|
Sinänsä sade ei haittaa vedenalaisia kartoitustöitä, mutta ei se kyllä mieltä ylennäkään. Kuva: Julia Honkanen / Metsähallitus
|
Viime viikolla kastuimme VELMU-maastotöissä joka päivä, enkä
nyt tarkoita snorklausta, kahlausta saati sukellusta. Vesi tuli
poikkeuksellisesti taivaalta. Tähän mennessä tänä kesänä sade on kastellut
maastotöiden aikaan vain vähän, mutta vahinko otettiin kyllä takaisin
moninkertaisesti viime viikon aikana.
Olen valittanut sateesta ennenkin. Kirjoitin
siitä ihan blogin vuonna 2014. Ei se pelkkä sade sinänsä haittaa kun
varusteet on hyvät, mutta kun niitä ei meinaa saada kuiviksi jälkikäteen.
Lisäksi koko päivän kestävä sade kyllä vetää mielen apeaksi - aurinkoisella ilmalla
on paljon mukavampi työskennellä. Kaikki tuntuu helpommalta. Kyllähän sää
vaikuttaa ihmisen mielialaan, miksei myös työmoraaliin.
|
Loch Nessin vai Tuovulanjoen hirviö? Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus |
|
Sataa... Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus |
Julia nimesi viime viikon ”Vaasan häiriöviikoksi”. Tähän
mennessä kaikki onkin onnistunut yllättävän helposti - olemme saaneet
työskennellä auringonpaisteessa, tyynillä säillä, olemme päässeet isolla
pakettiautolla rantaan asti, ihmiset ovat tulleet juttelemaan kiinnostuneina,
työt ovat rullanneet. Viime viikolla emme meinanneet päästä veteen (muuta kuin
sateen kautta). Pääsimme kyllä kartoitusalueita ympäröiviin ruopattuihin
kanaviin, mutta emme niistä ruovikoiden läpi kartoitusalueiden avovesialueille.
Löysimme kyllä parkkipaikan rannassa, mutta rantaa laidunsivat lampaat, ja
aidan portti oli niin kaukana ruopatusta kanavasta, että SUP-lautojen
kantaminen veteen asti kostean rantaniityn tai ruovikon läpi olisi aika ison
vaivan takana. Pääsimme rantaan, mutta tuuli liikaa. Näimme avoveden lähellä,
mutta meidän ja sen välissä oli 50 m lähes kolmimetristä ruovikkoa, ja lisäksi
pysähtymiskielto ja maantien reuna-aita. Näkyvyys Vaskiluodon teollistuneilla,
ruopatuilla ja rakennetuilla rannoilla oli hirveä (Secchi-syvyys vajaan metrin luokkaa)
ja kaikkea kasvillisuutta peitti irtonainen ”hötö”. Suuri osa ahvenvidoista
vaikutti niin huonokuntoisilta, että olivatkohan viimevuotisia?
|
Kyröjoen suiston vesi on kovin ruskeaa, mutta sieltä se pystykeiholehti vain ponnistaa! Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Silti eteen osui kauniita jokisuistomaisemia, deltan ruovikoita
ja labyrinttimaisia kaislikoita. Lumpeet, ulpukat, keiholehdet, sätkimet ja
vidat kukkivat, vesimittarit mittailivat matkaa pinnalla. SUP-lauta soljui
raukeasti tuulellakin, kun vain piiloutui kaislikon keskelle suvantokohtiin.
Tällä viikolla uusi yritys päästä ruovikoiden läpi
avoveteen, nyt varustautuneena uusimmilla droonikuvilla.
Essi Keskinen
|
Sateiden välissä saatiin nauttia dramaattisista tummista pilvistä. Kun kumiveneellä hinaa SUP-lautaa ja kuljettaa kolmea luontokartoittajaa, akku hyytyy noin puolessa tunnissa. Silti se kannattaa, jos lautailijan voi viedä vastatuuleen kilometrin tai kahden päähän, ja hän voi palata takaisin autolle myötätuuleen kartoitusta tehden. Kuva: Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus |
|
Vesimittarit mittaavat Kyröjoensuiston tyyntä pintaa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
|
Sadepilvet ja niiden välistä paistava aurinko tekevät maisemasta erityisen hienon. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
|
Palpakoiden lehdet muodostavat veden pinnan läpi nähtynä kuin aidan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
|
Palpakot, pystykeiholehdet ja sinikaislat jättävät jokisuiston tyyneen pintaan juuri pilvien mentävän aukon. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
|
Pystykeiholehden lehti on kuin mini-SUP-lauta. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
|
Haraa on heitetty paljon, kun näkyvyys on olematon eikä snorklaus tai kahlaus siksi onnistu. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
|
Sateen jälkeen lumpeenkukatkin näyttävät kyyristelevän märkinä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
|
Hentovitaa ja mukulanäkinpartaa sameavetisessä lahdessa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti