 Osallistuin Aalto-yliopisto maisteriopiskelijan Kaisa Rooverin vetämään työpajaan Monilajisesti kestävä Itämeri 2050 -työpaja 1. Homma liittyi merialuesuunnittelun seuraavaan kierrokseen ja merialuesuunnittelun visioon vuodelle 2050. En tiennyt, mitä työpajalta piti odottaa, eikä osallistujalistastakaan voinut päätellä mitään - listalta löytyivät mm. Amazon-hyönteistieteilijä ja maantieteilijä, joiden kanssa satuin olemaan samoissa polttareissa yli kymmenen vuotta sitten. Esittäytymiskierroksella ilmeni, että osallistujien joukossa oli myös taiteilija, ekonomi ja valokuvaaja, vain muutamia esittäytymisiä mainitakseni.  |
| Merialuesuunnittelun visio vuodelle 2050 näkee sekä ihmisen että Itämeren hyvinvoivana hyödyntämässä kestävää sinistä kasvua. Kuva: kuvakaappaus Miro-ohjelmasta. |
Työpajan tarkoituksena oli pohtia merialuesuunnittelukierroksen visiota vuodelle 2050 Itämeren kestävästä sinisestä kasvusta, hyvinvoivasta meriluonnosta ja hyvinvoivasta ihmisestä. Jos visio olisi toteutunut, millaisia uutisotsikoita nähtäisiin vuonna 2050 ("Sinileväkukinnat jääneet historiaan", "Rihmaleväviljelmät poistavat xx määrää hiiltä vuodessa Itämerestä" jne) ja millainen maailmankuva ihmisillä olisi.
Pohdinta johti seuraavaan kysymykseen - miten tästä maailmankuvasta päädyttäisiin vaihtoehtoiseen monilajisesti kestävään visioon. Vain oma mielikuvitus oli rajana eikä omasta vihreästä luonnonsuojelijan kuplasta tarvinnut välttämättä poistua kohtaamaan kaikkien ihmisten kuvittelemia eri elämien realiteetteja.
Keskustelu oli vilkasta ja mielenkiintoista, poikkitieteellisyys virkistävää, visiointi ja spekulaatio innovoivaa ja inspiroivaa. Toivottavasti työpajan vetäjä sai rönsyilevästä keskustelusta ja maailmoja syleilevistä Miro-taululle kirjoitetuista post-it -lappusista jotakin tolkkua.
Useinkaan en jaksa innostua mistään visionäärisestä työstä. Olen monien asioiden suhteen hyvin realisti, joskus jopa hieman kyynisyyteen kallistuja, vaikka samalla kuitenkin elän omassa kirkkaanvihreänä loistavassa luonnonsuojelukuplassani. Tulevaisuutta visioidessa joudutaan usein keskittymään monen oman kuplani ulkopuolisen arjen tärkeimpiin asioihin kuten talouden kasvuun, ihmisten materialistisen hyvinvoinnin lisääntymiseen tai globalisoitumisen helpottamiseen.
Välillä on hyvin huojentavaa, rentouttavaa ja inspiroivaa visioida tulevaisuutta juuri niin kuin sen itse ymmärtää oikeaksi. Että ihminen on osa luontoa ja yksi sen miljoonista eläimistä ja että ekosysteemien hyvä terveys kaikkine lajeineen päivineen on ihmiskunnan ainoa keino eteenpäin. Kyllähän minä tämän tiedän ainoaksi oikeaksi totuudeksi, mutta samalla tavoin joku toinen esim. materialistisessa kapitalistikuplassaan tietää oikeaksi, että jatkuva taloudellinen kasvu on mahdollista ja että sen vuoksi täytyy uhrata luonnon resursseja, ne kun ovat siellä ihmisen käytettävissä, koska mehän olemme luomakunnan herroja. Kun mietitään eteenpäin maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuutta ja luodaan siitä visioita, en voi rehellisesti sanoa, että minusta kaikissa muissa kuplissaan elävien ihmisten pitäisi vain lyödä hanskat tiskiin oman visionsa kanssa ja myöntää, että me viherkuplalaiset olisimme ainoat oikeassa olijat. Vaikka uskonkin, että niin se asia on, ymmärrän kuitenkin sen verran, että en väittäisi muiden totuuksia (ainakaan kokonaan) vääriksi.
Tältä pohjalta oli juuri siksi niin hienoa päästä keskustelemaan Itämeren tulevaisuudenvisiosta niiden muiden ihmisten kanssa, joiden mielestä ihmisen pitäisi ymmärtää palauttaa itsensä ruotuun ja osaksi luontoa, aloittaa vuoropuhelu kaiken elonkirjon kanssa ja unohtaa jatkuva taloudellinen kasvu ikuisiksi ajoiksi.
Kiitos hienosta ja ajatuksia herättävästä työpajasta!
Essi Keskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti