Myrskyn silmässä

Yhden pisteen viikon jälkeen tuli sitten neljäntoista pisteen viikko ja myrsky. Tänään on torstai ja tiimi on palautunut kuka mistäkin. Minä (Essi) ja Pekka oltiin alkuviikko Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla Hangon kupeessa FINMARINET-hankkeen järjestämällä kasvikurssilla ja tahkoamassa vielä kerran sitä, miten kaikki Metsähallituksen meribiologit saataisiin analysoimaan videoitaan yhtenäisellä tavalla. Merialueet ovat erilaisia ja tieteellisesti ja käytännöllisesti eri tavalla orientoituneet meribiologit korostavat eri asioita. Tästä yhteisen byrokratian puutteesta voi tietysti päätellä, että Metsähallituksella ei vieläkään ole omaa tietokantaa meritiedolle. Valtaisa puute, kun pistetietoa rupeaa kuitenkin pian olemaan Excel-riveinä laskettuna toistakymmentätuhatta. Joka toinen vuosi herätään siihen että ”jottai tarttis tehrä”, sitten jahkataan ja pähkäillään samaa asiaa ja tullaan siihen samaan tulokseen – tietokanta pitäisi saada mutta ei ole rahaa eikä tekijää, mutta ryhdytään nyt kuitenkin analysoimaan dataa yhteneväisellä kaavakkeella. Kaavaketta ei koskaan saada tehtyä. Töitä jatketaan kuten ennenkin. No, jospa tällä kertaa…

Vuoden 2008 Oulun työharjoittelija ja nykyinen Vaasan kollega Tiina tutustuu vesikasvien ah! niin mielenkiintoiseen maailmaan.

Kun minä ja Pekka nautimme Tammisaaren kollegoiden vieraanvaraisuudesta, Jusku, Jukka ja Johanna (J:t eli Juniorit…) pyristelivät Perämeren kovassa tuulessa. Antaa Jukan kertoa:

”Toiseen Sarvi-viikkoon lähdettiin ryminällä paikkaamaan laihaa aloitusta, päin navakkaa etelätuulta. Ristiaallokko puijuutti ison Pauhankin keulaa eikä korjattua Busteria saatu saareen asti. Kuvaamista ei tarvinnut suunnitella vaan Vartio-mökkiin perustettiin kolmen pistorasian tupatoimisto, jossa exelöitiin ja huollettiin. Illalla paistoi jopa aurinko pitkästä aikaa.

Tiistaina pitkän veden mitalta pyyhkinyt tuuli toi tyynnyttyäänkin vielä reipasta maininkia, mutta kuvausta kokeiltiin. Siinä sitten selvisi, että viimeviikon kosketushäiriö asui myös videokameran piuhoissa (yksi ja sama oli tietenkin vain mukana) ja että aallokko oli ylivoimaista. Näitä avomeren pisteitä tuntuu olevan lähes mahdotonta saada haaviin. Taitaa olla töitä seuraavalle tyynelle illalle.

Perinnebiotooppia hoitavat lampaat ovat mukava lisä Selkä-Sarven kesän eläimistöön.

Kun toimistoelämää maastossa tuli mitta täyteen, karattiin Johannan kanssa laskemaan lampaita, vaihteeksi oikeita lampaita, nummenhoitajia. Tehtävää ei tarvinnut ottaa turhan vakavasti, kun Keijo oli jo laskenut täydet 30. Samalla syötiin vadelmia, mansikoita ja lillukoita nummenlaidasta.”

Johanna taas oli kirjoittanut maastopäiväkirjaan että ”nakeltiin Juskun kans myös tikkaa. Sitten saunottiin, tehtiin ruoka ja syötiin se, ja laitettiin nukkumaan.” Ilmeisesti työmotivaatio on ollut hiukan hakusessa kovassa tuulessa.

Keskiviikkoiltana alkoi tuulla ja yöllä Hailuodossa tuuli jo 20 m/s. Meritiimin maastopuolikas siis kotiutui ja nyt ollaan täällä toimistolla. Jukka ja Johanna ovat tänään lomalla mutta huomenna eli perjantaina yritetään uusin voimin takaisin Sarveen. Pekka läträä työpöydällä kasvinäytteiden ja veden kanssa kahvihuoneen lautasilla ja Jusku kiroilee Travel-matkaohjelmaa. Normi päivä.

Viikon loppupuoli onkin mielenkiintoinen. Jos maininki tasaantuu huomiseksi, saatetaan jotain saada aikaan, mutta lauantaina on joka tapauksessa työntäyteinen päivä. Perämeren kansallispuiston vuotuiset veneilijäpäivät eli Sarvipäivät pidetään ties monennettako kertaa Selkä-Sarvessa. Kävijöitä odotetaan kymmeniä. Tapahtumien kulusta raportoidaan ensi viikon blogissa.

Siihen asti näkemiin. Toivottavasti sade lakkaa ennen kuin pitää pyöräillä kotiin…
Sammakko tuli tervehtimään sammakkomiehiä.