Kotona kehtaa enemmän kuin kodin ulkopuolella, se on selvä. Olemme mitä ilmeisimmin meritiimini kanssa luoneet varsin kodinomaisen työympäristön, koska minusta tiimiläiseni kehtaavat vaikka mitä. Enimmäkseen siksi, että yleensä ei ole muuta vaihtoehtoa, mutta myös siksi, että elämme kuin suurperhe, kaikki yhdessä pienissä tiloissa.
On täysin tavallista, että joku viettää koko päivän pitkässä kerrastossa, jos välillä käy ajamassa venettä tai sukeltamassa. Miksi välillä vaihtaisi vaatteita? Olemmehan jo nähneet hänet kerrastossa. Ja vaatteidenvaihdonkin olemme jo nähneet. Mihin pääsisi yksityisesti vaihtamaan vaatteita, kun tiloja on 30 neliötä ja ihmisiä kahdeksan.
Kuljemme tukka sekaisin, kun tuulessa letti ei pysy kasassa, käymme yhdessä saunassa, koska puhumme siellä työasioita ja käymme vessassa veneen takaa roikkuen, kun muut katsovat toiseen suuntaan, koska merellä ei ole erillisiä kylpyhuoneita.
Vietämme aikaa niissä varusteissa, jotka sopivat parhaiten työhön, emme niissä, jotka toisivat vartaloidemme parhaat puolet esiin. Jos näyttää naurettavalta, näyttää naurettavalta, mutta on ainakin asianmukaisesti puettu. Nukumme samassa mökissä ja kuuntelemme toistemme puhumista unissaan.
Kameran kanssa heiluvaa voi pyytää rajaamaan kuvan niin, että terveysside ei näy pikkareista läpi (Siis eilen oli kuuma! Ja olimme Santapankilla! Eikä mukana ollut bikineitä, mutta silti jouduttiin kahlaamaan! Emme olleet varautuneet helleaaltoon näyden +11 asteen kelien jälkeen!)
No missä tilanteessa sitten mietin sitä, mitä tämä ryhmä oikein kehtaa ja mitä ei? Kun edellisiltana istuimme yksitoistatuntisen Hailuodosta-Krunneille -muuttopäivän jälkeen täysin rättiväsyneinä klo 22 jälkeen ruokapöytään ja joku sattui sanomaan, että tässä nyt sitten istun ruuan ääressä vaikka on tukka sekaisin. Toinen sanoi että niin mullakin, ja lisäksi päällä on vain pitkät kalsarit. Joltakulta puuttui housut kun ne olivat märät, toisella oli päällään märät housut. Eräällä oli märät bikinit T-paidan alla ja hän olisi voinut osallistua Miss Märkä T-paita -kisaan.
Mitä nämä ihmiset sitten EIVÄT kehtaa tehdä? He eivät kehtaa ottaa viimeisiä paloja pekinginankasta jos vaikka muutkin haluavat.
 |
| Krunneilla on vesi matalalla. Kaiken tämän maan pitäisi olla vettä. Mene nyt tästä sitten uimaan! Tämä on nimittäin saunarannasta otettu. |
 |
| Linda ottaa Kautsky-näytettä. |
 |
| Santapankille lounaalle! |
 |
| Olipa kiva muuttaa kun koko tonni tavaroita jouduttiin ensin poijulla siirtämään Maiasta Busteriin, tuomaan Busterilla maihin niemennokkaan (ei päästy Ulkokrunnin venevalkamaan asti kun vesi oli niin matalalla), jättämään Buster hietikolle, kantamaan tavarat hiekkasärkälle ja siirtämään siitä sitten kivikkoa pitkin kantamalla maihin tai lastaamalla painavimmat kumivene-Bellaan ja hinaamalla maihin. |
 |
| Osa tavaroista on jo rannalla... |
 |
| Volgan lautturit. Ei ole laituria, jonka kylkeen ajaisi Maiaa kun vettä on nilkkaan asti. |
 |
| Tämänkö takia opiskelin itseni tohtoriksi? :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti