Uuden äärellä

Selkä-Sarven ja Maa-Sarven välille on yhtenä tuulisena päivänä sukellettu 218 m pitkä linja, joka osoittautui kasvistollisesti hyvin mielenkiintoiseksi. Lisäksi linjalta löytyi rosterinen savustuspönttö.

Suunnittelen kesällä Perämerelle perustettavia kiinteitä kasvillisuuslinjoja. Työ on mielenkiintoista ja odotan jo sitä, että pääsen sukeltamaan linjat joka kesä, mutta itse perustaminen vaikuttaa vaivalloiselta.

Kiinteiden pysyvien linjojen juju on siinä, että ne todella ovat kiinteitä ja pysyviä. Pelkät linjan päätyjen koordinaatit eivät riitä, koska koordinaatit heittävät aina ja linjan ja maamerkkienkin ottamisessa on se riski, että arviointiruudut heittelehtivät muutamalla metrillä vuosien välillä. Ainoa tapa tehdä kiinteä pysyvä seurantalinja on todella tehdä siitä  kiinteä ja pysyvä. Tarkoituksena on siis päästä seuraamaan saman linjan muutoksia vuodesta toiseen nyt kun Perämeren peruskartoitus on jotakuinkin saatu valmiiksi.

Selkä-Sarven ja Maa-Sarven välinen musta sukelluslinja on yksi ehdotettavista seurantalinjoista. Muut Selkä-Sarven alueella tehdyt sukelluslinjat näkyvät pinkkeinä linjoina kartassa. Yksittäiset sukelluspisteet on merkattu pinkeillä pikkupalloilla.

Eteläisemmällä Itämerellä linjan voi porata vedenalaisella paineilmalla toimivalla iskuporakoneella suoraan kallioon. Reikiin hakataan sitten koukut, joihin linja kiinnitetään. Perämerellä ei ole kalliota eikä kaikilla ehdottamillani linjoilla edes kiviä. Lisäksi olen joskus käyttänyt paineilmaiskuporakonetta ja se ei ollut hauskaa. Kauhean äherryksen jälkeen sain aikaiseksi vaivaisen kolon kallioon.

Puolet Perämerelle ehdottamistani kiinteistä seurantalinjoista kulkisi hiekka- tai pehmeällä pohjalla eikä kivikossa. Tämä sen takia, että Perämeri ei juuri voi makrolevillä tai muillakaan kovan pohjan avainlajeilla prameilla. Meiltä puuttuvat vähäisen suolaisuuden vuoksi esimerkiksi rakkolevä ja sinisimpukka, jotka muodostavat eteläisemmillä merialueilla tärkeitä kovien pohjien eliöyhteisöjä.

Perämerellä pehmeät- ja hiekkapohjat ovat avainasemassa. Kovilta pohjilta löytyy alueellisesti uhanalaisia vesisammalia ja koviakin pohjia toki lähdetään seuraamaan, mutta varsinaiset vedenalaiset niityt ja runsaslajiset alueet löytyvät sieltä missä viihtyvät putkilokasvit, näkinpartaiset, uhanalaiset direktiivilajit ja muutamat pehmeiden pohjien rihmalevät. Erilaiset vidat ja näkinpartaiset muodostavat tuuheita monilajisia niittyjä, jotka ovat kalanpoikasten ja selkärangattomien eläinten keitaita.

Ryöpäksen sukelluslinjaa on ehdotettu seurattavaksi Rahjan saaristossa. Linja edustaa tyypillistä kovan pohjan avoimen rannan syvää linjaa Rahjan natura-alueella ja eteläisellä Perämerellä.

Perämeren kiinteitä linjoja varten lähdetään valamaan betonipainoja, Tarpeeksi painavina ne varmaan uppoavat sen verran tiiviisti pehmeään pohjaan että pysyvät paikoillaan kovemmallakin aallokolla. Ongelmana onkin lähinnä tarpeeksi painavan painon ja sen käsiteltävyyden käyrien leikkauspisteen löytäminen - mitä painavampi paino, sen helpommin se pysyy paikoillaan, mutta mitä painavampi paino, sen vaikeampi sitä on käsitellä veneessä.

Käytettävän köyden valinta on toinen mielenkiintoinen tehtävä. Jos käytetään tavallista köyttä tai mittanauhaa, riski narun katkeamiseen on ehkä suurempi kuin jos käytetään pohjalle painuvaa lyijyköyttä, jota tavallisimmin käytetään verkon alapaulana. Lisäksi pitäisi tilata 1100 m lasikuituisia mittakeloja.

Harvemmin olen joutunut soittelemaan erilaisia varoitustarvikkeita myyviin liikkeisiin ja pyytämään tarjousta sadasta betoniporsaasta "jotta voisin upottaa ne merenpohjaan". 

Meribiologin elämässä jokainen päivä on pieni seikkailu.

Essi Keskinen