Maastokausi pelkkää maanantaita

Maia on ankkurissa ja työntekijät kahlaavat iltaruskossa kohti Ulkokrunnin rantaa.

Tämä maastokausi on alkanut kummallisen pahan karman vallitessa.

Hossassa alkulämmittelyä oli luontopolulla tarvittavan uuden television kaukosäädin - siinä ei ollut paristoja ja se oli ruuvattu kiinni minikokoisilla ruuveilla. Näytössä oli on/off -nappula ja pieni ”joystick”, joka jumittui lähes saman tien. Ruuvimeisseli löydettiin ja paristot saatiin sisään ja kaikki meni lopulta hyvin kaksi minuuttia ennen luontopolkuvieraiden saapumista. Päivän aluksi oli tietysti huomattu, että sukelluspullojen täyttöön tarvittava paineilmakompressori oli Vaasassa VELMU-porukan kanssa tehdyn tavaroiden pesänjaon jäljiltä, mutta tämä hoitui onneksi kun saatiin lainata yksityistä sukeltajan kompuraa jossakin Kuusamon metsässä. Sama homma näytön virransyöttöä varten tarvittavan aggregaatin kanssa - Oulun aggregaatti oli muualla joten Vaasasta saatiin aggregaatti lainaan - sen toi sunnuntai-iltana Liminganlahdelle sattumalta kurssitukseen tuleva vaasalainen, ja minä kävin hakemassa laitteen sieltä.

"Siellä se Krunni siintää... Vielä on hiukan soutumatkaa."

Seuraavan pulman aiheutti vedenalainen videokamera, joka oli testattu ja hyväksi havaittu Raahessa kuukautta aiemmin, mutta jossa oli kosteutta sisällä jo ENNEN ENSIMMÄISTÄ VETEENMENOA. Se meni sitten vaihtoon.

Samaa linjaa jatkoi viime viikon maanantai. Olimme menossa Rahjaan Lepäseen kun vuokrakämpän avaimet olivat menossa edellisen vuokralaisen taskussa kohti Kokkolaa. Istuimme muutaman tunnin odottelemassa avaimia. Sinä aikana olisi voinut esim. täyttää kumivene Bellan, mutta olin pyytänyt ottamaan mukaan vesipumpun, en ilmapumppua. Kävimme ostamassa uuden 24 € sopuhintaan ja ihmettelimme laitteen pienuutta. Myyjä vakuutti että sillä kyllä täyttää kumiveneen. No ei, sillä olisi korkeintaan täyttänyt ilmapalloja.

Uljas Pirkka täynnä tavaraa! Nyt sentään perämoottori käynnisty.

Lepäsen yksi hyvä ranturi oli myös vaihdettu kahteen huonompaan. Kummassakin Inca-vene istui tosi huonosti ja narujen kiinnitys oli hankalaa. Vene pysyi kuitenkin rannassa viikon, vaikka joka aamu se kellui uudessa kummallisessa asennossa aaltojen nostettua sen ranturilta.

Viime viikon blogissa jo kerroinkin seuraavasta vastoinkäymisestä, kiveenajosta. 3-6 m syvyyskäyrien välillä alueella jossa ei pitänyt olla kiviä. Potkuri pitää vielä käydä vaihtamassa Rahjassa.

Kelataanpa tämän viikon maanantaihin. Pääsimme kokouksen takia lähtemään vasta iltakuudelta kohti Ulko-Krunnia. Maia oli laskettu Kiviniemeen ja tankki puolivälissä. Päätimme ottaa kokonaisen tankillisen Kestilästä, josta ihmiset ja tavarat haetaan.

Tästä pitäisi kantaa tavarat vielä tuonne pookin juurella sijaitsevalle tutkimusasemalle...

Eipä se käynytkään niin helposti. Kaikista ennakkotiedoista poiketen Kestilästä ei vielä saanutkaan polttoainetta. Se tarkoitti Maian 300 l tankin täyttämistä 20 litran jerrykannuilla paikalliselta huoltoasemalta kymmenen kilometrin päästä. Voi sitä riemua! Armeijan mainoksen sloganilla: ”Tee työtä jolla on merkitystä.”

Maiassa on välillä tyyppivika - se ei vain ota kierroksia. Maanantain kunniaksi Maia päätti järjestää tämän yllätyksen. Köröttelimme siis reilut parikymmentä kilometriä Krunneille raisua 11 solmun vauhtia ja pääsimme poijulle hiukan ennen puoltayötä.

Eikun rantautumisvene vesille ja peräprutku siihen kiinni ja - !!! Vetonaru oli juuttunut koneeseen kuin vaihde olisi päällä vaikka vaihde oli vapaalla. Moottori tuli huollosta syksyllä eikä sitä ollut tullut kokeiltua ennen maanantaita.

Essi sukeltaa kadonnutta poijun painoa.

Eipä se mitään. Viidet terveet kädet ja kaksi airoa ja alla 40 kg painava kylpyammeen muotoinen alumiinivene, joka ristittiin saman tien Pirkaksi - Ville soutamassa tätä jaloa merten alusta toi kuulemma mieleen Pirkka-tonnikalapurkin.

Soudimme ihmiset ja tärkeimmät tavarat ja ruuat poijussa odottelevalta Maialta maihin sen vajaan kilometrin matkan joka poijun ja rannan väliin jäi - kolmeen kertaan. Soutumatkan lyhentämiseksi otimme rantakontaktin ensimmäiseen niemenkärkeen, mistä oli vielä kivikkoinen rantakantaminen ennen kuin päästiin maitokärryille, jolla viimeiset muutama sata metriä Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasemalle hoitui.

Aurinko laski ja aurinko nousi kun 01.30 saimme homman valmiiksi. Päivällinen oli syöty jo ennen aamukolmea.

Eilen särkyi ilmapumppu eli Bellan pumppaaminen jäi puolitiehen. (Pumppu korjattiin myöhemmin mutta Bella oli puhki. Seuraava etappi on korjata Bella).

Pirkka, merten uljas kulkuväline!

 Ja mitäpä tapahtuikaan tiistai-iltana päivällisen jälkeen, kun olin kaikessa rauhassa menossa lämmittämään saunaa? Ei hyvää päivää!!! Maia on saunarannassa!!! Sillä on poiju matkassa ja siellä se on syömässä koko 2,2 tonnin painoaan rantahiekkaan!

Pelastautumispuvut päälle ja kaikki veteen! Maia oli irronnut aivan äskettäin, koska se ei ollut vielä ehtinyt aivan matalalle asti ja olin juuri ennen päivällistä tarkistanut ikkunasta, että Maia on vielä poijussaan. Työntämällä ja vetämällä Maia saatiin syvemmälle ja ankkurille löydettiin sopiva vastinkivi muuten hiekkaiselta pohjalta. Poijun kettinki oli ruostunut poikki - ihme että poiju oli kestänyt edellisen yön! Kaikeksi onneksi Villellä oli ollut etiäinen ja hän oli nostanut moottorin ylös illalla. Normaalisti emme nosta moottoria kun olemme poijussa ja syvässä vedessä mutta nyt oli onni onnettomuudessa että potkuri oli ilmassa eikä päässyt vahingoittumaan kiviin.

Reporankaa sukeltajaa kuljetetaan maihin klo 22-23.30 painonetsintäsukelluksen jälkeen.

Viime yön kävin sitten tarkastamassa Maian kiinnitystä moneen otteeseen ja siellähän se pysyi, sievästi ankkurissa rantamatalassa.

Keskiviikkona haimme uuden poijun ja paremman kettingin Martinniemestä. Paino täytyy tietysti yrittää sukeltaa - se on seuraava kompastuskivi. Painolle ei ilmeisesti ole koordinaatteja olemassa vaan se on käyty etsimässä sieltä keväisin jonkun mutu-tuntuman perusteella. Sain myös yhteyden Iin kuntaan - bensapumppu avataan kuulemma aivan näillä näppäimillä ja jo tällä viikolla pitäisi 98-bensiinin virrata.

Auringonnousu 10 min auringonlaskun jälkeen.

Asioilla on taipumus järjestyä, tai ainakin tahdon ajatella että ne jotenkin järjestyvät. Nyt vain odottelen, mistä seuraava salama iskee. Toisaalta, kun oikein ajattelee, olemme saaneet kaiken järjestymään. Mikään vastoinkäyminen ei ole halvaannuttanut toimintaa, vain hidastanut sitä ja aiheuttanut sydämentykytystä. Älynystyröitä on saanut vaivata ja soitella eri paikkoihin.

Ehkä tässä ei olekaan kyse siitä, että joku tiimistäni on koetellut karmaansa väärällä tavalla vaan siitä, kuinka pystymme tiiminä selviytymään vaikeuksista ja keksimään vaihtoehtoisia ratkaisuja tiiminä.

Go meidän tiimi! Toivottavasti meidän huono onni on pian käytetty loppuun ja päästään loppukesä hiukan helpommalla! SEAmBOTH-hankkeen pistetili on nyt kuitenkin avattu ja kartoitukset aloitettu!

Essi Keskinen

P.S. Painoa on sukellettu nyt 3 h kahdessa puolentoista tunnin sessiossa, toinen keskiviikkoiltana klo 22-23.30 mutta ei ole vielä tärpännyt...

"Tuossa tai tuolla se poiju ehkä oli..." Voisi tässä ilmassa kyllä oikeitakin töitä tehdä.