Maakrunnin maihinnousu

Tämä viikko alkoi uhkaavasti, kun viikonlopun tuulet jatkuivat maanantaille puhaltaen yli 7m/s. Vesille lähtö siirrettiin tiistaille ja päivä meni toimistolla istumiseksi kamat ja eväät valmiina rinkoissa. Seurueeseen oli myös liittynyt uusi harjoittelija Vilja Tammisaaren ammattikorkeakoulusta.

Seuraavana päivänä kalustoa vahvistettiin Oulun yliopistolta lainatulla Busterilla, onneksi, sillä yksin saaressa Juhannuksen viettänyt oma Busterimme oli saanut pilssipumppunsa oikosulkuun eikä moottorikaan oikein enää käynyt. Tunnin ronklaamisen jälkeen annettiin olla, sillä olihan meillä vielä hieman epäkäytännöllisemmät pikku-Terhi ja ronskimpi Faster kakkosveneiksi. Esteiden ei annettu hidastaa puhtia vaan päin vastoin: tehtiin 13 tunnin päivä kohtuullisessa kelissä. Viimein putosivat veteen myös Jorman verkot, joista saatiin illaksi siikaa ja -ahventa. Kalat nautittiin savustettuina kuivaniemeläisten perunoiden kera.

Töihinlähtötunnelmia

Toisen päivän aikana tiimi sai ensimmäisen osakokonaisuutensa valmiiksi: SYKE:n tilaamat satunnaispisteet Krunneilta kasassa! Puristus vaati sekin koko päivän, mutta oli sen arvoista. Oli toistaiseksi maastokauden paras päivä, joka tuntui iltaa kohti vain yhä enemmän veneilyltä kuin inventoinnilta (yliopiston Busterissa on mukavat penkit). Pisteet olivat harvassa ja pienten sateiden välissä pouta paahtoi, ukkoset koristivat kiltisti vain mantereen reunaa ja suurimmat rintamasateetkin näyttivät kurittavan lähinnä Kemiä. Tuulikin sammui hetkeksi ja tuli aivan täydellinen tyyni, jossa seassamme ui hajanaisia parvia sulkasatohanhia, jotka näyttävästi räpiköivät väljemmille vesille.

Viimeiset satunnaispisteet olivat arvonnassa osuneet käsipohjasyvyydelle Maakrunnin santaan. Paikan nimi oli osuvasti Leikkihieta, jonne rantauduttiin vetämällä venettä kolmella ihmisvoimalla perässä ja jatkamalla loppumatka kameranjohdolla. Leikkihiedan vesi oli muuten kädenlämpöistä. Nyt on siis käyty Maakrunnillakin ja koettu sen paras anti: se minuutti, mikä sääskiltä kestää löytää mereltä päin lähestyvä liha.

Erityiskiitos viikon päivällisistä Pekalle, joka ei jäänyt suurissa saappaissa Essiä pahemmaksi. Jorman verkot olivat myös keskiviikkona saneet saalista, joka syötiin torstaina lähtölounaana kansallisromanttisesti päreiltä ja käsin. Moisesta elämyksestä moni turisti olisi maksanut pitkän pennin.

Ensiviikolla Essi palaa Suomen-kiertueeltaan ja ryhmä jakautuu kahtia koluamaan eteläisiä pisteitä ja korjaamaan kesken jääneen luontopolun Perämeren kansallispuistossa.

 Kameran lasku Leikkihietaan