Elämä maastokauden jälkeen

Olen ollut nyt toista kesää Perämeren meritiimissä töissä ja kesä on ollut vähintäänkin yhtä mahtava kuin edeltäjänsä. Erityisen hienoa on ollut tehdä paljon sukellustöitä! Mutta niin kuin muistakin blogiteksteistä on jo saatu lukea, maastokausi alkaa olla loppunut. Essi tekee maastotöitä raakkujen parissa vielä syyskuun, mutta muu tiimi on palannut kaupunkiin ja suurin osa on jo lähtenyt omille teilleen. Minullakin on enää muutama hassu päivä töitä jäljellä, eli nyt on viimeiset mahdollisuudet hetket kirjoittaa blogiin! 

Merellä vietetyn kesän jälkeen paluu kaupunkiin ei aina ole helppoa. Muutimme Selkä-Sarvesta Ouluun viime viikon lopulla ja tämä viikko on mennyt toimisto- ja hallitöissä. Kaupunkiin paluuta onneksi hieman helpotti vielä yksi meripäivä, kun tiistaina lähdimme Larin ja Suvin kanssa Busterilla kuvailemaan videoita sekä still-kuvaa Kiviniemen edustalle. Maastokauden loppumisen aiheuttamaa haikeutta helpotti kovasti, kun pääsi vielä kerran haistelemaan meri-ilmaa ja sukeltelemaan Perämeren vielä melko lämpimissä vesissä.

 Maastokauden päättymistä myös juhlittiin tiimillemme tyypilliseen tapaan, syömällä ja juomalla hyvin. Pukeuduimme kerrankin pelastautumispukujen ja alusvaatekerrastojen sijaan juhlavaatteisiin ja Essi loihti meille mielettömän kahdeksan ruokalajin illallisen. Ilta oli täynnä mahtavia makuelämyksiä, ihastuneita huokaisuja ja paljon naurua!

Mereiset alkupalat

Etanoita

Suurimmaksi osaksi maastokauden jälkeinen elämä koostuu toimistossa istumisesta, missä kesän aikana kerättyä dataa siirretään excel-muotoon. Sisätiloissa työskentelyyn palaaminen vie jonkun aikaa fyysiseen merellä työskentelyyn tottuneille meribiologeille. Maastotöiden jälkeen toimistotyö saattaa tuntua hieman monotoniselta, mutta hallilla puuhailu on tuonut siihen onneksi tällä viikolla mukavaa vaihtelua. Olemme viihtyneet hallilla huoltamassa kesän aikana käytettyä kalustoa, mikä sai mielen kovin haikeaksi. Kesän aikana mm. vedenalaiskameroihin, räpylöihin ja linjaköyteen on muodostanut läheisen suhteen ja nyt ne joutui jättämään talveksi hallin hämärään. Huoltotoimien lomassa haaveilimme mm. lähtevämme vielä kuvaamaan edes muutaman videointipisteen.

Papukaijamerkin vastakohta, Paarmamerkki, motivoi tekemään tarkempaa työtä

Muutaman päivän päästä on aika lähteä takaisin kotiin Jyväskylään ja palautella mieleen miten sitä DNA:ta monistettiinkaan ja muita graduun liittyviä aiheita. Kiitos vielä mahtavalle tiimille ihanasta kesästä ja toivottavasti nähdään taas pian!

Mukavaa syksyä toivottaen,

Linda

Kesän huippuhetkiä