Kolmen päivän istunto

Oulu-laiva osoittautui mitä mainioimmaksi kokouspaikaksi!

Kylläpä oli kaiken sen istumisen arvoista! Kolme päivää istuimme Oulu-laivan salongissa, me kaikki tällä hetkellä töissä olevat Metsähallituksen meribiologit eli yksitoista suojelubiologia, suunnittelijaa ja erikoissuunnittelijaa. Teimme suunnitelmia tulevalle kenttäkaudelle, puhuimme turvallisuudesta ja varusteista, mietimme hankkeita, puimme budjetteja ja vatvoimme viestintää. Tiistaina poistuin sen verran sisätiloista että kävin hakemassa lähi-Tarmosta kaksi tölkkiä siideriä, keskiviikkona poistuin laivasta vain ottaakseni Perämeren kansallispuiston Facebook-sivulle ylläolevan kuvan, ja tänään sitten lopetimme rupeaman ja lähdimme pois.

Oulu-laiva oli mitä sopivin paikka pitää merihenkinen kokous. Seisoimme jäissä Toppilan satamassa Oulussa, majoituimme laivassa, saimme sieltä aamupalat, kahvit ja lounaat ja teimme itse päivällisen. Illalla oli sauna. Salongissa pidettiin sekä kokousta että syötiin, vaikka alakerrasta löytyisi toimiva luokkahuonekin.

Komentosillan ikkunat aamujäässä auringon noustessa.

Komentosiltaa ei talvisin turhaan pidetä lämpimänä, joten käytimme sitä jääkaappina. Asuttavaksi saimme yhden tai kahden hengen hytit, joissa oli mukava herätä aamulla hotellihuoneen sijaan.

Hotellihuoneen ikkuna aamulla.

Kaikki kokoukseen osallistuneet meribiologit olivat yhtä mieltä siitä, että Oulu-laiva oli loistava kokouspaikka. Näin lähelle merta ei Oulun meritiimikään ole päässyt pitkään aikaan :) Sitä paitsi oman merialueen historian siipien havinaa oli mukava kuunnella - Oulu-laivahan on aikoinaan partioinut Perämerellä ja Merellinen Oulu -yhdistys on ostanut sen "takaisin kotiin" uralta eläköitymisen jälkeen.

Kesäksi pitäisi suunnitella esimerkiksi merihenkinen seminaariristeily tai jotakin muuta mukavaa. Näin hienoa laivaa pitäisi Oulun kaupunginkin käyttää enemmän hyväkseen!

Vaikka kolme päivää istuttiinkin tiiviisti sisätiloissa, samoilla jakkaroilla ja samojen ihmisten kanssa, olo on taas virkistynyt. Oman meriporukan näkeminen on kuin henkäys raikasta tuulta muuten pitkähköissä toimiston talvipäivissä. Nyt on taas jotain mitä suunnitella ja mitä odottaa kesältä.

Kiitos kaikille mahtaville kollegoilleni erittäin loistavasta kolmesta päivästä! Nyt on virkistynyt ja uudistunut olo :)

Essi Keskinen

P.S. Kyllä ihmisen voi ilahduttaa pienellä! Johanna ja minä toimitimme viime viikolla Oulun yliopiston kasvimuseolle viimekesäisen nipun HERTTA-lomakkeita eli inventoinneissa löytyneistä uhanalaisista kasveista ja sammalista kirjoitetut tietolomakkeet. Yliopistolla innostuttiin. Meidät kutsuttiin kylään kertomaan lomakkeista enemmän. Museon kasviasiantuntijat istuivat pöydän ääressä innostusta hehkuen, jos tuuheiden partojen läpi voi hehkun havaita. Samalla minä ja Johanna ilahduimme - joku oikeasti lukee meidän vaivalla täyttämiämme lomakkeita ja vielä innostuu niistä! Yhä lisää motivaatiota täyttää lomakkeet entistä paremmin ensi kesänä :)