Mediaa suppilaudalta

 

SUP-lauta ja Julia tulevat hinauksessa kun ukkospilvi värjää taivaan dramaattisesti. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Kun tekee töitä SUP-laudalla, kaikki kastuva on pakattu vedenkestäviin pussukoihin ja syvälle pelastautumispuvun uumeniin. Kun puhelin soi uumenissa, sen esiinkaivamiseen menee aikaa. Tällä viikolla kannatti kuitenkin vastata, kun pääsi molemmilla kerroilla lehteen sitaatin tai parin verran.

Ensimmäisellä kerralla olin vielä ankkurissa edellisellä VELMU-pisteellä eli kartoituspisteellä kun puhelin soi. Soitto tuli Ilta-Sanomista ja kyseessä oli Kokkolan edustalla kuvattu video oletetusta ryhävalaasta. Annoin ennakkohaastattelua SUP-laudalta ja lupasin katsoa videon maastomajoitukseen päästyäni.

Illalla katsoin videon enkä nähnyt siinä ryhävalasta, mutta lehteen päädyin kuitenkin. 

Toimittaja ottamassa kuvia juttua varten. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Seuraavana päivänä olimme kovaa kyytiä evakuoitumasta mereltä ukkosmyrskyn edeltä. Taivas takanapäin oli sysimusta ja tuuli yllytti meren vaahtopäiksi. SUP-laudalla kulki kovaa kohti kotisatamaa kun tuuli siivitti selästä. 

Puhelin soi.

Linjan päässä oli sanomalehti Keskipohjalainen ja kysyi samasta Kokkolan videosta. Kohteliaaseen tapaan toimittaja aloitti "Soitanko pahaan aikaan?" Sanoin että ei ollenkaan, tässä vaan SUP-laudalla töissä, mutta nyt kun on puhelin esillä, jutellaan vaan. Juteltiin, tuuli yltyi, työnsi kohti ruovikkoa, alkoi sataa kaatamalla. Puhelin oli tietysti vedenkestävässä pussukassa eli ei hätää sen puoleen, mutta yhdellä kädellä en pystynyt melomaan ja olin kovaa kyytiä menossa sataman ohi ja rantaruovikkoon. Sateen keskeltä saapui tiimin toinen luontokartoittaja Erika SUP-laudallaan ja tarjosi hinausköyttä. Otin kiitollisena köyden vastaan ja tuulta ja sadetta - ja mitä niitä muita elementtejä on - vastaan taistellen Erika veti minut rantaan samalla kun annoin haastattelua Keskipohjalaiselle.

Välillä merellä myös sataa ... Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

... ja tuulee. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Jos jotakuta mietityttää, miksi annan valaslausuntoja, sen täytyy johtua siitä, että virallisesta tittelistäni "suojelubiologi" huolimatta olen brändännyt itseni meribiologiksi. Meribiologille soitetaan, kun on kysymyksessä valas. Ohjasin kyllä toimittajan ottamaan yhteyttä ihan oikeisiinkin valasbiologeihin, koska heitäkin löytyy Suomesta. En siis ollut kommentteineni ainoana "asiantuntijana".

Tämän kesän VELMU-tiimi eli valtakunnallista vedenalaiskartoitusta tekevät Metsähallituksen meritiimiläiset ovat muutenkin olleet median valokeilassa viime aikoina. YLE uutisoi näkyvästi ("Tutkijat etsivät ny rannikolta superharvinaisuuksia - toiveena löytää muun muassa meriuposkuoriainen tai tähtimukulaparta") ja muutkin mediat ovat soitelleet ja käyneet maastovierailuilla.

Dramaattinen taivas hetkeä ennen sadetta. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Tämä sadepilvi ajoi minua takaa Närpiössä. Ehdin melkein alta pois, kunnes toimittaja soitti. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Ajan antaminen medialle on tärkeää, koska media kertoo kansalle. Kun kansa ymmärtää, mitä olemme tekemässä ja miksi, työmme on paljon helpompaa ja Itämeren suojelu mahdollisempaa.

Seuraa siis mediaa ja somea, jos vaikka löytäisimme tänä kesänä joitakin uhanalaisia lajeja. Tällä viikolla Korsörsfjärdenistä löytyi ikävä kyllä vain tuore vieraslaji hentokarvalehti, jota on aiemmin löydetty vain Merenkurkun ulkosaaristosta, Ahvenanmaalta ja Suomenlahden ulkosaaristosta.

Hapsivita muodostaa pusikoita, joista etsitään tänä kesänä uhanalaista meriuposkuoriaista. Kuva: Julia Honkanen / Metsähallitus

Kolmipiikki photobombaajana - otin kuvaa vesikasvillisuudesta kun innokas kolmipiikki singahti takavasemmalta ja taltioitui kuvaan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Muuten olemme löytäneet vain kaunista, joskin ihmispaineiden kanssa kamppailevaa meriluontoa. Mökkejä ja niiden ruopattuja rantoja on niin paljon, että luonnontilaista rantaa ei meinaa löytyä eteläisen Merenkurkun / pohjoisen Selkämeren lahdista etsimälläkään. Pieni pätkä niittämätöntä ja ruoppaamatonta järviruokoa (kansan suussa "kaislikkoa") on jätetty merkkaamaan mökkitonttien rajoja, mutta muuten hyvin monet lahdet on muutettu varsinaisiksi "mökkilandioiksi" - kesämökkiä toisensa perään, ja jokaisella oma pieni hiekkaranta ja oma pieni venevalkama. Rehevöitymisen ohella rantarakentaminen ja ruoppaaminen ovat meriluonnolle suuria uhkia. Onneksi luonnontilaisiakin alueita vielä on jäljellä, niitä vain ei tunnu osuneen Merenkurkun tämänvuotiselle VELMU-kartoituskiertueelle.

Essi Keskinen

Hapsivitaniityllä. Video ei välttämättä näy mobiililaitteissa. Video: Julia Honkanen / Metsähallitus

Kaurismäkeläistä tunnelmaa suljetun paviljongin sisäänkäynnillä. Parkkipaikka sopi hyvin meritiimin pakettiautolle. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

"Tuonne tein viimeisen pisteen". Suomen ympäristökeskus on mallintanut uhanalaisten lajien mahdollisia esiintymisalueita, joita me maastokartoittajat tänä kesänä kahlaamme läpi. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Erika poseeraa toimittajalle upean suomalaiskansallisessa ympäristössä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Selfie veden alta. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Pinnan alta nähtynäkin maailma on kaunis. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus