Perämeren kansallispuistossa voi tutustua maankohoamisen luomaan ainutlaatuiseen, alati muuttuvaan meriluontoon sekä perinteisen kalastuselinkeinon synnyttämiin kalastustukikohtiin ja perinnemaisemiin.
Puisto muodostuu noin kolmestakymmenestä matalasta moreenisaaresta ja luodosta, jotka ovat aallokon, ahtojäiden ja maankohoamisen muovaamia. Nuorimmat saaret ovat lähes kasvittomia, kivisiä luotoja, vanhimmilla kasvaa harvaa metsää. Keskikesällä useiden saarten rannoilla kukkivat laajat rantaniityt.
 |
| Perämeren kansallispuistossa sijaitsevan Selkä-Sarven saaren poikki kulkee pitkospuut. Kuva:Metsähallitus/Anu Erkkilä. |
Maankohoaminen johtuu jääkaudesta
Viimeisimmän jääkauden aikana mannerjää painoi maankuoreen satojen metrien lommon, jonka oikeneminen jatkuu edelleenkin. Tämän seurauksena maa kohoaa Perämerellä noin 9 mm vuodessa. Kansallispuiston ensimmäinen saari paljastui meren alta noin 1000 vuotta sitten.
Edelleenkin maankohoaminen paljastaa jatkuvasti merestä uusia kareja ja luotoja, joille kasvillisuus vähitellen leviää. Maankohoamisen seurauksena saarten kasvillisuus on vyöhykkeistä. Rantoja reunustavat merenrantaniityt, jotka hieman korkeammalla muuttuvat pajukoiksi ja lopulta reheviksi lehtimetsiksi. Vanhimpien saarten, mm. Selkä-Sarven ja Vähä-Huiturin, lakialueet ovat katajikkoisia nummia tai kitukasvuisia havumetsiä.
Pohjoisesta löydät laajaa ulappaa ja karikkoista vesialuetta
Perämeren pohjoisimmassa perukassa, Kemin ja Tornion ulkosaaristossa, sijaitsevan kansallispuiston maisemia hallitsevat laajat ulapat. Rannat ovat hyvin kivisiä, ja puiston karikkoinen vesialue on enimmäkseen alle 10 metrin syvyistä matalikkoa.
Lue lisää: www.luontoon.fi/perameri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti