Käsityöt kunniaan!

Tässä tehdään käsityönä mittanauhojen ja narujen yhdistelmiä yhteensä 2,3 km kiinteitä vesikasvillisuuden seurantalinjoja.

Ensimmäinen viikko maastossa eli Vaasassa on ohi. Maastoa ei paljon näkynyt kun lähes koko viikon istuimme koko porukka sisällä ja teimme käsitöitä. Olen ennenkin todennut sen valtavan askartelun ja käsitöiden määrän, joka meribiologin ja hänen tiiminsä täytyy tehdä vuoden mittaan. Silti se jaksaa aina uudelleen hämmästyttää minua.

Narukerät, nippusiteet, mittanauhat ja poijut odottavat askartelijaa.

Kiinteitä vesikasvillisuuden seurantalinjoja varten olemme kiinnittäneet nippusiteillä lasikuituisia 100 m mittanauhoja uppoavaan köyteen. Nippusiteitä on kulunut jo monia tuhansia, köyttä on saatu valmiiksi neljäsataa metriä ja työhön on kulunut noin 12 henkilötyöpäivää! Jäljellä on vielä vajaat kaksi kilometriä köyttä eli vielä saamme tovin istuskella ja kiinnittää nippusiteillä köysiä.

Käsillä tekemisen meditatiivinen puoli on kuitenkin vahva. Välillä me neljä naista juttelimme, minä ja Vaasan Annica utelimme vapaaehtoistytöiltä Inesiltä (Saksa) ja Alejandralta (Kolumbia) heidän elämistään ja opettelimme kieliä - saksaa, englantia, espanjaa, portugalia ja suomea. Ruotsia vähemmän. Välillä taas istuimme pitkät pätkät aivan hiljaa omissa oloissamme. Ainoat äänet olivat nippusiteiden sirinä niitä kiristettäessä ja nippusidepistoolin klipsahdus kun muovirima katkeaa. Tunnelma oli rauhallinen, ulkona sateli hiljaa vettä ja kalalokit huutelivat. 

Tällä tavalla entisaikaan istuttiin tuvassa ja tehtiin iltaisin käsitöitä. Jokainen veisteli omaansa tai pyöritti rukkia tai kutoi, välillä saatettiin kertoa tarinoita. Samalla työt tulivat tehtyä ja yhteenkuuluvuuden tunne ryhmän sisällä on kummallisen suuri myös silloin kun ei puhuta mitään vaan ainoastaan puuhastellaan yhdessä.

Pre-maastokausiviikko tuli taas todelliseen tarpeeseen. Kamerat on käyty läpi ja ne toimivat jotenkuten, Inca-vene toimii vaikka ei vielä suostukaan syöttämään koordinaatteja tietokoneelle, viisotkaikuluotain toimii, muttei saa koordinaatteja, toisen kameran mittariston anturi on rikki. Aivan normi lähtö maastokauteen siis. Ja huomenna ajomatkalla Tornioon klipsutellaan varmasti köysiä. Matkalla Vaasasta Ouluun syntyi 150 m lähes valmista köyttä. Käsitöiden aika ei todellakaan ole ohi.

Essi Keskinen

Menossa viemään Vaasan porukan tavaroita Mikkelinsaarille.

Alejandra ja Ines, tämän kesän Perämeren meritiimin ulkomaalaisvahvistukset ja vapaaehtoistyöntekijät. Tytöt aloittivat työt jo kaksi viikkoa sitten ja jatkavat lokakuun puoliväliin asti eli kumpikin työskentelee viisi kuukautta.

Maastokauden ensimmäinen lounas ulkona Mikkelinsaarilla.