"Maanantaina 22.7.2024 PVO-Vesivoiman Isohaaran voimalaitoksella sattuneessa öljyvuodossa kulkeutui 500 litraa öljyä Kemijoen ranta-alueille Torniossa, Keminmaassa ja Kemissä. Kemijoesta otetuissa vesinäytteissä ei havaittu mitattavia määriä öljyhiilivetyjä."
Näin uutisoi Kemin kaupunki päivitetyssä tiedotteessaan reilu viikko onnettomuuden jälkeen tiistaina 30.7.2024.
Ahvenpankin hiekkarannalta löytyi ohut öljykalvo heti öljyvuodon jälkeen. Kuva: Lotta Mattila
Mitä tapahtuu, kun veteen pääsee öljyä? Öljy on hyvin haitallista kaikille eliöille. Öljyn laadusta riippuen se voi joko haihtua pinnalta itsestään, ajautua rantaan ja sotkea sekä eläimet, kasvit että rannan tai upota pohjaan, jossa se vaikeuttaa pohjaeläimistön ja -kasvillisuuden elämää. Kukaan ei halua öljyä Itämereen (eikä maallekaan, tietysti) ja siksi meillä onkin tehokas koneisto, joka pyörähtää käyntiin öljyvahingon sattuessa.
Kemin öljyvahingon oli huomannut tarkkaavainen kansalainen, joka teki siitä ilmoituksen. Öljyvahingot ilmoitetaan ensisijaisesti hätäkeskukseen, joka mobilisoi lähimmän pelastuslaitoksen, tässä tapauksessa Lapin pelastuslaitoksen. Kemin palolaitokselta tehtiin tarkastuskäynti Isohaaran voimalalle, jonka tulvaluukkujen alapuolelle levitettiin 2 x 80 m litteää imeytyspuomia öljykalvon poistamista varten. PVO-Vesivoiman Isohaaran voimalaitos sulki vuotaneen turbiinin.
Kansalaisten ilmoittamat öljyhavainnot 31.7.2024. Kartta: Envineer Oy |
Kun pelastuslaitos ja vuotava taho ovat tehneet kaiken voitavansa, että öljyä ei pääsisi maastoon enempää ja että vuoto saataisiin rajattua suuremmalta leviämiseltä, alkaa öljyonnettomuuden seurausten ja öljyyntyneiden alueiden puinti yhteistyössä lianneen tahon, pelastuslaitoksen, kaupungin, terveysviranomaisten, ELY-keskusten ja usein myös esimerkiksi Metsähallituksen Luontopalvelujen, Suomen ympäristökeskuksen, rajavartiolaitoksen, meripelastuksen ja WWF:n kanssa. Jos öljyvuoto tapahtuu avomerellä, onnettomuuden organisoinnista vastaa nykyisin Rajavartiolaitos (Pelastuslaki 27 a §). Kun öljyvuoto sattuu maalla tai sisävesissä, alueelliset viranomaiset ovat vastuullisia öljyntorjunnan organisoinnista.
Ilmoitetut, tarkastetut ja havaitut öljyyntyneet alueet 25.7.2024. Matalan jokisuiston koluaminen läpi on hidasta ja hankalaa, syvemmän uoman rannat tarkastaa helpommin. Kartta: Envineer Oy |
Jokaisella ELY-keskuksella on alueelleen tehty öljyntorjuntasuunnitelma, jossa myös torjuntatilanteen komentoketju on tarkkaan määritelty. Jos öljy likaa esimerkiksi lintuja, WWF:lle voidaan antaa mandaatti ryhtyä vapaaehtoiseen öljyyntyneiden eläinten ja rantojen puhdistukseen. Metsähallitukselta saatetaan pyytää paikallista asiantuntija-apua sekä maaston että lajiston suhteen, ja rajavartiolaitos ja meripelastus voivat ilmoittaa merelle levinneen öljyn laajuudesta. Terveysviranomaiset antavat ihmisiä ja eläimiä koskevia rajoituksia ja neuvoja. Esim. Kemin öljyturman yhteydessä terveysviranomaiset kehottivat kaupunkeja sulkemaan uimarantoja vedessä esiintyneen öljykalvon ja rannalle päätyneen öljyn johdosta. Vedessä, jossa selkeästi on havaittavissa öljyä, ei saa uida, eivätkä siinä saa uida myöskään lemmikkieläimet.
Hyvin nopeasti kuvaan astuvat myös konsultit, jotka ottavat vesi- ja maaperänäytteitä, jotka lähetetään laboratorioihin analysoitaviksi. Jos öljyn lähde ei heti ole täysin selvä, voidaan se joutua päättelemään näytteiden perusteella.
Öljyvahinkojen torjunta- ja muista kustannuksista vastaa aiheuttaja tai tämän vakuutusyhtiö. Viranomainen vastaa torjuntakustannuksista siihen saakka, kunnes ne saadaan perittyä vastuulliselta taholta. Jos öljyvahinko on ollut suuri, sen jälkiseuraamuksena voidaan joutua esimerkiksi kunnostamaan öljyyntyneitä maa-alueita. Todella suurissa öljyturmissa kuten Alaskan Exxon Valdezin (1989) tai Meksikonlahden Deepwater Horizonin (2010) tapauksessa jälkiä saatetaan joutua korjaamaan vuosikausia ja onnettomuuden vaikutukset näkyvät alueella vuosikymmeniä.
Lapin pelastuslaitoksen viemäriputkiveneellä pääsi hyvin matalillekin rannoille tarkastuskäynneille. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Kemin öljyonnettomuudesta oli ehditty pitää yksi viranomaisneuvottelu kun Lapin ELY-keskukselta soitettiin Metsähallitukselle eli minulle. Minä ja Velmu-tiimini työskentelemme Kemissä vedenalaiskartoitusten parissa koko elokuun joten olimme kätevästi paikan päällä. Lisäksi olen profiloitunut Metsähallituksella Perämeren aluemeribiologiksi, joten minut oli helppo kutsua kokoukseen. Kemin tapauksessa Metsähallituksen huomioiminen johtui vuodon leviämisalueen lähelle sijoittuvista Natura-alueista, joiden hoidon ja käytön suunnittelu on Metsähallituksen vastuulla.
Viikko vuodon tapahduttua lähdin Envineer Oy:n konsultin ja Lapin pelastuslaitoksen kanssa tarkastamaan Perämeren saarten natura-alueiden rantoja ja muutamia epävirallisia uimarantoja Kemijoen suistossa. Yhteistyö eri tahojen kanssa toimi hienosti - pelastuslaitos hoiti kuljetukset hyvin matalalle jokisuistoalueelle ja lennätti droonia, Envineer Oy:n konsultti otti näytteitä ja suoritti visuaalista tarkastusta (ja välillä haisteli hiekkaa ja heitteli rantahiekkaa veteen, jolloin sen joukossa mahdollisesti piileskelevä öljy nousee kalvona pintaan) ja minä lähinnä ihmettelin menoa. Sattumalta löysin kolme uutta havaintopaikkaa uhanalaiselle vesipaunikolle, joten minun kannaltani retki oli onnistunut. Myös öljyonnettomuuden jälkitorjunnan kannalta, koska öljyä ei löytynyt.
Paunikko on kaikessa vaatimattomuudessaan suloinen kasvi. Onneksi tällä tarkastuskäynnillä öljyä ei löytynyt, mutta uhanalaisia lajeja kyllä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Säännölliset viranomaisneuvottelut jatkuvat vielä, kunnes uimarannat pystytään avaamaan ja koko jälkirumba on käsitelty. Maankunnostustöitä ei tarvinne tällä erää tehdä, koska öljyä ei päässyt maastoon niin suuria määriä. Suurimmat haittavaikutukset ovat aiheutuneet uimareille ja rantojenkäyttäjille, jotka eivät ole voineet mennä veteen. Muuten tämän onnettomuuden vaikutukset jäänevät melko pieniksi.
Kansalaishavaintoja kertyi eri puolilta Kemijokisuistoa ja lähes kaikki pyrittiin tarkistamaan maastossa. Joskus maastosta löytyy ns. suoöljyä, rautabakteerin aiheuttamaa sateenkaaren väreissä kiiltelevää kalvoa, joka näyttää erehdyttävästi öljyltä. Se ei kuitenkaan haise öljyltä ja usein sen alkulähde on selvästi esim. turpeen tai kasvillisuuden alla eikä esim. venerantaan unohtuneessa öljykanisterissa. Ympäristöviranomaiset ovat kuitenkin kiinnostuneita kaikista öljyltä vaikuttavista havainnoista, joten jos ilmoitus tulee, joku käy havainnon tarkastamassa.
Vesinäytteitä on otettu valituista kohteista öljyvuodosta alajuoksulle. Kuva: ELY-keskus |
Näin öljyvahingon torjunta ja jälkitorjunta siis lähtevät purkautumaan - tiiviinä viranomais- ja muuna yhteistyönä lukuisien eri tahojen kanssa.
Essi Keskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti