Välillä merellä kastuu, vaikka kuinka suunnittelisi hyvin. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Tuntuu uskomattomalta, että Metsähallitus merellä -sarjassa ei ole vielä blogia nimeltä "tuulella ei ole ystävää".
Wikipedia tietää kertoa kappaleesta: "Tuulella ei ole ystävää (U vetra net nikakogo druga tai Pesnja o druge) on Andrei Petrovin (1930–2006) säveltämä laulu neuvostoliittolaisesta elokuvasta Put k pritsalu (1962), joka on esitetty Suomen televisiossa nimellä Matka satamaan.Sen on levyttänyt Tapio Rautavaara nimellä ”Hiljainen satama” (1963, san. Heikki Saari), mutta tunnetummaksi nousi Heikki Aarvan levytys ”Tuulella ei ole ystävää” samalta vuodelta. Se ylsi levymyyntitilaston kymmenennelle tilalle joulukuussa 1963 ja oli Finndiscin Safir-levymerkin parhaiten menestynyt julkaisu. Sen sanoituksen on tehnyt Erik Lindström nimimerkillä Hillevi, ja saman sanoitusversion ovat levyttäneet myös Arja Saijonmaa vuonna 1983, Eila Pienimäki vuonna 1990 ja Arja Havakka vuonna 1999."
Kun suunnittelin kesän 2023 maastokartoituksia keväällä, päätin, että aloitamme Merenkurkusta, koska siellä kasvukausi on alkanut jo kesäkuussa. Sitten kun Merenkurkku on tehty, siirrytään suoraan aivan pohjoiseen, Kemi-Tornioon ja Perämeren kansallispuistoon ja Krunneille, koska elokuun alussa voisi vielä olla tyyniä säitä, ennen kuin syksyn tuulet alkavat. Perämeren kansallispuisto ja Krunnit ovat molemmat kaikille tuulille avoimia saaristoja, keskellä merta, ja majoitukset merellä - siellä ollaan siis hyvinkin tuulille alttiina. Äkkiä ne alta pois elokuussa niin että päästään suojaisampiin paikkoihin, Raahen, Rahjan ja Kokkolan saaristoihin.
Muuten hyvä, mutta nyt on tuullut kovaa jo koko kolme viikkoa, kun olemme olleet tekemässä merenhoidon seurantasukelluksia Perämerellä. Työt on saatu tehtyä, mutta stressaten, hammasta purren, myöhään illalla tai epäoptimaalisissa olosuhteissa. Joitakin tyyniä on sattunut joukkoon ja silloin merelle on hyökätty nopeasti. Eilen tehtiin suojan puolelle saaria muta- ja hiekkalinja reilussa 8 m/s keskituulessa. Vene keinui ankkurissa saaren suojan puolella ristiaallokossa ja sukeltaja lillui yhtäläisessä swellissä eli mainingissa pohjassa. Hyvin harvoin tulen huonovointiseksi sukelluksella, mutta eilinen mutalinja aiheutti yökötystä. Näkyvyys reilut parikymmentä senttiä, pohja pysyy paikoillaan, pohjalla oleva irtonainen levä lilluu yhteen suuntaan ja minä vähän toiseen. 38 minuuttia tätä ja nenä kiinni pohjassa sukeltamista ja huono olo oli valmis.
Paluu Krunneilta... Vettä kyllä pärskytti, ja kovasti, mutta kotimatka sujui silti turvallisesti. Mitä nyt kaikki kastui. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus |
Raahessa meillä ei sinänsä ollut mitään hätää, koska asuimme maissa ja autolla pääsi. Ulkokrunniin piti mennä sunnuntai-iltana hyvän sään aikaan, koska maanantaina ei olisi enää päässyt, mutta pois tulo perjantaina osui 11 m/s tuulelle. Kaikki kastui, vaikka suojattiin jätesäkeillä ja asiat olivat "vedenkestävissä" kasseissa. Vesi löytää tiensä joka paikkaan. Pelastautumispuvut auttavat paljon, mutta eivät loppuun asti. Kun istuu reilun tunnin meren tarjoamassa suihkussa, vesi menee kyllä läpi myös vanhasta ja paljon käytetystä GoreTex-kankaasta.
Kesän paperikartat kuivumassa ja muovikartat irrotettuna toisistaan, että eivät märkinä takerru... Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Tärkeintä on kuitenkin aina turvallisuus. Säätiedotusta seurataan (mieheni sanoin: "Olet aina kesällä kuin joku vanha ukko joka kuuntelee koko ajan Merisäätä.") tiukasti ja päätökset tehdään parhaan mahdollisen tiedon avulla. Ulkokrunnissa säätietoihin netin kautta pääsi käsiksi yleensä vain aikaisin aamulla ja joskus päiväsaikaan hyvällä säällä kiipeämällä torniin. Aiemmin oli käytössä säätietojen saaminen tekstiviestipalvelun kautta, mutta tämä palvelu on nyt ilmeisesti päättynyt. Harmi, koska Krunneilla sitä olisi taas kaivattu.
Raahessa ollaan nyt istuttu viikko Meripelastajien majassa ja rynnätty merelle aina kun on pystytty, usein aika paljon huonommissa tuuliolosuhteissa kuin haluttaisiin, mutta kuitenkin aina turvallisuuden rajoja kunnioittaen. Onhan tämä kuitenkin loppupeleissä "vain työtä" eikä elämää suurempi tehtävä, vaikka välillä tuntuu, että mitään ei voi jättää välistä koska työkohde on kesän 2023 agendalla.
Tähän mennessä kaikki on saatu suoritettua aikataulussa, vaikka välillä on vähän stressannutkin. Nyt, viikonlopun häämöttäessä, tuuli on tyyntynyt ja aurinko tullut ensimmäistä kertaa tälle viikolle esiin. Toivottavasti pitää myös ensi viikon.
Essi, meribiologi
Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Kuivumassa nämäkin. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti