Haluaisin palauttaa tämän sään, kiitos. - terveisiä perämereltä

”Seuraa säätiedotus merenkulkijoille.” SääTIEDOTUS, ei sääENNUSTE. Foreca ja Ilmatieteenlaitos antavat kyllä myös sääENNUSTEITA, ja ennusteiksi ne on tänä kesänä todellakin huomattu. Arvaukset tuulien voimakkuuksista ja sateista jäävät todellakin arvauksiksi. Ainoa asia, joka tuntuu pitävän jotenkin paikkansa, on tuulen suunta.

Mutta sääTIEDOTUS merenkulkijoille. Se on tiedote, sen pitäisi siis olla totta. SääTIEDOTE on Ilmatieteenlaitoksen tekemä ennuste seuraavalle noin kahdelletoista tunnille, ja tänä kesänä edes merisääTIEDOTTEET eivät ole pitäneet paikkaansa, sääENNUSTEET sitäkin vähemmän.

Otetaanpa esimerkiksi tämä viikko. Tavalliseen tapaani surffailin koko sunnuntain muutaman tunnin välein Ilmatieteenlaitoksen sivuilla ja katselin seuraavan viikon säätä Ulkokrunniin menoa varten. Koko sunnuntain ennuste toisensa jälkeen lupasi koko tulevaksi viikoksi loistavaa säätä. Ei missään tapauksessa sadepisaroita vaan päinvastoin muutama aurinko tai ainakin vain pilvistä. Varasin siis meille grillattavaa ja ilmoitin tiimille että nyt pääsemme vihdoinkin töihin, tuuliset säät ovat nyt ohi! Ja maanantaina grillataan!

Maanantaiaamuna otin tekstiviestillä Ilmatieteenlaitoksen merisään. 7-9 m s etelätuulta. Mitäs tämä tämmöinen tuuli nyt oikein on kun kerran melko tyyntä luvattiin?! Menimme kuitenkin, ja kävi ilmi, että ei merellä tuullut. En tiedä, mistä ilmoitus oikein tuli, mutta Iin Kestilän ja Ulkokrunnin välillä tuuli korkeintaan 6 m/s eikä aaltoa ollut juuri lainkaan.

Viime viikolta jäi paljon tekemistä ja huoltohommia, kompressorin hihna piti kiristää ja kaikki sukelluspullot täyttää. Otimme päivän aikana monta sääennustetta ja koko ajan tiistaille luvattiin hienoa inventointisäätä, tuuletonta eikä sadetta. Keskiviikon ennuste oli yhtäkkiä muutettu, keskiviikolle luvattiin kovaa tuulta mutta ei sadetta. Emme siis lähteneet merelle enää maanantai-iltana, koska tiistaina päästäisiin merelle koko tiimin ja sielun kyllyydestä. Illalla saunoimme meren ollessa rasvatyyni, mutta ennusteesta huolimatta satoi emmekä grillanneet. Päätimme siirtää grillauksen tiistai-illalle, jolloin luvattiin puolipilvistä. Seuraavana päivänä tiimin piti seistä täydessä työvalmiudessa Luotsitalon portailla klo 8.00 aamulla.

Nukun levottomasti ja peruuttelen unissani Maiaa kiville, vaikka lähistöllä olisi syvempääkin vettä. Heräilen tokkurasta välillä kaatosateeseen, välillä hurjiin tuulenpuuskiin. Aamuyön unettomina tunteina otan muutaman kerran merisäätiedotteen: ”Kemi I majakka, tuuli 9-11 m/s etelästä, Marjaniemi, tuuli 11-13 m/s etelästä”. Aamulla heräämme rankkasateeseen ja yli 10 m/s puhaltavaan tuuleen. MerisääTIEDOTE antaa edelleen seuraavan 12 tunnin sääksi ”navakkaa maksimissaan 9 m/s etelästä puhaltavaa tuulta”. Lisäksi illalla sataa vettä, mutta me emme siitä lannistu vaan grillaamme kaasumuurikalla saunan kuistilla.

Keskiviikkona kyllä tuulee, mutta ennusteesta huolimatta myös sataa kaatamalla.

Minua on huijattu. Haluan palauttaa tämän sään, kiitos, se ei ollut sitä mitä minulle luvattiin.

Johanna, Linda ja Niina tulossa läpimärkinä töistä. Kasvilinja tuli tehtyä kaatosateesta huolimatta.

Ulkokrunnin rautapooki.

Linda on jäämässä rautapookin alle!!

Niinan löytö kasvilinjalta!

Kauniissa kesäpäivässä on kiva tehdä inventointityötä...

Kasvilinjalta löytyi radio!

Niina testaa pohjaeläinnäytteenottoon tarkoitettua sementtisaavia veneenä. Kelluttaahan se :)

Rankka päivä

Kirjoitin ylläolevan blogin eilen, mutta tämän päivän jälkeen on vielä pakko kirjoittaa toinen.

Oletko koskaan katsonut elokuvaa Rankka päivä? Tänään oli rankka päivä. Päivän tekivät rankaksi jatkuvan sateen ja säätiedotuksen vastaisesti nousseen hyvin navakan tuulen ja kovan aallokon lisäksi nämä hupaisat pikku sattumukset:

• Kumivene-Bellan bensaletku rikkoutui ja polttoainetta suihkusi ympäriinsä eikä polttoainesäiliötä enää saa yhdistettyä moottoriin
• Bellan moottori ei millään meinannut lähteä käyntiin - kolme henkeä veteli olkapäänsä lähes sijoiltaan ennen kuin moottori otti käynnistyäkseen
• Bellassa ei ollut tarpeeksi ilmaa mutta taas toisaalta vettä oli siellä liikaa niin että tytöt istuivat koko päivän kuin lasten puhallettavassa uima-altaassa – toisaalta märkyys ei haitannut, koska pelastautumispuvut olivat jo märät koko viikon sateesta ja koska tytöt joutuivat kahlaamaan suurimman osan inventointipisteistä ja koska he myös joutuivat kantamaan Bellaa karikoiden, särkkien ja luotojen yli
• Yksi käsi-GPS hävisi kovassa aallokossa merenpohjaan
• Pohjaeläinnoudin Ponar pääsi melkein putoamaan 20 m syvyyteen – ilman Larin uskomatonta reaktionopeutta oltaisiin jouduttu sukeltamaan pohjaeläinnoudinta
• Pohjaeläinnoudin Ponar ei toiminut oikein – se laukesi joko matkalla alas tai sitten ei pohjaan hakkaamallakaan – Lari korjasi noudinta roudarinteipillä kun veneestä ei löytynyt nippusiteitä
• Johannan paukkuliivi laukesi kun Johanna laittoi Busteria ankkuriin vaikka liivi hädin tuskin kastui, Suvin liivi puolestaan ei lauennut, vaikka Suvi joutui hyppäämään kivikkoon ajautuvasta kumiveneestä veteen
• Ilmatieteenlaitoksen CTD-sondi (syvyyttä, suolaisuutta ja lämpötilaa mittaava laite) juuttui Maian potkuriin – Niina hyppäsi veneestä, moottori nostettiin ylös ja sondi irrotettiin – kenellekään ei aiheutunut vaurioita, vaikka sydämentykytystä sitäkin enemmän
• Poijuun kiinnitettynä tavaroita jouduttiin siirtämään Incasta Maiaan ja Busteriin 8 m/s tuulessa kovassa aallokossa – ihme, etteivät kenenkään sormet jääneet metristä liikettä tekevien veneiden laitojen väliin
• Minulta jäi kengät Ulkokrunniin kun tulin mantereelle pelastautumispuvussa – olipa kiva!

Mutta kun olimme selvinneet äkkiä nousseesta kovasta tuulesta ja rankkasateesta ja saaneet lopputuloksena tehtyä 113 inventointipistettä ja 5 pohjaeläinnäytettä, muistelin sitä kun minä ja Lari jätimme Niinan, Suvin ja Manun putputtamaan kohti rantaa Bellalla. Niina huusi perääni “Me kuollaan varmasti!!!” Bellan moottoria oli juuri yritetty saada käyntiin, bensaletkua korjattua ja muutenkin kaikki tuntui sateessa kaatuvan päälle. Päivän päätteeksi kukaan ei kuitenkaan ollut kuollut, päinvastoin. Kaikki selvisivät koettelemuksista yhtenä kappaleena ja ehkä tiimi on taas himpun verran tiiviimpi. Mutta nyt on pakko myöntää että tänään kävi jo kerran ehkä mielessä, että tämähän tosiaan on työtä! Tämä vain tiedoksi kaikille niille, jotka kadehtivat sitä kun minä ja meritiimini saamme bikinit päällä ikuisessa auringonpaisteessa ja tyynessä hiukan laskea kameraa veteen ja sitten sitä kutsutaan työksi. No, tänään olin kyllä jonkin aikaa ihan rehellisesti töissä.

Essi