Meriperhe

Kirjoitteluvuorossa tällä kertaa äitiysvapaansa aloittanut Perämeren meritiimin suunnittelija, Johanna. On mua tässä vuosien varrella kutsuttu parilla muullakin nimellä – Jossu, Jortikka, Jonanna, Jombo ja Jogo muutamat mainitakseni – rakkaalla tiimiläisellä on monta nimeä. Näin mammaloman alussa ajattelin, että vois olla sopiva hetki tarttua kynään (tai no tässä tapauksessa näppäimistöön) ja muistella menneitä…

Sarven maisemia kesältä 2010

Kaikki alkoi kesällä 2010, kun olin niin onnekas, että pääsin toiseksi harjoittelijaksi Essin tiimiin. Olin silloin vasta 23-vuotias opiskelijatyttö; hirvittävän ujo, mutta erittäin innostunut työskentelemään merellä. Meitä oli silloin suhteellisen pieni tiimi; vakikalustoa 5 henkeä. Tuota kesää muistellessa hymynkare nousee väkisinkin kasvoille; kaikki oli uutta ja ihmeellistä, meribiologin työn opettelua. Pienen ikänsä merellä viettäneelle tytölle kesäharjoittelu meritiimissä oli unelmien täyttymys ja sitä niinkuin muitakin merikesiä on varmasti mukava muistella joskus keinutuolissa. Kesän 2010 meriperheessäni minulla oli isosisko ja kolme veljeä sekä satunnaisesti varaisiä ja sisko. Kokeneemmat konkarit opettivat työn saloihin ja pian myös me pikkusisarukset kuvattiin ammattitaitoisesti merenpohjavideoita. Myös kiinnostus sukeltamista kohtaan syttyi tuolloin. Meribiologin työ ei suinkaan ollut ainoa asia mitä tuon ensimmäisen kesän aikana opin, vaan kohensin taitojani myös mm. gourmet-ruokien syömisen ja kynsien lakkaamisen parissa. J

Ulkokrunnin hiekkarannalla merisisarusten kanssa kesällä 2010

Seuraavan kerran sain astua meri-isosiskon saappaisiin kesän 2012 kynnyksellä, kun opinnot oli paketissa ja työelämä saattoi alkaa. Siitä lähtien olenkin saanut työskennellä meriluonnonsuojelun parissa Essin tiimissä. Meriperheen koko on kasvanut vuosien myötä ja olen saanut monta uutta siskoa ja veljeä, joiden kanssa kartoittaa vedenalaista meriluontoa. Kartoitusmenetelmät ovat kehittyneet ja uusiakin työtapoja on omaksuttu. Myös sukeltamisesta on tullut itselle uusi harrastus, jota pystyy työssään hyödyntämään. Onneksi varsinkin kesiltä on kertynyt erittäin runsaasti valokuvamateriaalia, jota selatessa voi muistella menneitä hymyssä suin.

Vuosien ja merikesien myötä olen kasvanut hyvänä meribiologina. Olen erittäin kiitollinen kaikille meriperheeni jäsenille, erityiskiitokset Essille, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä ja viettää laatuaikaa. Toivottavasti pääsen taas joskus työn merkeissä merelle! Tänä tulevana kesänä pääsen viettämään hieman erilaista merikesää oman rakkaan meriperheeni kanssa. Jännityksellä odotellaan, millainen meribiologinalku sieltä maailmaan putkahtaakaan...

Johanna