Ihan alkuun: Onnea Espanjalle hienosta jalkapallovoitosta! Me täällä merellä tunnustamme Espanjan värejä!
Onnea Espanjalle! Hyvää päivää – kirvesvartta – on se ilmoja pidellyt. Jonkun legendan mukaan vain vanhat ihmiset puhuvat jatkuvasti säästä ja mieheni ihmettelee kovasti, kuinka paljon huolehdin seuraavan päivän säästä ja erityisesti tuulista. Se on kuitenkin niin että jos merellä tuulee liian kovaa niin sinne ei voi mennä. Työn jälki on surkeaa eli kukaan ei viitsi katsoa videoita, joissa kamera poukkoilee ylös alas metrin liikettä. Lisäksi kovalla tuulella on vaikea pysyä paikoillaan ja yrittää saada kameroita pysymään kuivina. Ja saan kai minä ilmoja päivitellä kun tällä hetkellä lehdissä ei muuta olekaan kuin ennenkuulumattomien helteiden päivittelyä! Muut ovat sentään lomalla ja voivat viettää päivänsä kylmää siideriä siemaillen lähimmällä terassilla, jossa on hyvä ruotia viime päivien säitä, minulla ja tiimilläni säät merkitsevät kuitenkin työntekomahdollisuutta tai –mahdottomuutta.
Takapenkin puuttuessa Jusku löysi kuin löysikin ergonomisen työasennon…
Tällä viikolla meritiimi sai vuorotellen tuulta ja tyventä. Maanantaina tuuli kovaa mutta etelästä niin että Krunneille pääsi helposti vaikkakin kuoppaisesti. Minä ja Jusku ajeltiin kumivene liinoitettuna Busterin keulaan ja välillä vettä pärskähti oikein komeasti keulan yli suoraan veneeseen. Kummallista miten veden tulo näytti hidastetulta – ajettiin ison aallon harjalta terävään aallonpohjaan, jossa Busterin keula iskeytyi täydellä voimalla veteen ja pärskäytti komeat kaaret vettä lentämään sekä sivuille että suoraan ylöspäin, ja kun kerran oltiin menossa eteenpäin kovalla voimalla, ylöspäin lentävä vesi oli pian Busterin päällä ja näytti satavan hidastetusti minun ja kuskin päälle. Fasterkin pärskytteli vettä ihan näyttävästi, mutta hytissä istuneet pysyivät sentään kuivina.
Perämeren maankohoamisrannikko tuottaa joskus vaikeuksia vedenalaiskartoittajalle.
Tiistaiksi luvattiin upeaa keliä, auringonpaistetta ja täysin tyyntä. Pisteitä lähdettiin kuvaamaan kolmella venetiimillä, Busterilla, Terhi-veneellä ja kumiveneellä, ja niitä kertyikin päivän loppuun mennessä huimat 219 kpl. Päivän loppu vaan ei ollut kovin lähellä päivän alkua – mereltä tultiin pois klo 23.00, jonka jälkeen tehtiin nopeasti päivällinen ja sitten vielä saunottiin. Sää oli kuitenkin niin mahtava että millään ei raskinut lähteä mereltä – päivällä vielä pyöritti vanhaa maininkia, jonka pinta oli rasvatyyni, mutta illaksi maininkikin katosi ja meri oli peilityyni. Saunan jälkeen keskiyöllä saatiin vielä mahtava ukkosmyrsky, jota katseltiin luotsitalon tornista. Johanna kirjoitti kenttäpäiväkirjaan näin: ”Oli kyllä upean näköistä katsella luotsitalon tornista mustanpuhuvia pilviä (joita oli joka puolella) ja salamoita, jotka värjäsivät taivaan vuoroin violetin- ja vuoroin punaoranssinkirjaviksi, wau!!! Saatiin nukahtaa sateen ropistessa ja salamoiden välähdellessä ja uni maistui! Huippu päivä!”
Mikäs tässä ollessa kun kello on yksitoista illalla ja ilma on kuin morsian!
Keskiviikkona sitten tuuli ja pidettiin huoltopäivä ja tänään torstainakin tuuli niin että laitettiin kimpsut ja kampsut kokoon ja tultiin maihin. Maanantaina taas uudella yrityksellä, ja ilmeisestikin viimeistä viikkoa Krunneilla. Jos säät suosivat niin ensi viikolla muutetaan leiri Perämeren kansallispuistoon Selkä-Sarveen. Nyt saa sitten taas istua viikonlopun hiirisormi Ilmatieteen laitoksen nettisivujen kohdalla että tiedetään, päästäänkö maanantaina suunnitellusti merelle.
Ja pakko vielä mainita: maanantaina Jusku ja Jorma yrittivät miehissä koota moottorisahailuun tarkoitettua kypärää, oikein manuaalin kera. Ei meinannut millään onnistua! Kuinka vaikeaa voi olla kypärän kokoaminen… ?
Jusku ja Johanna ratsastavat auringonlaskuun…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti