Metsähallitus merellä

Kesä kiertolaisena  - terveisiä Läntiseltä Suomenlahdelta

Meribiologin työhön kuuluu sopeutuminen vallitseviin oloihin. Kuluneena kenttäkautena olemme saaneet asustella jopa kuudessa eri kenttätukikohdassa. Kenttätukikohdalla tarkoitetaan paikkaa, jossa asumme tehdessämme töitä merellä. Käytössämme olevat veneet ovat pieniä avoveneitä, eikä niissä asuminen ole mahdollista. Asumiseen tarvitsemme kenttätukikohtaa. Se on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkä nukkumapaikka. Kenttätukikohdan tulee muuntautua laboratorioksi, jossa voimme tutkia kasvi- ja levänäytteitä, toimistoksi tuulisina päivinä sekä tietysti kodiksi iltasella. 

Kenttätukikohdan hankkiminen on oma lukunsa, sillä vaatimuksena on laituri veneille sekä asuinpaikka meille kävelymatkan päässä laiturista. Asunnon suhteen olemme olleet hyvinkin joustavia ja toiveena on lähinnä ollut katto ja seinät. Vesi, sähkö ja kalusteet ovat olleet plussaa. Oman haasteen majoitusten hankintaan tekee se, että niiden tulisi olla lähes ilmaisia. Tällaisten paikkojen löytäminen varsinkin pääkaupunkiseudulta on ollut haastavaa. Tehtävässä kuitenkin onnistuttiin ja majoituksesta saamme kiittää Helsingin seurakuntayhtymää, Sirpalesaaren venekerhoa, Rannikkotykistökiltaa, Sipoon Simsalön vanhaa koulua, Sarvaston venekerhoa ja monia muita majoituksen hankinnassa auttaneita ja venepaikkaa tarjonneita henkilöitä.

Edellisessä Läntisen Suomenlahden blogissa valotettiin kesän aikana tehtyä matkaa. Tässä blogissa kurkistetaan seinien sisälle ja nähdään kenttämajoitukset kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat. 

Jussarön merivartioasema on yksi kiinteistä kenttätukikohdistamme. Asema kuuluu Metsähallitukselle ja työskentelemme sieltä käsin aina ollessamme Tammisaaren kansallispuistossa.

 Vallisaaren  piti toimia kenttätukikohtanamme Helsingin edustalla. Ulkoapäin rakennus on kaunis mutta.....

Totesimme paikan asuinkelvottomaksi, sillä sieltä
puuttuivat niin vessat (sisä- ja  ulko-) kuin suihkutkin.
Epäilimme myös vahvasti, että
talo kärsi vakavasta homevauriosta.

Sisällä paljastui karu totuus. Hajusta päätellen myös
hiiret ja muut eläimet pitivät paikkaa kotinaan.

Vallisaaresta löytyi vaihtoehtoinen majoitus.
Täälläilma olisi ainakin puhdasta :) 

Lisäksi koko kenttätiimi mahtuisi hyvin
tähän avotukikohtaan.

Päätimme kuitenkin jättää Vallisaaren taakesmme ja kodittomina poistuimme hotellin lämpöön jättäen osan veneistä turvaan Vallisaaren laituriin. Tilanne oli katastrofaalinen. Meri-inventoinnit pitäisi aloittaa seuraavana päivänä eikä kenttätiimillä ollut asuntoa mistä käsin voisimme työskennellä. Lisäksi veneet olivat täynnä inventointivälineitä, jotka pitäisi saada pikimmiten sisälle suojaan.

Emme kuitenkaan hetkeäkään epäilleet etteikö asia järjestyisi seuraavana päivänä. Aamulla aloitimme puhelinringin majoitusta kysellen ja sinnikäs soittelu alkoi pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Olimme löytäneet paikan, joka sopisi sekä tarkoituksiin että budjettiin. Se olisi Helsingin edustalla ja saisimme omat veneemme ihan asuntomme viereen!  Asuisimme seuraavat kaksi seuraavaa viikkoa purjeveneessä.

Aija valmiina töihin.

Sisätila muuntautui tarvittaessa  kätevästi myös toimistoksi.     

Muutaman viikon jälkeen jätimme kelluvan kenttäasemamme haikeudella taakse ja siirryimme kohti Kuivasaarta. Täällä meitä odotti erittäin toimiva ja käytännöllinen tukikohta. Kuivasaari on saarena todella kaunis ja vaikkei majoituksemme ollut maailman kauneimmassa rakennuksessa, siellä oli kuitenkin kaikki mitä tarvitsimme ja enemmänkin. Purjeveneen tiiviin tunnelman jälkeen Kuivasaaren rivitalon kaksi huonetta ja keittiö tuntuivat todella tilavilta. Arvostimme suuresti myös juoksevaa vettä, sisävessaa, saunaa    sekä aivan laiturin vieressä sijaitsevaa vajaa, johon saimme lataukseen inventoinneissa käytettävän         kuvauskaluston.

Kuivasaaren kenttätukikohta.

Kuivasaaressa oli kotoinen tunnelma, sillä rautaiset sängyt
olivat aivan samanlaiset kuin mihin olemme tottuneet
Jussarön merivartioasemalla.

Valitettavasti vierailu Kuivasaaressa jäi varsin lyhyeksi, sillä kelit olivat todella suotuisat ja meri-inventoinnit etenivät todella vauhdikkaasti. Helsingin edustan työt oli saatu tältä osin päätökseen ja suuntasimme veneet kohti Sipoota. Sipoossa meitä odotti vanha koulu, joka toimisi neljäntenä kenttätukikohtanamme.

Yksityisyyttä lisäsimme rajaamalla itsellemme
nukkumapaikat tuoleilla.

Simsalön koulussa käytössämme oli yksi iso huone
ja keittiö.

Koulumajoituksessa ei ollut pesutiloja, joten rakensimme ulos
kenttäsuihkun. Onneksi illat olivat vielä lämpimiä.

Kun meri-inventointien videokuvausosuuus oli saatu pääkaupunkiseudun osalta valmiiksi, siirryimme takaisin Helsingin edustalle sukellushommiin. Tähän tarkoitukseen todella toimiva kenttätukikohta oli seurakuntayhtymän Leikosaari. Työt sujuivat täältä käsin erinomaisesti, sillä laiturin lähellä olevaan rantavajaan saimme sukellusvälineet kätevästi säilöön.

Teemu toimistohommissa Leikosaaressa.

Rantavaja oli ehdoton sukelluksien kannalta. Aija
täyttää sukelluspulloja matkakompressorilla.

Leikosaaresta matka jatkui vielä Porkkalan kautta takaisin Jussaröön.

Teksti: Anu Riihimäki/aluemeribiologi, Läntinen Suomenlahti

Kuvat: Anu Riihimäki, Katja Svahnbäk ja Ilona Välimaa