Kuin kotiin tulisi - terveisiä Perämereltä

Istuin eilen illalla Perämeren kansallispuistossa Selkä-Sarven saunan kuistilla ja katselin tuttuja Tornion terästehtaan valoja. Myös tuulivoimaloiden valot ovat vilkkuneet maisemassa jo pari vuotta. Ruotsin puolella vilkutti sama linkkimasto, jonka valoa olen katsellut Sarven saunan kuistilta jo vuodesta 2006 lähtien. Kotimaisema.

Nyt istun omassa sängyssäni vartiotuvan kämpässä. Nimenomaan omassani. En ole koskaan Sarvessa nukkunut muissa kuin tässä ensimmäisessä alasängyssä. Paitsi nyt hiukan valehtelin – yhden yön jouduin nukkumaan evakossa toisessa sängyssä kun joku Virkistyksen kävijäkyselijätyttö nukkui minun sängyssäni eikä ymmärtänyt siirtyä, vaikka Pekkakin vihjaisi, että Essi kyllä aina nukkuu siinä.

Muutimme eilen Ulkokrunnista Sarveen, ja niin paljon kuin Krunneista pidänkin, Sarveen tulo oli kuin olisi kotiin tullut. Maisema on tuttu, kaikkien saarten nimet ovat päässä, vedenalainen maailma on hyvinkin tuttu, pystyn näyttämään ne pisteet, joilta löytyy uhanalaisia sammalia ja sen kohdan, josta rosterinen humalaisen veneilijän mereen nakkaama savustuspönttö löytyi.

Perheellämme on omiakin mökkejä, mutta ne ovat kaikki Etelä-Suomessa. Olen korvannut viikonlopun vapaa-ajan mökkielämän maastotyömökkeilyllä, ja Sarvessa olen viettänyt eniten aikaa.

Oli kiva ajaa Maialla Selkä-Sarven laituriin kun heti ensimmäisessä veneessä kalaa perannut mies tervehti minua kuin vanhaa tuttavaa. Seuraavaksi laituria käveli vastaan toinen veneilijätuttu ja kyseli Incasta (”Uudelta näyttää, eihän teillä viime kesänä ollut tuota venettä?”), ja mökillä minua kävi tervehtimässä vielä sukeltaja, jonka viimeksi näin Sarvessa Hylkytalkoissa. Onhan se kiva kun on tuttuja työpaikalla ja kaikki toivottavat ”tervetulleeksi takaisin Sarveen”.

Tämä on kyllä henkinen koti Perämerellä. Ihana Sarvi.

P.S. Le petit Ponar –pohjaeläinnäytteenotin ei erityisen hyvin toimi Perämerellä, kun pehmeitä pohjia löytyy usein vain niin matalasta, ettei sinne pääse veneellä. Tästä syystä Oulun meritiimi kehitti oman näytteenottimen. Olemme nyt menestyksekkäästi ottaneet näytteitä Saarnio-Kurikka –näytteenottimella joka on askarreltu Etax-etanolipullosta. Pullon pohja on leikattu irti, korkki otetaan pois, pullo työnnetään käsivoimin pehmeään mutaan, korkki laitetaan takaisin paikoilleen, näytteen alle työnnetään äyskäri ja näyte otetaan ylös ja siirretään ämpäriin. Toimii.

Kehittelemme nyt samaan tee-se-itse-jokamiehen-pohjanäytteenotto -tuoteperheeseen myös sihtisarjaa eri denierin sukkahousuista. Tällä voi vielä päästä Niksi-Pirkkaan. Vitsi vitsi  Mutta näytteenotin ei ole.

Järvisimpukka on tehnyt kierrokset ja päättänyt jäädä asumaan tähän.

Suvi ottaa pohjaeläinnäytettä Saarnio-Kurikka -näytteenottimella.

Ai että mistäkö näin komeita pizzalähettejä saa? Meidän meritiimistä :)

Pizza maistuu Kestilän rannassa keskellä työpäivää.

Ulkokrunnin sata vuotta vanhan puupookin perustukset! Uskaltaisitko itse tehdä kivijalan pyöreistä kivistä?

Lari ja Suvi kurkistavat Ulkokrunnin puupookista.

Ettei määränpää unohtuisi - Sarveen.

Suvi tekee iltatöitä.

Perämeren intiaanit, Lari ja Linda. Tämän verran pehmeää pohjaa löytyi pohjaeläinnäytteitä varten, ja nyt se on sitten työntekijöiden kasvoilla.