Resepti luontokartoittajalle täydelliseen pohjaeläinten määrityspäivään

Pohjaeläinten määrittäjän työpiste. Silmät saavat välillä levätä rauhoittavassa merimaisemassa. Kuva: Tiina Asp.

Valmistusaika: 4-8h

 

Ainekset:

2 henkilöä

pohjaeläinnäytepurkki

2 binokulaaria/mikroskooppia

1 musiikkia toistava laite

4 hyönteispinsettiä (+ monta lisää niiden tilalle jotka katoavat nenäsi eteen pöydälle)

x määrä petrimaljoja

x määrä määrityskirjallisuutta

vihko + kyniä (varakyniä niiden tilalle, jotka työkaverisi vahingossa vie)

huone jossa suljettava ovi

1. Varmista ettei ole muuta oleellista tekemistä ja että keli on suotuisa pohjaeläinmääritykseen (suotuisa keli = tuuli/myrsky joka estää lähdön maastotöihin)

2. Etsi työkaveri joka määrittää kanssasi. Työtä helpottaa, kun on kaksi arvioitsijaa jolloin kinkkisiä tapauksia on helpompi selvittää, tämä koskee myös yksityiselämän kinkkisiä asioita joista joutuu vääjäämättä keskustelemaan työpäivän aikana

Mukava ja osaava työkaveri on myös erittäin suuri motivoija täydelliseen määrityspäivään. Kuva: Roosa Mikkola

3. Näytepurkki, joka määritetään, tulisi valita sen perusteella, mikä on kyseisen päivän vireystila (väsy = helpolta VAIKUTTAVA näyte, pirteä = kookkaampi näyte)

Kuvassa näkyvissä erittäin pieni osa tämän syksyn määritettävistä näytteistä. Osa näytepurkeista säilytetään kylmässä, jotta ne säilyvät paremmin myöhemmälle syksyyn. Kuva: Roosa Mikkola

4. Tuoli- + mikroskooppijumppa. Tähän vaiheeseen kuluu noin 20min. Työntekijät vaihtavat moneen otteeseen tuoleja, pöytiä, mikroskooppeja ja valoja kunnes ovat löytäneet sille hetkelle itseään tyydyttävän konstellaation.

5. Radio, tietokone tai puhelin, joka toistaa musiikkia; Elintärkeä yksin määriteltäessä (silloin on joku jonka kanssa voi keskustella ja jota kuunnella, vaikkei se aina vastaisikaan). Kaksin työskenteleminen motivoi yhteislauluun (ohi nuotin), keskusteluihin sekä pariin selkää avaavaan tanssiliikkeeseen.

6. Ne täydelliset hyönteispinsetit tuovat suurta iloa määritykseen. On kovin harmillista käännellä eläimiä liian kovilla pinseteillä kun koskiessa niihin ne yhtäkkiä hajoavat silmiesi eteen atomeiksi.

Vain kokemuksen kautta oppii nopeaksi ja taitavaksi pinsetin käsittelijäksi. Kuva: Roosa Mikkola

7. Petrimaljoja tarvitaan runsain määrin. Niihin laitetaan hienoja yksilöitä, arveluttavia yksilöitä sekä mysteerejä, niitä vaihdellaan kavereiden kesken.

Petrimaljan pohjalle piirretään ruudukko, joka helpottaa näytteen läpikäymistä. Kuva: Roosa Mikkola

8. Määrityskirjallisuutta. Uutta ja vanhaa, kirja- sekä paperimuodossa. Mitä enemmän tilaa omille kommenteille sen parempi. Määrittämistä ja lajien tunnistamista helpottaa myös omat muistisäännöt (esimerkiksi Hediste diversicolorin palpit = nännit, Ostracoda = karvapeppu, rikkoutunut Oligochaeta = pökäle, Bylgides sarsi = klovni).

Raakkuäyriäinen (Ostracoda) a.k.a. karvapeppu (Mikroskooppikuva). Kuva: Roosa Mikkola

Harvasukasmato (Oligochaeta) a.k.a. pökäle (Mikroskooppikuva). Kuva: Roosa Mikkola

9. Vihko johon merkitä heti kaikki määritetyt lajit (välillä vauhdin huumassa ja onnistuneen määrityksen euforiassa tuppaa unohtamaan hetkiseksi tuon ”heti” kohdan).

Paljon kyniä joista tulee pitää kiinni kynsin ja hampain. Niitä katoaa vihkoon, mikroskoopin alle, omaan käteen, hiuksiin, työkaverin laukkuun, penaaliin sekä urheilutoppiin.

10. Tuntien edetessä keskustelut muuttuvat kovin levottomiksi, tässä vaiheessa tulisi viimeistään sulkea huoneen ovi.

Reseptiin käy hyvin myös kahvitauot, motivaatiopiparit, ilmojen ihailut ikkunasta..., mikä nyt omia makunystyröitä sattuu miellyttämään!

Sympaattisen näköinen surviaissääsken toukka (Chironomidae) (Mikroskooppikuva). Kuva: Roosa Mikkola

Pitkänhuiskean liejukatkan (Corophium volutator) erottaa helposti alemmista antennipareista, jotka ovat tukevammat ja paksummat kuin muilla katkoilla (Mikroskooppikuva). Kuva: Roosa Mikkola

Näitä pieniä sukkulakotiloita (Hydrobia spp.) voi tulla näytteessä vastaan monia satoja.

Näkymää hiekkanäytteestä mikroskoopin kautta katsottuna. Kuva: Roosa Mikkola

Merisiirojen (Jaera spp.) määrittäminen lajilleen on vaativa toimenpide, koska määritettävän yksilö pitää olla uros, jolta tuntomerkit löytyvät jalkojen tyvistä. )Mikroskooppikuva) Kuva: Tiina Asp

Roosa Mikkola Saaristomeren meritiimistä