Mustatäplätokon maailmanvalloitus

Kellon Kiviniemen kalasatama, ensimmäinen työpäivä merellä kesän uusille luontokartoittajille. Aurinko paistaa, ilma on nätti, ollaan lähdössä merelle harjoittelemaan videokuvausta.

Venettä lähestyy kalastaja, joka on hoksannut Maian kyljessä Metsähallituksen sinivihreät teipit. Kalastajalla on SEAmBOTH-tiimille tuliaisia.

-Tuli tämmöinen. Tuolta Kattilankallasta. En ole ennen nähnyt. Mikähän lienee rumilus.

Tiimin jäsenet tutkivat kalaa. Se on selkeästi pohjakala, koska maha on litteä ja rintaevät suuret. Väritys on tumma ja pääkin iso. Mutta eihän tämä tämmöinen kuulu Suomen kalalajistoon, niihin kahteenkymmeneen kahdeksaan lajiin, jotka löytyvät Itämerestä.

- Voisko se olla joku omituinen? Joku vieraslaji? Mitä niitä nyt on? Mustatäplätokko? Mutta tällä ei ole mustaa täplää.

Kalastaja kertoo, että verkko oli hieman runnellut kalaa, ja sen selkäevästä puuttuu palanen. Juuri se kriittinen palanen, jossa paljonkertova musta täplä sijaitsee.

Mustatäplätokon tunnistaa selkäevän selkeästä mustasta täplästä. Tämän yksilön on kuvannut Janica Borg akvaario-olosuhteissa.

No niin, nyt on siis mustatäplätokko levinnyt jo Oulunkin korkeudelle saakka. Samalla laji on ensimmäinen havainto SEAmBOTH-hankealueella. Kala on lähtöisin Mustanmeren ja Kaspianmeren seutuvilta ja on saapunut Itämerelle 1990 -luvulle, Suomen rannikolle vuonna 2005. Kalaa tavataan suurimpien satamien läheisyydestä eli selkeästi se matkustaa painolastivesien mukana tai runkoon takertuneena munana. Suomenlahdella mustatäplätokko leviää jo ihan omalla painollaan ja on monin paikoin valloittanut pohjan muilta kaloilta lähes kokonaan.

Kun Metsähallituksen Perämeren meritiimi edellisen kerran törmäsi mustatäplätokkoon, se tapahtui Raahessa. Silloin Itämeren pohjoisin havainto mustatäplätokosta löytyi sieltä, muutama vuosi sitten, nyt pohjoisin havainto siirtyi Oulun pohjoispuolelle. Joku epäili havainnon olevan maailman pohjoisin, koska Ruotsissa tämä vieraslaji on varsin eteläinen ja USAn Suuret Järvet, joihin mustatäplätokko on levinnyt, taas sijaitsevat Oulun eteläpuolella.

Mustatäplätokko on ruskeanlaikullinen pohjakala, jonka koiras tummuu kutuaikaan lähes mustaksi. Tältä Kattilankallasta nostetulta mustatäplätokolta puuttuu tyypillinen musta täplä - sen pitäisi olla selkäevässä puuttuvan palasen kohdalla. Kuva Suvi Saarnio, Metsähallitus.

Jos maalla kurttulehtiruusu ja lupiini levittäytyvät ja vievät tilaa alkuperäisiltä lajeilta, meressä samaa tekee mustatäplätokko. Yhteistä monille menestyville vieraslajeille on se, että ne ovat generalisteja kaiken suhteen - syövät lähes mitä vaan, eivät ole turhan nirsoja veden lämpötilan tai laadun suhteen, pärjäävät lähes millaisissa olosuhteissa vain ja osaavat löytää sopivan ekolokeron uusista elinympäristöistä ja uusista ravintokohteista. 

Suomi ratifioi alusten painolastivesiä koskevan kansainvälisen sopimuksen joitakin vuosia sitten. Muutaman vuoden sisällä kaikkien alusten täytyy ryhtyä käsittelemään painolastivesiään tavalla, joka estää uusien vieraslajien siirtymisen merialueelta toiselle.

Joidenkin lajien kohdalla ollaan kuitenkin jo myöhässä. Eiköhän mustatäplätokko ole tullut jäädäkseen. Jos saat sen onkeen, heitä pannulle - sieltä mistä se on kotoisin, kalaa pidetään aivan kelpo ruokakalana. Ja muista ilmoittaa vieraslajihavaintosi, jos sellaisia tulee vastaan!

Essi Keskinen