Perämeri kuntoon vapaaehtoisvoimin!

Johanna, Pekka ja Keijo laittavat ilmeisen hyväntuulisina Perämeren kansallispuiston vedenalaista polkua paikoilleen.

Perämeren meritiimi on houkutellut tänä vuonna ennätysmäärän vapaaehtoistyöntekijöitä. Heitä tulee Saksasta, Espanjasta, Englannista ja Suomesta. Osa tekee samalla työharjoittelua opintojaan varten, osa tulee ihan vain päästäkseen töihin eksoottiseen kohteeseen.

Sillä onhan Perämeri eksoottinen, jos on kotoisin muualta kuin Pohjanmaan rannoilta. Minua houkutteli aikanaan tropiikki ja tein yliopiston pakollisen kahden kuukauden työharjoittelun merentutkimuslaitoksessa Malediiveilla. Ilmaiseksi. Maksoin vielä itse halvan hotellin neuvoteltuun hintaan. Enkä kyllä ole katunut päätöstä päivääkään. Tiedeturisteiksi kutsutut opiskelijat kiertävät ilmaisessa työharjoittelussa maailman eksoottisia kolkkia ja pääsevät paikkoihin, joihin turistit eivät pääse, tekemään töitä, joihin heitä ei muuten olisi varaa palkata. Minä sain aikanaan Metsähallituksen työhaastattelussa kehuja nimenomaan Malediivien työharjoittelusta koska ”olen altistanut itseni monenlaisille haastaville olosuhteille”.

Tämän kesän vapaaehtoistyöntekijät eivät ehkä vielä tajuakaan, kuinka monille haastaville olosuhteille tulevatkaan altistamaan itsensä kesän aikana :) Elämyshakuisuus on kuitenkin ainakin minun mielestäni pelkästään hyvä asia. Yhden harjoittelijan valitsimme töihin monien hakemusten joukosta sen perusteella, että hän oli kirjoittanut hakemukseensa ”Tämä työharjoittelupaikka vaikuttaa todella elämykselliseltä.”

Tarvitaan paljon tavaraa, että vedenalainen luontopolku voidaan pystyttää paikoilleen.

Vapaaehtoistyönteko perustuu ehkä kolmeen helposti niputettavaan pääasiaan: 1) Elämyshakuisuus, 2) Mielekäs työharjoittelu ja 3) Halu tehdä jotakin jonkin hyväksi. Moni ei ehkä ajattele Metsähallituksen Perämeren meritiimissä vapaaehtoistyön tekemistä erityisenä hyväntekeväisyystyönä, kuten esimerkiksi Intiassa kastittomien parissa toimimista tai Darfurin pakolaisleirin lasten rokottamista, mutta minun katsantokannaltani Perämeri on tänä kesänä saamassa lähes 7 htkk ilmaista työvoimaa. Tiimimme tekee luonnonsuojelutöitä, joten onhan tämä maailmanparannusta.

Aurinko paistaa kauniisti pilvenreiästä vielä tyhjän Sarven sataman takana. Näyttää paistavan Ruotsiin tuo aurinko, rajallahan tässä työskennellään.

Minun osuuteni Itämeren vapaaehtoiseen maailmanparannukseen tulee tänä vuonna ruuan kautta. Armeijahan marssii tunnetusti mahallaan ja minä teen lämpimän ruuan koko 12 hengen tiimille joka ilta. Palkkaa saavat kartoittajat maksavat viisi euroa joka päivästä, mutta minä lupauduin maksamaan vapaaehtoistyöntekijöiden ruuat. Teetämme myös omakustanteisesti ”Perämeren meritiimi 2014” –T-paidat ryhmähengen kohotukseksi (Metsähallitus ei pääsääntöisesti maksa työvaatteita) ja koko tiimi halusi itse kustantaa omat paitansa. Mistä muualta löytyy moista työtiimin uhrautuvuutta? Minä lupauduin maksamaan harjoittelijoiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden paidat. Nämä rahat eivät ehkä mene suoraan Itämeren suojeluun, mutta ne menevät niiden työntekijöiden ja vapaaehtoisten hyvinvoinnin ja työviihtyvyyden parantamiseen, jotka puolestaan kartoittavat Itämerta ja sitä kautta suojelevat sitä.

Tämä on siis historiallinen kesä Metsähallituksen Perämeren meritiimille – koskaan aiemmin ei ole yhtä paljon vapaaehtoistyötä ja rahallista avustusta tehty Itämeren hyväksi yhtenä maastokautena meidän tiimimme voimin.

Haastan muut Metsähallituksen meritiimit mukaan!

Vesi oli n. 70 cm miinuksella ja paljasti pitkät pätkät kuivunutta levärantaa. Meri tuoksui Selkä-Sarvessa vahvasti.

Essi Keskinen