Tuntematon sammaleläin Raahen Konikarin edustalta. Kuva Niina Kurikka/Metsähallitus 2014. |
Talvi ja toimisto. Aika käydä läpi kaikki ne noin 10 000 valokuvaa, jotka
kesän aikana suunnilleen viiteen eri työkameraan kertyi. Kesän aikana en
ehtinyt kuvia selata. Työharjoittelija Elina oli vastuussa kuvien siirtämisestä
kameroista ulkoisille kovalevyille kesän ajan ja homma toimi hyvin. Mutta nyt
minun pitäisi raakata kuvista noin viitisenkymmentä parasta ”Parhaat 2014” –kansioon.
Raahessa oltiin viime kesänä ensimmäistä kertaa ja siellä yritettiin sen
takia kuvata veden alla hiukan enemmän. Niinan kuvien joukosta löytyi sievä
kuva erikoisennäköisistä polyypeista. Eivät ole kaspianpolyyppia eivätkä
runkopolyyppiakaan. Minä en niitä kuvan perusteella tunne.
Lähetän siis kuvan Metsähallituksen pohjaeläinekspertille Katriina
Könöselle, joka vasta viime vuonna kollegoineen löysi Itäiseltä Suomenlahdelta
uuden kotilolajin.
Katriina epäili Raahen lajia ensin uudeksi vieraslajiksi, jota on
löydetty vähäisessä määrin pitkin Etelä-Suomen rannikkoa (Victorella pavida). Tarkempi Katin salapoliisityö paljasti
kuitenkin, että kyse ei tosiaankaan ole perinteisestä polyyppieläimestä vaan
sammaleläimestä, muttei kuitenkaan Victorellasta. Lajivaihtoehtoja on Katin kertoman mukaan kolme, Plumatella fungosa ja P. repens sekä Fredericella sultana. Näiden välillä ei pysty valokuvan perusteella
arpomaan, koska pitäisi kyetä laskemaan pyyntilonkerot tarkasti ja katsomaan
putken soluja ja eläimen kestosoluja mikroskoopilla. Valokuvasta tämä ei
selviä.
Kaikki kolme lajia löytyvät kotoisista makeista vesistä, mutta merestä
niitä ei tiettävästi ole juuri ennen löydetty. Mielenkiintoinen havainto siis.
Ehkäpä pääsemme ensi kesänä ottamaan näytteen näistä Raahen pienistä
lonkeronheiluttelijoista ja tarkka lajinmääritys selviää.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että minulle on ennenkin käynyt näin.
Pinnan alla olen ottanut kuvan jostakin, tullut takaisin sukellukselta,
ladannut kuvan tietokoneelle ja huomannut kuvanneeni jotakin muutakin kuin
etsimessä olleen kohteen. Tvärminnestä löytyi vahingossa merietanoita tällä
menetelmällä ja Merenkurkun saaristosta uhanalainen punalevä. Monet
vedenalaiset kohteet ovat pikkuriikkisen pieniä eivätkä sukeltajan silmät niitä
välttämättä erota, mutta nykyajan kamerat salaman kera varustettuna ottavat
niin tarkkoja kuvia, että tietokoneelta uudet löydöt paljastuvat.
Usein sanotaan että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Voisinpa
vaikka olla samaa mieltä ainakin sen suhteen, kuinka tärkeitä vedenalaiset
kuvat ovat.
Essi Keskinen
P.S. Näiden sivujen mukaan lajia yritetään tunnistaa kun kädessä ei ole muuta kuin valokuva viime kesältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti