Haamuraja häämöttää

Blogin lukukerroissa voi helposti havaita nousevan trendin. Pian on 100 000 lukukertaa täynnä!

Olen kirjoittanut Metsähallitus merellä -blogia vuodesta 2010 lähtien. Vuosien mittaan muutkin meribiologit ovat kantaneet kortensa kekoon, ja joka kesä lauma kesätyöntekijöitä, harjoittelijoita ja vapaaehtoisia kirjoittaa omasta kesästään. Nykyisin blogia kirjoittavat lähes kaikki aluemeribiologit ja kaikki tiimit kesäisin.

Minua lähestyttiin blogin kirjoittamisen merkeissä keväällä seitsemän vuotta sitten. Pohjanmaan viestintävastaava kysyi, ryhtyisinkö pitämään blogia. Sanoin että mikäs siinä vaikken tiennytkään, mistä blogissa pitäisi varsinaisesti kertoa. Ainoaksi ehdoksi asetin, että ohjelman täytyy olla idioottivarma. En ole hyvä teknisissä suorituksissa.

Jälkikäteen katsottuna ensimmäiset blogit ovat päiväkirjamaisia ja monet varsin tylsiä, vaikka joukkoon mahtuu tietysti myös hyviä. Kuvat ovat aina olleet innostavia (siitä innoittuneena tässä blogissa on vain kaksi kuvaa, ja nekin tilastoista kaapattuja). Ja ainakin omasta mielestäni blogit ovat myös parantuneet ajan myötä.

Kokonaisuudessaan blogin lukukerran lähestyvät maagista 100 000 raja. Vain vajaat 1500 lukukertaa enää puuttuu. Sen kokoaisi yksi erityisen hyvä blogi, tai kolme tavallista.

Metsähallitus merellä -blogin suosio on aina ollut tasainen - se ei ole näitä "OMG 200 000 tykkääjää heti ekana päivänä!!!" -tyyppisiä villityksiä, mutta pikkuhiljaa lukukertoja on kertynyt ja luetuimmat blogit ovat päässeet parin tuhannen lukukerran kieppeille tai ylikin. "Naiset merellä" vuonna 2015 keräsi toiseksi eniten lukijoita kun tämänkeväinen Trumpin ilmastopolitiikkaa käsittelevä "Poistakaa ilmastonmuutos verkosta!" ylsi etusijalle yli kahdellatuhannella lukukerralla.

Minulta kestää vajaat 30 minuuttia kirjoittaa blogi, laittaa kuvat paikoilleen, julkaista se ja levittää sitä paria eri Facebook-kanavaa pitkin netissä. Puolen tunnin työn kunniaksi parituhatta lukijaa on aika hyvin. Kolmekin sataa on mielestäni jo puolen tunnin työn arvoista. Tietysti blogin aihetta joutuu miettimään etukäteen, kävelylenkillä, uimassa, kotiin pyöräillessä tai bussissa istuessa.

Miksi Metsähallituksen sitten pitäisi olla netissä ja popularisoidussa blogissa? Minusta syy on varsin selvä ja yksinkertainen - koska Metsähallituksen meriluontotiimit tekevät töitä kansalaisten verorahoilla, EU- ja Pohjoismaisen hankerahoituksen lisäksi. Koen olevani töissä kansalla - jokainen veronmaksaja maksaa osan palkastani. Silloin koen myös olevani velvollinen kertomaan, mitä tämä mainittu kansalainen rahoillaan saa.

Hän saa joka vuosi lisää tietoa Suomen rannikon vedenalaisesta luonnosta, hän saa mereiset kansallispuistot, joita hoidetaan vedenalaiskartoituksiin perustuen kestävästi, hän saa tietoon perustuvia lausuntoja suuriin Itämerelle suunniteltuihin rakennus- ja muihin suunnitelmiin (esim. kalankasvatukseen, tuulivoimapuistoihin, kaasuputkiin jne.), hän näkee monissa eri lähteissä upeita vedenalaisia kuvia, joita ei ole tarvinnut erikseen ostaa ammattilaisvalokuvaajilta vaan jotka on otettu muiden töiden ohessa. Hän saa elokuussa mennä kirjakauppaan ja ostaa ensimmäistä kertaa kirjan, johon on koottu yli kymmenen vuoden kartoitustulokset Suomen Itämerestä. Hän saa toivottavasti tulevaisuudessa entistä terveemmän Itämeren ja sen miljardien eurojen arvoiset ekosysteemipalvelut (kalojen poikastuotanto, ravinteiden kierrätys, sinisimpukoiden tuottama vedenpuhdistus jne).

Kyllä näiden etujen edestä kannattaa muutama blogikin lukea. Näissä sentään kerrotaan kansantajuisesti, mistä kaikessa oikein on kysymys.

Essi, meribiologi