Sarvipäivät on vuotuinen Perämeren veneilijöiden päivä. Perinteisesti Sarvipäivillä paistaa aurinko ja on tyyntä ja kaunista eikä sää taaskaan pettänyt odotuksia. Jo perjantaina veneilijöitä alkoi tipahdella Sarveen ja illalla saunasta tappeli meidän lisäksi kahdenkymmenen muun veneen miehistöt. Saunavuoro jäi varsin lyhyeksi mutta töitä saatiin tehtyä sitäkin enemmän. Kahden viikon pistehiljaiselon jälkeen kuvasimme perjantaina yli sata pistettä!
Vierasvenesatama organisoi itse itsensä ja perjantaina saapuneet veneet järjestyivät niin tiiviiksi kuvioksi sataman perälle, että yhtään hukkatilaa ei jäänyt minnekään. Lauantaiaamu valkeni täysin tyynenä ja upean auringonpaisteisena. Joskus Sarvipäivien sää kiukuttaa minua – ihmiset tulevat saareen ehkä vain yhtenä päivänä vuodesta ja sää on kuin morsian joten se on varmaan samanlainen koko kesän. ”Miten ihana työpaikka, tehän voitte olla täällä bikineissä koko ajan ja ottaa aurinkoa tyynellä merellä!” What a load of …
Pauha saapui Keijon ohjastamana ja Buster Pekan ajamana yhdentoista maissa. Kulkuneuvoista rantautui reilu tusina ihmisiä, nuorin vain vajaa puolivuotinen vieras. Metsähallitus oli hyvin edustettuna, meriluontotiimi neljällä, virkistys neljällä ja luonnonsuojelu yhdellä miehellä. Puolilta päivin saapui Kemistä perinnelaiva Katariina, upea musta purjelaiva, ja Simosta pienempi ”yhteysalus” Seksmiilar. Jukka laski tornista yhteensä 41 erikokoista alusta + kolme Kemistä tullutta vesiskootteria ja yhden kanootin. Blogissa veneitä näytettiin laskettaneen 45 kpl. Ihmisiä riitti reilusti yli sadan, lohisoppaa meni ja ilmeisesti ohjelmastakin oltiin kiinnostuneita.
Vedenalaisella luontopolulla käytiin taas sukeltamassa ja vieraskirja sai yli kymmenen uutta nimeä kun Tornion laitesukeltajat innostuivat paikalle koko viikonlopuksi. Telttailualueelle pystytetystä puolijoukkueteltasta oli hyvä käydä va-polulla pariinkin otteeseen.
Kun suurin osa veneilijöistä ja vierailijoista saatiin hätisteltyä matkoihinsa, minä, Jukka ja Johanna kävimme vielä kunnioittamassa täysin tyyntä iltaa ja upeaa säätä lähtemällä videointitöihin Möylyn hylkeidensuojelualueen lähistölle. Pari hyljettä kävi kurkkimassa ja töitä saatiin tehtyä. Auringonlaskua katseltiin veneessä kelluskellen ja mansikka-pihvisalaattia syöden. Oranssi tyyni meri oli upea ja maihin tultiin vasta auringon laskettua.
Sunnuntaina satamassa kiersi sitkeä huhu, jonka mukaan 25 m/s puhaltava myrsky olisi lähestymässä Perämerta. Minä ja minun tekstiviestisääpalveluni eivät tienneet asiasta mitään joten töissä käytiin aamupäivällä ja iltapäiväksi tultiin saareen pitelemään niin mahtavaa ukonilmaa, että ei toista! Makea vesi alkoi olla lopussa ja räystään alle laitettiin pari pesuvatia, kattila ja muovikulho keräämään tiskivettä. Jostain syystä kattila ei kerännyt yhtä paljon vettä kuin muut astiat. Liekö sillä ollut päällä joku voimakenttä tai jotain? Maissa myrsky oli kaatanut puita, poikkaissut sähköjä ja estänyt Mötley Cruen keikan.
Maanantaina Pauha toi Pekan, liudan metsureita ennallistamistöihin ja naturalisti Thomasin, joka tuli Luulajasta tekemään radio-ohjelmaa Suomen puolen maankohoamisrannikosta ja vedenalaisesta luontopolusta. Kierrätimme ei-sukeltavan Thomasin virtuaalisesti polulla – minä kuljetin Thomasin ”silminä” videokameraa pitkin polkua ja Thomas seurasi live-kuvaa veneestä. Johanna lainasi ystävällisesti marjapuuronvärisen villasukan mikrofonin päälle tuulisuojaksi. Illalla uhmattiin Suomen kesää ja grillattiin sinnillä lampaanfileitä ja -kyljyksiä tuskaisen kovassa tuulessa. Pahvilautasesta piti pitää kiinni tai se lähti lentoon, ja muovisessa viinilasissa oli parasta olla täytettä tai mukia sai etsiä pitkin rantakivikkoa. Mutta suomalainen säähän on vain varustelukysymys ja vuohenjuustorisotto ja portviini-suklaakastike maistui aika erinomaiselta pestogrillatun lampaan kanssa, lasissa Ruotsista tuliaisena saatua shiraz-viiniä.
Kaksi päivää menikin sitten pr-hommia hoidellessa ja tuulta pidellessä. Tiistaina saapui vielä veneellinen toimittajia, tällä kertaa patsastelemaan perinnebiotooppityömaalle. Saatiin siinä sivussa tehtyä pieni haastattelu Radio Perämerelle myös pinnanalaisesta luontopolustakin. Meritiimi pääsi loisimaan perinnebiotooppi-ihmisten nuotiolle ja makkaroille ja Maasarvessakin päästiin käymään ensimmäistä kertaa vaikka viisi kesää ollaan istuttu viereisessä saaressa ja katseltu salmen toiselle puolelle saunan rappusilta...
Heti kun julkisen sanan saattajat oli saatu saaresta pois, meri tyyntyi ja päästiin ihan oikeisiinkin töihin, sukeltamaan ja videokuvaamaan. Keskiviikkona katseltiin isoa hylkeenrötkälettä, joka paistatteli päivää pienellä karinnokalla, pyrstö ja pää ylhäällä kuin grillimakkaralla. Toinen halli kävi kurkistelemassa venettä muutaman kymmenen metrin päästä.
Kaikenlaista mahtuu meriluontotiimin viikkoon.
P.S. Ani kysyi blogissa, mikä on flada. Tämä on flada eli siis merestä maankohoamisen seurauksena irtikuroutuva lahti:
Olenkohan nähnyt osan veneistä kahtena? tai huomasiko Jukka laskea myös Liitinnokalla,Dunderin rannassa ja Maa-Sarvessa olleet veneet? se kanootti oli ainaki kajakki! eikä sillä tultu tänävuonna kuin viereisestä saaresta. Vieläkö Selkäsarvesta löytyy ne 30 lammasta? tulipa vain mieleen kun luki tuota teidän ruokalistaa :) Kirjoitin taas kommentin,että tiedätte tätä jonku lukevan,kun tällä sivulla ei ole lukijalaskuria ja vain Ani(harva)on kommentoinu mitään. Eli ei sitten saa lopettaa yhteen vuoteen tätä blogin pitoa.
VastaaPoistaOn tosi kiva että tätä luetaan! Tämän viikon blogi myöhästyi jonkun verran ja siitä ehdittiin jo kysellä, eli kyllä ihmiset lukevat! Jee!
VastaaPoistaLampaat tuli tänä aamuna vessan taakse ja kyllä niitä vissiin on vielä 30 :)