Jäänmurtaja Sampo on varsin vaikuttava näky, erityisesti tästä kulmasta katsottuna. |
Minä ja Vaasan
aluemeribiologi Pekka osallistuimme viime viikolla Kemi Arctic –konferenssiin,
jonne oli löytänyt tiensä reilut parisataa osallistujaa ympäri maapalloa.
Kaukaisimmat vieraat taisivat olla Kiinasta, Kazakstanista ja USAn
rannikkovartiostosta sekä Kanadasta. Aiheena oli arktinen merenkulku ja siihen
liittyvät lieveilmiöt kuten öljyntorjunta arktisissa- ja jääolosuhteissa.
Seminaari oli yksi
parhaita, joissa olen koskaan ollut. Oli vaihteeksi kiva olla samalla
hiekkalaatikolla ns. isojen poikien kanssa, kuunnella merenkulkualan ja
kansainvälisen öljyntorjunnan ihmisiä sellaisista aihepiireistä, joissa
oikeasti liikkuu rahaa. Me luonnonsuojelupuolella työskentelevät tiedämme
kyllä, että asiamme on tärkeä, mutta joskus pääsee unohtumaan se, minkälaista
piperrystä esimerkiksi tekemäni Perämeren vedenalainen kartoitus on kun katsoo
asiaa puhtaasti budjettipuolelta.
Öljyntorjunta-alus Louhi operoi keulassa olevia harjoja, joilla jäistäkin voi kerätä öljyä. |
Kanadalaiset
kertoivat olevansa perustamassa arktista tutkimuslaitosta, jonka
perustamiskustannukset ovat 100 miljoonaa dollaria ja vuosikäyttökulut 20
miljoonaa dollaria. Soittelin juuri ELY-keskukselle ja kysyin, liikenisikö
heiltä 2000 euroa sitä varten että voisimme anoa työllistymistukea
Työvoimatoimistolta ja maksaa matkapäiväkuluja mahdollisesti työllistyvälle
luontokartoittajalle. Meidän meribudjetista tuota summaa ei löydy.
Kuitenkin me
luonnonsuojelupuolella teemme myös äärimmäisen tärkeää työtä, siinä vain ei
liiku raha samalla tavoin kuin liikemaailmassa.
Keskiviikkona
seminaarivieraat pääsivät katsomaan jäänmurtaja Sampolle jääolosuhteissa
tapahtuvaa öljyntorjuntaharjoitusta. Etelä-Suomesta olivat saapuneet
öljyntorjunta-alukset Louhi ja Letto, muut olivat lakon takia jumittuneet
satama-altaaseen.
Vaikka Louhi on
suuri alus ja laiturissa ollessaan näyttää massiiviselta, Perämeren
jäälakeuksilla se näytti harjoineen naurettavan pieneltä. Jos öljyvahinko
oikeasti tapahtuisi jäätyneissä olosuhteissa, öljyn kerääminen olisi varsin
vaikeaa. Toisaalta jäissä öljy ei pääse liikkumaan yhtä nopeasti kuin
avovedessä eikä aallokko vaikeuta töitä juuri koskaan, mutta toisaalta öljy
saattaa sekoittua jäälohkareiden joukkoon tai piiloutua sohjojään alle.
Jääolosuhteisiin tarvitaan erilaisia varusteita ja menetelmiä kuin avoveden
öljyntorjuntaan.
Merenkulun ja
luonnonsuojelun yhtymäkohtana toimikin hyvin pelote mahdollisen
öljyonnettomuuden vaikutuksista luontoon. Me luonnonsuojelupuolella teemme esimerkiksi
herkkyysindeksejä ja voimme kertoa pelastusviranomaisille, mitkä ovat rannikon
ensimmäisenä suojeltavat luontokohteet. Merenkulku- tai öljyala taas joutuu
maksamaan viulut jos jotakin tapahtuu, ja öljynkeräyslaitteita, öljyvahinkojen
kaukokartoitusmenetelmiä ja öljyn havaitsemista vedessä kehitetään koko ajan
eteenpäin niin että vahinkoa a) ei pääsisi tapahtumaan, b) se havaittaisiin
heti ja/tai c) onnettomuuden seuraukset saataisiin minimoitua. Koko ala on
kietoutunut toisiinsa kuin sienirihmasto puunjuuriin.
Harvoin pääsee osallistumaan
näin mielenkiintoiseen, monitieteiseen ja erityisen hyvin järjestettyyn
seminaariin. Valtavan iso kiitos SYKElle ja erityisesti öljyntorjunnan asiantuntijalle
Jorma Rytköselle hienosta kolmipäiväisestä tapahtumasta, jossa koko arktinen
alue keskusteli keskenään.
Essi Keskinen
Seminaariin kuului tutustuminen Kemin lumilinnaan. Kieltämättä rakennus oli hyvin vaikuttava. |
Tämänvuotinen teema Kemin lumilinnassa oli suomalaisuus. Merenkulku ja meri elinkeinona oli hyvin edustettuna lumisiin seiniin kaiverretuissa kuvissa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti