Penkinmerkkausmatkalla

Utterön pieni majakkasaari Kosterhavetin kansallispuistossa Ruotsin länsirannikolla.

Benchmarkin-matka. Mikä ihme sekin taas on? Google-sanakirjan mukaan "benchmark" on "kiintopiste", "suorituskykytesti" tai "mitata jonkin suorituskykyä". Työmatkapuheessa "benchmarkkaus" on opintomatka, tutustumismatka, verkostoitumisreissu. 

Minulle tulee benchmarkingista lähinnä tällainen ajatusketju mieleen: Benchmarking - penkinmerkkaus - penkinlämmitys - oman reviirin merkkaus - koirat haistelemassa toistensa takapuolia. Siis tutustumassa toisiinsa.

Minä kävin siis kuvaannollisesti haistelemassa ruotsalaisten ja norjalaisten takapuolia Göteborgin pohjoispuolella Strömstadissa. Pienen ja kuvankauniin Strömstadin ulkopuolella sijaitsee valtioiden rajat ylittävä Ytre Hvaler (Norja) ja Kosterhavet (Ruotsi) -kansallispuistopari. CBC-hanke eli rajatylittävä kansallispuistojen yhteistyöhanke Perämeren kansallispuiston ja Haparanda Skärgårds -kansallispuiston välillä kävi tutustumassa siihen, kuinka ruotsalaiset ovat norjalaisten kanssa rajapuistoa lähestyneet. Penkkejä lämmittämään lähti minun lisäkseni projektipäällikkö Sasa, Oulun puistoalueen johtaja Saara, Tornion ja Haaparannan kaupungin ihmisiä ja Haaparannan saariston kansallispuiston väkeä.

Torstaina ja perjantaina tutustuimme Norjan ja Ruotsin puistojen pyörittäjiin ja kuulimme puistoparin yhteistyöstä ja käytännöistä. Suurin osa ajasta oli kuitenkin varattu Kosterhavetin kansallispuistoon tutustumiseen. Taksivene kuljetti seuruetta saarelta toiselle samalla kun yhteistyökumppaneilta kyseltiin käytännön asioista.

Sateista ilmaa lukuunottamatta kansallispuistokierros oli huima elämys. Upea saaristo, elävät kyläyhteisöt, toimivat palvelut, kymmenettuhannet kävijät ja lukuisat hylkeet saivat pienen Perämeren kansallispuiston ylpeän lipunkannattajan hieman hämilleen. 

Kosterhavetin saarelle rakennettu mahtava Naturum, Luontokeskus, löi ällikällä. Kosketusallas, jossa sai tutustua paikalliseen eläimistöön, on sekä lasten että aikuisten suosikki. Pronssista oli valettu hienoja puiston ja sen ympäröivän alueen syvyysprofiileja saarineen - yksi löytyi Naturumista, muut puiston "sisäänkäynneiltä" kaupungin keskustasta ja kahdelta muulta paikalta. Itse näyttely oli vaikuttava - seiniä kiersivät upeat vedenalaiset valokuvat eksoottisesta lajistosta pinnalta mataliin rantavesiin, ulapalle, syvälle pohjalle ja viimein yli 200 metrin syvyisen kanjonin pohjamutiin. Interaktiivisuuttakin löytyi, samoin kuin mielenkiintoisia videoita.

Ihailun ja ihmettelyn sekä hyvien yhteistyöneuvojen lisäksi benchmarkkausmatkojen tärkein anti on kuitenkin aina se, että sähköpostinimille pystyy vihdoin antamaan kasvot. "Ai Anders näytääkin tältä! Onpa mukava mies, hänelle voikin tulevaisuudessa soittaa matalalta kynnykseltä." 

Vaikka nykytekniikan suomista nettikokouksista, puhelinkokouksista ja sähköpostinvaihdosta onkin valtavasti hyötyä, puolustavat vanhat kunnon kasvokokoukset kuitenkin paikkaansa. Kun ollaan ryhtymässä johonkin uuteen ja suureen, on parempi käydä tutustumassa johonkuhun, joka on jo kulkenut saman polun. Helpointa on jutella ihmisten kanssa kasvotusten ja oppia tuntemaan mahdolliset tulevaisuuden yhteistyökumppanit. Yhteistyö on hankalaa niin kauan kun sähköpostinimillä ei ole kasvoja.

Ruotsin ja Norjan kansallispuistoparin synnyttäminen kesti kymmenen vuotta. Mahdetaankohan 2024 nähdä uusi uljas Perämeren kansallispuisto - Haparanda Skärgårds National Park -puistopari?

Essi Keskinen