maanantai 7. elokuuta 2017

Ihanat kaivosmiehet

Venesatama Tornion Letossa. Veneitä molemmin puolin pitkää laituria.

Hankkeen esittelymateriaalia: kuvia vesisammalista ja muista lajeista, sekä karttoja.

Lauantaina 5.8 Tornion Leton satamassa pidettiin Päivä merellä -tapahtuma, jo kolmatta kertaa. Myös jo kolmatta kertaa Metsähallituksen meritiimi osallitui tapahtumaan, tänä vuonna erityisesti SEAmBOTH-hankkeen esittelyn kautta.
Olin vielä aiempiakin vuosia kiireisempi koko neljän tunnin ajan, jolloin tapahtuma oli avoinna yleisölle. Kymmeneen minuuttiin minulla ei ollut asiakkaita ja ehdin tilata itselleni letun ja käydä vessassa. Muutoin pisteeni ympärillä pörräsi koko ajan joukko kiinnostuneita veneilijöitä, paikallisia, mökkeilijöitä, aikuisia, lapsia, vanhuksia, eläkeläisiä, kauempaa ja lähempää tulleita, meren kanssa tekemisissä olevia ja maakrapuja. Sisäänheittotuotteina toimivat tietokoneella pyörivät videot, joita otamme merenpohjasta ja pöydällä lojuvat A4-kokoon tulostetut laminoidut valouvat Perämeren pohjan lajistosta.
Kaksi vierailijaa jäi erityisen positiivisesti mieleen. Paikalle pölähti ikäiseni nuorimies aina Kolarista asti, ja rupesi heti kyselemään videoista. Kerroin. Hän jatkoi kyselyään, katsoimme SEAmBOTH-kartat tarkkaan, hän kyseli lisää. Erityisen kiinnostunut hän oli pohjanlaatukartoista, koska oli kaivoksella kairaajana. Juttelimme hyvinkin yli kymmenen minuuttia, ja sitten hän sanoi hakevansa kaverinsakin.
Aikuisia ja lapsia sisätiloissa. Pöydillä esittelymateriaalia.
Kymmenet ihmiset kävivät tutustumassa SEAmBOTH-hankkeeseen ja Perämeren meritiimin toimintaa.
Hetken päästä mies palasi kaverinsa kanssa ja pyysi minua selittämään kaiken uudelleen, "kun se on niin mielenkiintoista". Kävimme samat asiat läpi uudelleen ja ensimmäinen mies selitti vielä lisää kaverilleen, jos olin hypännyt jonkun kohdan yli. Kaverikin oli kiinnostunut, kyseli paljon. Juttu ajautui ympäristönsuojeluun ja siihen, että Perämeri on aina loppupeleissä se kaiken maalta valuvan veden vastaanottaja. Pääsimme kaivosasioihin, ja ilmeni, että kaverikin oli kaivosmies. Olivat yhdessä kiertäneet rakentamassa kaivoksia ympäri Pohjois-Skandinaviaa.
Talvivaarassakin olivat olleet rakentamassa. Siitä kuuluisasta vuotavasta altaasta oli paljon puhetta. Miehet sanoivat että näkiväthän kaikki rakennusmiehet jo silloin, että "ei tämä pressu tule pitämään, mutta mitäpä me raksanmiehet siinä voitiin tehdä". Kaveri oli ollut enemmän töissä Ruotsissa ja kertoi, että siellä tehtaan tai kaivoksen ympäristöosasto on kingi ja sen sanaa kuunnellaan. Kaikki pyritään tekemään niin  ympäristöystävällisesti kuin mahdollista, vaikka se maksaisi enemmän, mutta ympäristöystävällisyys on myyntivaltti. Tulevat kuulemma Suomeenkin tarkastamaan kaivoksiensa tuotteiden tehtaita ja niiden kierrätysjärjestelmiä ja muuta. "Milloin Suomessa opitaan että kerralla se pitää tehdä kuntoon, ei ympäristöä sitten enää jälkikäteen voi korjata?" Molemmat kehuivat että me meritiimiläiset teemme hyvää ja tärkeää työtä. Kummankin mielestä oli erinomainen ajatus aloittaa SEAmBOTH-hankkeen rajat ylittävien karttojen luominen, koska "yhteinen vesihän siinä velloo".
Taustalla paloauto, edessä palomies ja lapsi kypärät päässä.
Palokunta antoi lasten kokeilla kypäriä ja keilojen kaatamista vesiletkun suihkulla.
En voinut kuin myötäillä näitä kahta viisasta kaivosmiestä. Vaikka heidän ammattikunnassaan ehkä ylpeys saattaa olla kiinni ympäristöasioiden hoitamisesta, varsinainen tuote eli louhittavat metallit tai raaka-aineet eivät välitä siitä, missä kunnossa ympäristö toimenpiteen jälkeen on. Maaperän mineraalit pysyvät vaikka ympäristö tuhoutuisikin.
Sitten keskusteluun liittyi paikallinen kalastaja. Hän taas oli sitä mieltä että Keski-Euroopassa pellotkin äestetään suoraan jokiin ilman minkäänlaista suojavyöhykettä ja lanta ja muut ravinteet ajetaan pelloille missä vain säässä niin että erityisesti sateella ne huuhtoutuvat suoraan jokiin. "Täällä Suomessa taas täytyy kysyä kaikkeen lupa ja mihinkään ei saa lupaa ja ollaan niin niuhoja että!" Kuitenkin tämän miehen elinkeino eli kalastus on täysin riippuvaista siitä, missä kunnossa Perämeri ja sen kalakannat ovat. Luulisi siis, että ympäristönsuojelu kiinnostaisi jo hiukan noin niin kuin ammatinkin puolesta. Mutta ei.
Näin me olemme erilaisia ja näemme ja koemme ympäristöasiat ja erityisesti luonnonsuojelulliset näkökulmat eri tavoilla. Toivottavasti viisaiden kaivosmiesten näkökulma tulevaisuudessa voittaa alaa.
Essi Keskinen
Ihmisiä satamassa, taustalla veneitä.

9 ihmistä pihalla solmimassa köysiä.
Tässä opetellaan solmujentekoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti