Soraa, ihanaa soraa! Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Mikä nostaa ilon kyynelet meribiologin silmiin? Se saattaa
olla uhanalainen laji, se saattaa olla luonnontilainen upea flada, mutta tänä
kesänä se on omalla kohdallani ollut sorapohja.
Tämän vuoden maastokaudella ollaan seisty kaksissa
(pelastautumispuvun) saappaissa – toisaalta on tehty Velmu-kartoituksia
Merenkurkkuun ja eteläiselle Perämerelle, toisaalta on tehty merenhoidon
seurantaa Merenkurkkuun ja Perämerelle.
Merenhoidon seurantalinjoja perustettaessa ollaan yritetty
etsiä kymmenen sora- ja hiekkalinjaa ja 8 mutalinjaa (á la 100 m) kummaltakin
merialueelta. Hiekkaa ja mutaa on yllin kyllin, mutta sora! Soran
raekokomääritelmä Velmu-kartoitusmittaristolla on 0,2-6 cm eli haarukka on
varsin pieni. Kyllä, hiekan määritelmä (siltin ja soran välille jäävä parin
millin raekokoluokka) on vielä tiukempi, mutta kaikkihan nyt tietävät, että
hiekkaa on rannat ja pohjat pullollaan. Samoin mutaa. Ihan liikaakin.
Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Sora sen sijaan meinasi tuottaa päänvaivaa. Keväällä
suunnitellessa sorapohjia löytyi ehkä muutaman kymmenen metrin matkalta mutta
ei välttämättä 100 metrin mitalta, tai soraa löytyi pisteiltä vain puolet tai
hieman yli, ja loput pohjan tavarasta oli kivikkoa tai hiekkaa.
Joka kerta kun viritimme linjan merenpohjaan siinä toivossa,
että sieltä nyt paljastuisi sorapohja, oli sydän syrjällään ja jännitti, kunnes
pääsi pohjaan ja pystyi toteamaan, oliko soraa tarpeeksi vai ei.
Kun sitten laskeutuu viiden, kuuden metrin syvyyteen
pohjalle ja näkee silminkantamattomiin soraa, meribiologin sydän läikähtää ja
kyyneleet melkein valahtavat silmiin. Soraa, ihanaa, kaunista soraa! Ja näin
paljon! Ei tarvitse väen vängällä olla näkevinään hiekkaa hieman suurempana tai
pikkukiviä hieman pienempänä.
Viimeisten kahden viikon sorapohjat ovat ilahduttaneet. Ei
ole tarvinnut kaivella vaihtoehtoisten paikkojen karttoja esille, erityisesti kun
sorapohjille ei juuri ollut vaihtoehtoja.
Essi Keskinen
Sukelluslinja on vedetty, nyt sormet ja varpaat ristiin että pohjalta löytyy soraa! Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Onnellinen sukeltaja pinnalla löydettyään soraa :) Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Sukelluslippu pidetään salossa niin kauan kuin sukeltaja on vedessä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Ulkokallan sääasema. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Maakalla tyynenä päivänä on hieno lounaskohde. Merenhoidon seurantalinja (sora) perustettiin saaren pohjoispäätyyn. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti