Veden alla tuntuu kuin olisi
eristyksissä kaikesta. Äänet tuntuvat katoavan ja laimenevan. Sukeltaessa
suurin melu syntyy oman hengityksen kuplista ja ohi ajavista moottoriveneistä.
Toisinaan huomaa olevansa keskellä täydellistä hiljaisuutta. Keskellä
eräänlaista harmoniaa, vierailulla toisessa maailmassa. Vaikka olen töissä, tunnen
sukeltaessani, kuinka sykkeeni laskee ja stressi alenee. Olen yksin hetken,
vain minä ja luonto. Siinä ohessa raapustan kasvillisuustietoja paperille.
Ihmisten maailmassa pörisee ja
hurisee jatkuvasti. Kiire, kiire, kiire - ole tehokkaampi - ole tehokas - ole
kone! YT-neuvottelut, määräaikaistyöt, pitkäaikaistyöttömyys, ilmastonmuutos, saasteet,
maahanmuutot, elintasojen erot, terrorismi, ahdistus, rahan menoa, ajan arvoa
mittaan rahassa, pör pör pör, hur hur hur. Tällaisena aikana, kirjoitetaan yhä
enemmän elämäntaito-oppaita, pidetään kursseja meditoinnista ja
mindfullnessista. Vaikka maailman hurina on muuttunut kiireellisemmäksi,
ihminen on sama. Ihmiset tarvitsevat vastapainoksi lepoa.
Luonnon merkitys vastapainona
on noussut monissa tutkimuksissa esiin. Stressaantunut ihminen löytää lääkkeen
metsän hajuista ja äänimaailmasta, immuniteetti paranee laittamalla kädet
metsämultaan ja sammaleisiin. Tärkeää on osata pysähtyä ja kuunnella. Koskettaa
ja hengittää. Etsiä kauneutta, vaikka ihan pienistä asioista. Meren suolaisella
tuoksulla on aivan omanlaisensa asema elämässäni. Miellän siihen sinisiä,
rauhoittavia värejä, aallon keinuvia ääniä ja tuulen pehmeää kosketusta
kasvoillani.
Työssäni kohtaan hyvin
erilaisia ympäristöjä. Parhaimmillaan näkyvyys on erittäin hyvä, vesi on
puhdasta rehevöitymiseltä - ja toisinaan harmittaa valtavasti, ettei kameraa
tullut mukaan. Pahimmillaan meri-ilma on haissut käyneelle, pilaantuneelle
hernekeitolle läheisen tehtaan takia. Toisinaan näkyvyys on yhtä huono, kuin
yrittäisi nähdä jotain maitokahvin läpi. Toisinaan ympäristö on täynnä roskia,
tai pohjalla kohtaa useita kuolleita kaloja. Joskus äänettömyydestä ei ole aavistustakaan,
sillä vieressä kulkee veneilijöiden suosima väylä. Jokainen sukellus ei ole
nautinto. Mutta toisinaan tällaisestakin ympäristöstä löytää jotain, jonka
eteen voi pysähtyä hetkeksi.
 |
| Lymnaeidae -kotilo. Kuvaaja Elli Leinikki /Metsähallitus |
 |
| Syanobakteeripalloja. Elli Leinikki /Metsähallitus |
 |
| Myriophyllum sibiricum, kalvasärviä. Aleksi Leinikki/Metsähallitus |
 |
| Idotea balthica, leväsiira. Elli Leinikki/Metsähallitus |
Vaikka onkin erinomaista, että nyt on siirretty enemmän katseita kohti luontoa ja ihmisen hyvinvointiin, jota luontosuhde voi tukea, on myös vastuu luonnosta meistä jokaisella. Vastuu siitä, minkälaisia valintoja tekee kuluttajana, tukijana, luonnossa ja kaupungissa ulkoilijana, arjessa eläjänä, on meistä jokaisella. Tukeeko toimintasi ympäristön hyvinvointia ja omaa hyvinvointiasi, vai karkaavatko roskasi, saasteesi ja välinpitämättömyytesi ympäristöön? Istu hetkeksi tuijottamaan kivellä kasvavaa sammalta tai kurkista pinnan alle - ja päätä suojella omaa hyvinvointiasi. Uskalla pysähtyä ja katsoa.
Toimistopäivänkin voi välillä luvan kanssa keskeyttää pullakahvin ohessa pelailulla ;)
Syksyisiä toimistoterveisiä
toivottaa,
Tuuli Pietinen
Suunnittelija,
Korpoström
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti