Matkakertomus –Risteilijöiden väistelyä ja pääkaupunkiin tutustumista hieman eri perspektiivistä

 Läntisen Suomenlahden meritiimi on aiempiin vuosiin verrattuna ollut tällä kenttäkaudella todella paljon liikkeessä. Yleensä veneemme liikkuvat Tammisaaren ja Hangon edustalla selvittäen alueen vedenalaisia saloja. Tänä vuonna olemme kuitenkin kääntäneet Alkyonen, Aurelian ja Kalkaksen keulat kohti Helsingin ruuhkaisempia vesiä.

Läntisen Suomenlahden meriluontotiimin reitin vaiheet tähän mennessä sekä tuleva reitti takaisin Tammisaareen.

Siirtyminen uudelle alueelle ei kuulosta sen kummoisemmalta kuin että astut veneeseen, vilkaiset merikorttia ja lähdet ajamaan väyliä pitkin kohti itää.  Jos mukaan kolmeen veneeseen täytyy kuitenkin ottaa seitsemän ihmistä, kalusto pohjan kuvaamiseen, näytteenottoon, sukeltamiseen sekä sellaiset luksustavarat kuten telttasängyt ja kaasujääkaappi ei logistiikka olekaan enää ihan yksinkertaista. Lisäksi päivittäisten ajomatkojen venymistä välttääksemme täytyy tukikohtaa vaihtaa 1-3 viikon välein, jolloin roudaaminen täytyy tehdä uudestaan.

Aloitimme kulkurielämän eräänä kauniina heinäkuun maanantaina kun pakkasimme huolella kaikki varusteemme veneisiin Tvärminnen kenttäasemalla ja otimme suunnan kohti itää ja vielä kartoittamattomia vesiä. Ajo oli pitkä ja kenttätyöpäivä venyi kuten sillä on välillä tapana. Lopulta kuitenkin olimme pääkaupungissa ja katselimme ohi lipuvia jättimäisiä risteilijöitä, vauhdilla reittiään sukkuloivia Suomenlinnan lauttoja sekä joka välissä puikkelehtivia purjeveneitä. –Täällä tarvittiinkin pohjaa kuvatessa kaikille veneessä olijoille silmät myös takaraivoon.

Pääkaupunkiseudulla majoituimme ensin Sirpalesaareen, josta käsin hoidimme sisempänä olevat kuvauspisteet Helsingin ja Espoon alueilla. Monet pisteet olivat vilkasliikenteisillä alueilla ja veneessä sai olla tarkkana ja pyörittää päätään kaikkiin ilmansuuntiin. Väylillä olevien pisteiden tapauksessa joutui usein odottamaan jonkin tovin, että tuli tarpeeksi pitkä väli, että pisteen ehti kuvata. Uudenlaista haastetta siis riitti, mutta toisaalta oli hyvällä tavalla jännittävää ajaa esimerkiksi Katajanokalla jättimäisten talvea odottavien jäänmurtajien vierestä tai kuvata Suomenlinnan kupeessa turistilautan matkustajien tuijottaessa ihmeissään.

Muutaman viikon Sirpalesaaressa olon jälkeen siirryimme asumaan Kuivasaareen, joka on Suomen puolustusvoimien omistuksessa oleva linnakesaari. Sieltä käsin oli hyvä tehdä ulompana sijaitsevia kuvauspisteitä, jolloin ajoetäisyydet eivät olleet aivan mahdottomia. Uloimmat pisteemme Helsingin edustalla olivat 40 km päässä mantereesta ja 20 solmun tuntinopeudella sinne ajoi yli tunnin verran säästä riippuen. Jälleen kerran säät olivat pääosin puolellamme mikä on ulkomerellä työskennellessä erittäin tärkeää ja saimme työt tehtyä ajallaan.

Söderskärin majakkasaari noin 15 meripenkinkulman päässä Helsingistä.

Seuraava kohteemme sijaitsi idempänä kaikkien läntisten kuvauspisteiden tultua valmiiksi. Sipoon edustalla oleva Simsalön saari palveli tukikohtanamme kun teimme töitä muun muassa Vuosaaren sataman edustalla. Yllättävällä vauhdilla ja tehokkuudella saimme työt hoidettua ja saimme joka ilta päivittäessämme kuvauspisteiden tilannetta ihailla niiden vähenemistä veneiden plottereista.

Tällä hetkellä Helsingin lähialueiden kuvaukset ovat tulleet valmiiksi ja ennen siirtymistämme Porkkalaan ja kohti tuttuja kotivesiä aloitamme pohjan kartoittamisen sukeltamalla Helsingin alueella. Jännittävää! Mutta se onkin sitten ihan toinen tarina josta lisää myöhemmin.

Ilona Välimaa