On se niin vaikiaa olla kaunis!

Hyvää joulua kaikille! toivottaa Perämeren meritiimi, josta kaikki työharjoittelijat ovat jo lähteneet takaisin opiskelemaan.

Olin aamulla vesijumpassa klo 6.30. Jumpan jälkeen istuin saunassa reippaiden 80-vuotiaiden mummojen kanssa. Hiljaisena hetkenä ylälauteen hämärästä kuului ”On se niin vaikiaa olla kaunis.”

Hiljaisuus rikkoutui, kuten tarkoitus oli, ja keskustelu pääsi jatkumaan naurunhörähdysten saattelemana. Minä jäin kuitenkin pohtimaan eläkeläisen elämänviisautta. Jos olet kaunis, voi varmasti olla vaikeaa, saati sitten silloin, jos sen sanoo ääneen. Koska eihän suomalainen voi ääneen sanoa mitään hyvää itsestään. Täällä jokaisen pitää olla ruma ja huono.

Äskeiseen mitenkään liittymättömänä tapahtumasarjana Pohjamaan meritiimi teki itselleen DISC-analyysin eli työpersoonallisuusanalyysin. Sen tarkoitus oli auttaa jokaista ymmärtämään omaa työpersoonaansa, mikä sitä motivoi, miten jokainen vaikuttaa ryhmässä ja kuinka paremmin ymmärtää muita tiimin jäseniä, joiden työpersoonat poikkeavat omasta. Jos esimerkiksi toista tiimin jäsentä ajavat faktat ja toista tunteet, keskenään puhuminen saattaa olla hankalaa, samaten silloin, jos toinen on päällekäyvä ja dominoiva ja toinen taas yhtä pätevä mutta työroolissaan enemmän alistuja.

Kenttäkauden päätteeksi testattiin, mitkä pelastautumispuvut täytyy lähettää huoltoon.

Minun DISC-testini ei tuottanut mitään yllätyksiä. Olen hyvin voimakas I eli Influence eli minun motivaationi työpaikalla liittyy ryhmän viihtyvyyteen, siihen että kaikki mielellään tekisivät niin kuin ehdotan ja siihen että haluaisin olla henkilönä pidetty tiimin jäsen. ”Keskityt siihen, että muokkaat ympäristöäsi haluamaksesi vaikuttamalla muihin.” ”Sinulla on hämmästyttävä taito suostutella muita.” ”Olet todennäköisesti hyvä näkemään muiden motivaatiot ja toiveet ja käyttämään näitä hyväksesi suostutellessasi ihmisiä toimimaan omien tavoitteidesi mukaisesti.”

Toisin sanoen, ihan selkeällä suomella, olen siis manipuloija. Epävarman ihmisen saan puolelleni kehumalla hänen tekemäänsä työtä, jonka jälkeen hän tekee sen seuraavan kerran kaksin verroin paremmin. Haasteista pitävän haastan entistäkin parempaan suoritukseen tai annan hänelle vaikeamman tehtävän, jossa hän saa ylittää itsensä. Tiiminjäsen, jonka suurin päämäärä on miellyttää muita, tuntee tekevänsä minut ja ryhmän tyytyväiseksi, kun tekee työnsä hyvin. Löydän jokaisesta sen parhaan puolen, johon tarttua. Iltaisin yritän ilmaista kiitollisuuttani tekemällä hyvää ruokaa. Tiimin ristiriitatilanteet yritän ratkaista nopeasti, jottei ryhmähenki kärsi.

Meissä jokaisessa asuu pieni tonttu.

Toisaalta, olen aina ollut sitä mieltä, että sukeltamisen lisäksi yllän töissä parhaimpiin suorituksiini nimenomaan ryhmänjohtajana. Perämeren meritiimissä ei vielä tähän mennessä (puuta koputellen) ole ollut ratkaisemattomia ristiriitoja, ja vaikka erilaisia ihmisiä on tiimissä ollutkin, olen aina ymmärtänyt, että kaikki viihtyvät työssään ja suurin osa jopa valtavan hyvin. Joka kesä tulostavoitteet on saavutettu, vaikka joskus sääolosuhteet ovat yrittäneet parhaansa mukaan vaikeuttaa töitä.

Voinko siis suomalaisesta taustastani poiketen ottaa amerikkalaisemman näkökulman DISC-testiini ja sanoa ylpeänä ”Olen hyvä tiiminvetäjä ja löydän parhaat keinot motivoida jokaisen tekemään parhaansa”. Nykyisin tätä kai sanotaan myös sosiaaliseksi älyksi. Vai pitääkö tässä nyt nöyrtyä, olla vaatimaton, ja hymähtää testin tulokselle vain ”No, minähän tiesin, että olen tällainen manipuloija”.

Mieheni Mikko kirjoitti lukiossa aineen, jossa käytti sanan ”vaatimaton” vastakohtana sanaa ”vaatimakas”. Opettaja oli sitä mieltä, että Suomen kielestä ei löydy moista. Vaatimattoman vastakohtahan ei ole vaativa, se tarkoittaa jotain ihan muuta. Sanalla ”ylpeä”, joka on jollain tavoin vaatimattoman vastakohta, taas on suomessa usein ikävä kaiku.

Olen samaa mieltä kuin saunan rouva kauneudestaan. On hienoa olla hyvä jossakin, mutta vaikea myöntää sitä ääneen.

Essi Keskinen

Teemme ilolla merkittäviä asioita!