torstai 15. syyskuuta 2022

Uhanalaisten perässä

 

Kaksi hymyilevää henkilöä pelastautuispuvuissa SUP-laudoilla ruovikossa
Kyllä kartoittajan on helppo hymyillä kun on juuri löytänyt uhanalaisen lajin. Kuva: Metsähallitus

Tänä kesänä VELMU (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden kartoitusohjelma) panosti uhanalaisten lajien kartoitukseen (lue blogi maastokauden taustoista täältä). Jännitin keväällä, mitä mahtaisimme löytää, jos mitään. Suomen karttaa katsoessa uhanalaiset merilajit pakkautuvat lähes kaikki Perämeren rannikolle, mutta nyt niitä etsittiin tarkoituksella kaikkialta muualta paitsi Perämereltä. Ennustin, että kesän aikana löydettäisiin ainakin otavitaa ja meriuposkuoriaista, ja ehkä myös paunikkoa.

Vesikasveja juuri pinnan päällä
Selkämereltä löytyi sekä aiemmin havaittuja laikkuja nelilehtivesikuusta että aivan uusiakin löytöjä. Kuva: Maximilian Gareis / Metsähallitus

Ennuste meni osittain oikein. Löysimme meriuposkuoriaisia kolmelta merialueelta (lue blogi täältä), otavitaa muutamalta eri alueelta ja vielä bonuksena muutama havainto nelilehtivesikuusta Selkämereltä. Paunikkoa ei näkynyt, mutta mukulanäkinpartaa kylläkin.

Uhanalaiset lajit eivät syyttä ole uhanalaisia. Lajien uhanalaisuus arvioidaan kymmenen vuoden välein ja arvion tekevät Suomen parhaat asiantuntijat (lue blogi arviointityöstä täältä). Uhanalaisiksi määritellään lajit, jonka yksilöitä on vain vähän, joita esiintyy hyvin rajatulla maantieteellisellä alueella, jotka ovat vähentyneet huomattavasti viimeisten kymmenen vuoden aikana tai joita uhkaa selkeä häviämisen vaara. Osaa lajeista ei tunneta niin hyvin, että niiden uhanalaisuus olisi pystytty arvioimaan. Osasta lajeja löydetään uusia esiintymiä kun niitä vain ryhdytään etsimään (esim. silmälläpidettävä meriuposkuoriainen ja aiemmin alueellisesti uhanalainen vellamonsammal).

Kaksi henkilöä kuivapuvuissa, kumivene ja SUP-lauta
Maastokaudella 2022 liikuttiin lähinnä SUP-laudoilla ja kumiveneellä. Etsittävät alueet olivat hyvin matalia ja lähellä rannikkoa. Kuva: Metsähallitus

Vedenalaista kasvillisuutta
Otavita on kauniinvihreä vitalaji, joka kasvaa toisaalta kirkasvetisissä fladoissa sorapohjalla että mutaisissa ja seisovavetisissä lammikoissa. Tällainen elinympäristöjen kirjo tekee lajin esiintymisen mallintamisen erityisen haastavaksi. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kesän VELMU-kartoituksissa etenimme mallinnettujen esiintymistodennäköisyyskarttojen avulla. Muutama uhanalainen laji löytyi mallinnetuilta alueilta, mutta kaikki mallit eivät olleet yhtä onnistuneita. Jos haluat tietää lisää lajien mallintamisesta, ammenna sitä vaikka tästä englanninkielisestä blogista. Lyhyesti sanottuna mallinnus tarkoittaa sitä, että katsotaan, minkälaisesta elinympäristöstä uhanalainen laji on löytynyt aiemmin (esim. syvyys, suolaisuus, lämpötila, pohjanlaatu jne.) ja etsitään tällaisia alueita kartalta. Vaikeaksi homman tekee se, että uhanalaisista lajeista on niin vähän havaintoja. Muita virhelähteitä ovat syvyystiedon heikko laatu ja pohjasedimenttitietojen puuttuminen. Hyvin matalilla rannoilla rantaviiva ei myöskään pidä useinkaan paikkaansa.

Henkilö meressä SUP-laudan vieressä
SUP-lauta ja pelastautumispuku olivat VELMU-maastokaudella 2022 vesikiikarin ja haran ohella tärkeimmät kartoitusvälineet. Kuva: Metsähallitus

Henkilö ruovikossa pelastautumispuvussa
Ruovikoituminen ja umpeenkasvu syövät monilta uhanalaisilta lajeilta elinympäristöjä. Kuva: Metsähallitus

Suuren Uhanalaisetsinnän 2022 kompastuskiveksi muodostuivat ruovikot. Kartalla alue saattoi näyttää lupaavalta (oikea syvyys, suolapitoisuus, avoimuus jne.), mutta luonnossa paikalla kasvoi kolmimetrinen järviruovikko. Tiheässä ruovikossa eivät mitkään uhanalaiset lajit viihdy. Ruovikot olivat vallanneet monia kartalla potentiaalisilta näyttäviä alueita (katso kesän aiempia blogeja, esim. tämä). Monet rannoista oli valjastettu mökkiläisten ja veneilijöiden käyttöön ja joko rakennettu tai ruopattu - silloinkin uhanalaisten lajien on vaikea mahtua joukkoon (lue blogi täältä).

Hieno uutinen kuitenkin oli, että uusiakin uhanalaishavaintoja tehtiin lähes kaikilta etsityiltä merialueilta. Kiitos kaikille kesän VELMU-kartoittajille urheasta suppailu- ja snorklausurakasta!

Essi Keskinen

Vedenalaista kasvillisuutta
Tähtimukulaparran tiheät kasvustot näyttävät tähtitaivaalta. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Tähden mallisia mikroskooppisia mukuloita
Tähtimukulan mukulat ovat nimensä mallisia. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Vesikasvi
Nelilehtivesikuusi risteytyy lamparevesikuusen kanssa ja silloin lajista löytyy kummankin tuntomerkkejä. Tällä kertaa kameraan on kuitenkin osunut puhdas nelilehtivesikuusi - varsi on räikeänpunainen, lehtiä on kiehkurassa neljä ja ne ovat melko lailla ovaalinmallisia ja pyöreäkärkisiä. Kuva: Walter Vuori / Metsähallitus


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti