torstai 21. kesäkuuta 2018

Perehdytystä Tvärminnessä



Metsähallituksen Suomenlahden meritiimillä sekä kiertävällä meritiimillä oli viime viikolla kenttätöiden perehdytysviikko Tvärminnessä. Vanhat sekä uudet luontokartoittajat harjoittelivat ja kertasivat niin lajistoa, turvallista veneellä liikkumista kuin ensiaputaitojakin. Lisäksi ohjelmaan sisältyi solmukoulutusta ja kenttävälineiden pakkaamista ja huoltoa. Nyt luonnistuu kaikilta lukuisat solmut, lajisto alkaa olla hallussa ja jokainen osaa toimia oikein hätätilanteessa! Viikko oli hyödyllinen, mutta jokaisesta kartoittajasta näki, että polte päästä merille “tosi toimiin” oli jo pitkän talven jälkeen kova.

Suomenlahden meritiimi on tänä kesänä kiinnostunut ihmispainealueista sekä rakennetuista rannoista. Haluamme siis nähdä kuinka ihmistoiminta vaikuttaa merenpohjan kasvillisuuteen Helsingin, Espoon, Inkoon ja Sipoon, Porvoon, Loviisan ja Kotkan edustalla. Luvassa on runsaasti sukelluskartoituksia sekä merenpohjan videointeja.

Tänä kesänä liikkuu taas merialueilla iloisia luontokartoittajia, jotka varmasti moikkaavat vastaantulevia veneilijöitä innokkaasti koko miehistön voimin. Vesilläliikkujat, älkää siis ihmetelkö, jos näette Metsähallituksen veneen ja siellä joukon käsiä nousevan pystyyn! 


Harjoittelimme veden varaan joutuneiden kartoittajien takaisin veneeseen auttamista. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus.


Lämmön säästämiseksi keräännytään tiiviiseen pakettiin yhteen vedessä, jos esimerkiksi vene uppoaa ja kaikki joutuvat veden varaan. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus.


Hätään joutuneen sukeltajan ensiavun harjoittelua. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus.


Veneessä on aina pintahenkilöitä seuraamassa sukeltajan liikkeitä ja kuplia narun päässä valmiina toimimaan, jos sukeltaja kaipaa apua. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus.


Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus.



 Essi Lakso

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Hyvinvointia luonnosta



Ihminen on aina pyrkinyt hyötymään luonnosta jossakin muodossa. Nykypäivänä yksi luonnosta hyötymisen muoto on sen käyttäminen vapaa-ajan viettopaikkana, luontoon halutaan mennä rentoutumaan ja lataamaan akkuja sekä viettämään aikaa mukavan toiminnan parissa. Luonnon merkitys ihmisen henkistä ja fyysistä hyvinvointia edistävänä tekijänä on todistettu useissa tutkimuksissa, ja tämän voi varmasti jokainen luonnossa liikkunut allekirjoittaa omakohtaisista kokemuksistakin. Oli luonto sitten kaupungissa oleva puistoalue tai kaukaisempi paikka, sen rauhoittavan ja mielialaa kohottavan vaikutuksen voi tuntea jo muutamassa minuutissa.

Metsähallitus on mukana Luontoa toimintaan –hankkeessa, jonka päätoteuttajana toimii Lapin ammattikorkeakoulu Oy ja osatoteuttajina Metsähallituksen lisäksi Oulun kaupungin nuorisopalvelut ja Pellon kunta. Hankkeen tavoitteena on syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten osallistuminen ja voimaannuttaminen luonnossa tapahtuvan mielekkään toiminnan avulla sekä pysyvien yhteistyömallien kehittäminen kuntoutustoimijoiden ja luontoympäristöstä vastaavien tahojen kesken. SEAmBOTH –tiimi osallistui Luontoa toimintaan –hankkeeseen viime viikolla, kun saimme päiväksi mukaamme vieraita Oulun Erä- ja liikuntapajasta.

Vietimme päivän merellä Oulun edustalla ja Hailuodon pohjoispuolella drop-videoita kuvaten. Päivämme alkoi Hietasaaren satamasta, jossa Suvi kertoi aluksi vieraillemme SEAmBOTH-hankkeesta, tiimimme työnkuvasta sekä Perämeren alueen ainutlaatuisesta luonnosta.


Tunnin venematkan jälkeen aloitimme videoiden kuvaamisen. Ville opetti aluksi haran heittoa ja se sujui ensikertalaiselta erinomaisesti.


Haranheiton jälkeen perehdyttiin videoiden kuvaamiseen ja vieraamme kuvasivat useita videoita päivän aikana ja sekin sujui oikein mallikkaasti.


Päivä oli myös hyvä oppitunti siitä, kuinka sää voi muuttua merellä useita kertoja yhden päivän aikana. Aamulla sää oli kaunis ja tyyni, mutta lounastauolla saimme keinua jo vaahtopäissä. Iltapäivällä sää tyyntyi hieman, mutta kotimatka taittui taas melko kovassa aallokossa. Saimme kaikki varmasti kokea meren mieltä puhdistavan vaikutuksen tämän päivän aikana, tyynellä säällä mieli lepäsi ja paluumatkan aallokossa saimme nollata ajatukset kaikesta muusta ja nauttia veneen ja aaltojen antamasta kyydistä. Meidän tehtävämme on huolehtia luonnosta, jotta voisimme tulevaisuudessakin käydä nollaamassa ajatuksemme siellä ja nauttimassa sen hyvinvointiamme edistävistä vaikutuksista. 

Noora Kantola


maanantai 11. kesäkuuta 2018

Armaat meren mönkijäiset

 
 
Sidosryhmät! Nuo ihanat ja kamalat kannustavat ja vastustavat tekijät!
 
Kun vuonna 2006 tulin meribiologiksi Metsähallitukselle, en edes tiennyt, mitä "sidosryhmä" tarkoittaa. Nyt tiedän - jonkunlaista yhteistyökumppaneiden, kiinnostuneiden, asianomaisten ja muiden vastaavien verkostoa. Meritiimin sidosryhmiä ovat töistä riippuen mm. Merimuseo, ELY-keskukset, yliopistot, luonnonsuojelujärjestöt, kalastajat, mökkiläiset, Meripelastusseurat ja Merivartiosto.
 
Sidosryhmiltä voi saada valtavasti tukea - esim. alueelliset sukellusseurat toivovat aina, että järjestämme sukellustapahtumia ja niissä kannustavat työtämme, avaamme vedenalaisen luontopolun tai postaamme Facebookiin vedenalaisia valokuvia Perämeren kansallispuistosta tai ylipäätään Perämereltä, Meripelastusseurat ovat sidosryhmä, jonka palveluja emme toivottavasti tule koskaan merellä tarvitsemaan, mutta jotka ovat elintärkeitä olla olemassa, Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasema tarjoaa meille tutkimusasemansa kenttätukikohdaksi jne.
 
Välillä sidosryhmien kanssa käytävät keskustelut saattavat turhauttaa. Kalastajat haluaisivat ampua sekä hylkeet että merimetsot, tuulivoimayhtiöt haluaisivat pystyttää kaikki matalikot ja kalojen kutualueet täyteen tuulivoimaloita, satamat haluaisivat ruopata ja läjittää kaikkialle ja mökkiläiset haluaisivat raivata joka ikisen kynnyksen arvokkaista fladoista, jotta pääsisivät mökkirannoilleen veneellä.
 
Pääasiassa sidosryhmätyöskentely on kuitenkin mukavaa, mielenkiintoista ja palkitsevaa.
 
Viime viikon SEAmBOTH-tiimi vietti pereydytystä, orientointia ja valmistautumista tehden erään sidosryhmän mökillä. Vuokrasimme Raahen Meripelastusseuran mökin Lapaluodosta kahdeksi päiväksi ja kävimme läpi kaikki varusteet (toimivat), perehdytyksen (ohjelmat pääosin toimivat) ja orientoitumisen (kalenteri on kunnossa ja kesä suunniteltu). Samalla suunniteltiin Raahen meripäiville osallistumista yhdessä Meripelastusseurojen kanssa.
 
Kun torstaina lähdimme Raahesta, saimme perään tekstiviestin "Kiitos taas kun kävitte, te armaat pienet meren mönkijäiset."
 
Essi Keskinen

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Kaiken ykseys


Viime perjantaina osallistuin väitöstilaisuuteen. FM Kaisa Lehosmaa väitteli lähteiden ihmispaineista ja kunnostuksesta ja ansaitsi hienosti tohtorinarvonsa.
 
Kaisa aloitti vesistönsuojelunsa Metsähallituksen meritiimissä vuonna 2011. Osallistuin yhtenä ohjaajana hänen graduunsa, joka käsitteli jokivirtaamia ja jokiveden kuljettamia ravinteita. Näytteitä Kaisa otti sekä ulkomereltä Krunnien saaristosta, jokisuistojen edestä että joen alajuoksulta.
 
Väitöskirjansa myötä Kaisa on siis edennyt akateemisella urallaan merestä joen kautta vesistön ylimpään pisteeseen, lähteeseen asti.
 
 
Kun puhutaan vedestä - sateesta, valtameristä, jäätiköistä, lähteistä, fladoista, jokisuistoista, Itämerestä, pohjavedestä, kraanavedestä, pilvistä, kasteluvedestä - puhutaan aineesta, joka liikkuu ympäriinsä lähes miten haluaa välittämättä valtioiden tai edes maantieteellisistä rajoista saati sitten ihmisen yrityksistä ohjailla sitä. Etelä-Pohjanmaalla tulvi (taas) tänä keväänä, Keski-Euroopassa satoi lunta tänä talvena, Pohjanmereltä ei ole taas pariin vuoteen tullut suolapulssia ja pilvet liikkuvat sinne minne niitä huvittaa, vaikka niitä voidaankin hieman yrittää ohjailla kemikaaleilla (tärkeiden asioiden kuten Olympialaisten tieltä).
 
Karonkkapuheessa kiitin Kaisaa siitä, että hän edelleen toimii "minun Itämereni" hyväksi. Se, mitä Kaisa lähteilleen tekee, vaikuttaa lopulta myös Itämereen, mikäli lähde sijaitsee oikealla puolella vedenjakajaa (vedenjakajalla tarkoitetaan sitä maantieteellistä linjaa, jonka toiselta puolelta vesi virtaa esim. Itämereen ja toiselta puolelta Jäämereen).
 
 
 
Sanastossakin veden ja sen muodostamien elementtien ja ekosysteemien tärkeys on ymmärretty. Ollaan jonkin alkulähteillä tai asia voi olla vedenjakaja. Toisaalta sillan alta on ehtinyt virrata jo paljon vettä.
 
Luonnon kannalta joen ja meren ykseys on selvä. Lohi vaeltaa jokeen kutemaan ja mereen syömään, ankerias tekee päinvastoin, mutta päätyy aina Sargassomereen asti lisääntymään. Ahvenet, särkikalat ja hauet nousevat rantaniityille ja fladoihin (pieniin laguuneihin) kutemaan ja niitä kalastetaan tonnitolkulla merestä.
 
Leikitkö pienenä kevätpuroilla? Minä ja sisarukseni säästimme pääsiäismunien muovisia yllätyskoteloita, eri värisiä, ja laskimme niitä sokkeloisten kevätpurojen mukana alavirtaan. Kilpailimme siitä, kenen päätyy nopeimmin "alajuoksulle" eli viemäriin.


 
Maapallon mittakaavassa meri on viemäri, ja sinne päätyvät loppujen lopuksi kaikki kevätpurot ja lähteiden vedet. Suomen lähteet ja purot ovat lähes kaikki juomakelpoista vettä, joidenkin jokien suhteen jo ehkä hieman miettisin, mutta pääpiirteissään Suomen vedet ovat hyvässä kunnossa. Lukuunottamatta muutamaa oravaa vesitornissa ja Raksilan sarjakakkaajaa, meidän jokemme eivät kuljeta mereen esimerkiksi runsaita määriä ruumiita, kuten pyhä joki Ganges. Vaikka Suomessakin puhuttiin aikanaan happosateista, meidän sateemme ovat silti linnunmaitoa verrattuna Kiinan ilmansaasteisiin.
 
Muistetaan, kuinka kaikki on yhteydessä kaikkeen, H2O kiertää, lähteet päätyvät jokiin ja meriin ja merestä nousee kalaa ja sinne pääsee uimaan. Tässä ollaankin jo ympäristönsuojelun ja ympäristökasvatuksen ytimessä.
 
Essi Keskinen
 



 

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Suunnittelun suunnittelua


Kevät on totisesti suunnittelun aikaa. Meritiimin suunnittelijat eli kesän maastotiimien vetäjät ovat tulossa töihin ja suunnittelemaan töitä joskus toukokuussa. Tällä hetkellä suunnitellaan suunnittelijoiden palkkaamista. Minä puolestani suunnittelen suunnittelijoille pohjia, joiden avulla he voivat tehdä tarkemmat suunnitelmat.

Metsähallituksen toimesta merellä tulee tänä kesänä liikkumaan VELMU-tiimejä, Metsähallituksen omia kenttätiimejä ja hanketiimejä ainakin SEAmBOTH- ja Kvarken flada -hankkeista. Hankkeissa on jo omat suunnittelijansa, ja he ovat jo aloittaneet kesän töiden suunnittelun.

Eri tiimeillä on hiukan eri tavoitteet ja päämäärät, vaikka kaikki tähtäävätkin tietysti Itämeren vedenalaisen luonnon yhä parempaan tuntemukseen ja sitä kautta sen parempaan hoitoon ja kuntoonsaattamiseen. Hankkeilla on omat agendansa, ja Metsähallituksen tiimit työskentelevät natura-alueiden kartoitusten parissa.

Otetaan esimerkiksi VELMU-hanke. Nyt VELMU 2 -vaiheessa halutaan keskittyä mm. suurten kaupunkien edustoille, mistä löytyy paljon ihmispaineita, muille alueille, joilla luontoarvot ja ihmispaineet potentiaalisesti ovat törmäyskurssilla, vedenalaisten natura-luontotyyppien tunnistamiseen (niiden raportointiaika on ensi vuonna) ja uhanalaisten lajien entistä parempaan tuntemukseen. Kun nämä päämäärät laitetaan kartalle päällekkäin, muutamia alueita pitkin rannikkoa hyppää esille.

SEAmBOTHin hankealueena on pohjoinen Perämeri Hailuodosta Tornioon. Kesän kartoitukset keskittyvät siis tälle alueelle. Aiemmin maastotukikohtina on pidetty lähinnä Ulkokrunnin saarta ja Selkä-Sarvea Perämeren kansallispuistossa, mutta näiden alueiden vedenalainen luonto alkaa olla pian kertaalleen kartoitettu. Tänä kesänä keskitytään mannerrantojen koluamiseen ja erityisesti Kemijoen suistoon.

SEAmBOTH-hankkeen kesän 2018 suunnittelua. Sinisten ja punaisten viivojen sisäpuolelle on tarkoitus mennä tekemään kartoituksia. Viivojen sisäpuolella olevat pisteet ovat suunniteltuja kartoituspisteitä.
Maastosuunnitelmien mukana tulee tietysti logistiikan suunnittelu. Metsähallituksen meritiimi on nyt ensimmäistä kertaa historiassa yhden tiimin sisällä, ja ennen kahden alueen alle kerätyt inventointivälineet ovat nyt yhden tiimin omaisuutta. Sen jakaminen kesän kaikille eri maastotiimeille on haastavaa. Ja missä yövytään, pitääkö vuokrata vai omistaisiko Metsähallitus jossain kiinteistöjä, mistä löytyvät vuokralaiturit ja kuka niitä isännöi, mistä saa ensi kesänä veneisiin bensaa ja mitkä asemat ovat kuivina?

Samaan aikaan kuin muuttolinnut alkavat palata Pohjolaan, Metsähallituksen kesän suunnittelijat palailevat talvilomiltaa, ulkomailta, opinnoistaan, kuka mistäkin, ja alkavat nimensä mukaisesti suunnitella kesää.

Essi Keskinen

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Äänettömien äänitorvi


Kuka puolustaa niitä, jotka eivät itse pysty puolustamaan itseään? Niitä, kenellä ei ole ääntä? Niitä, keitä ei huomata, mutta joilla on silti merkitystä? Kuinka äänettömien oikeudet saadaan muidenkin tietoon?

Sata vuotta sitten yhteiskunta keskusteli naisten oikeuksista, viisikymmentä vuotta sitten keskusteltiin lasten oikeuksista. Orjien ihmisoikeus puhutti reilut parisataa vuotta sitten, muiden kuin perinteisten miehen, naisen ja heterojen oikeudet puhuttavat juuri nyt. Näillä kansanryhmillä on sentään ollut ääni, ja jossain määrin sitä on päässyt käyttämään - naiset ovat polttaneet rintaliivejä, Pride -kulkue kulkee vuosittain, orjia karkasi, perusti ja puolusti omia kaupunkejaan.


Lasten oikeuksia ajavat yleensä muut kuin lapset. Samanlaisissa lastenkengissä tulevat eläimet ja kasvit, jotka eivät itse pysty nousemaan barrikadeille ja vaatimaan oikeuksia itselleen.

Toimivan maapallon kannalta on tärkeää, että pienetkin öttimöntiäiset ja viherhiukkaset pysyvät olemassa, tarjoavat ruokaa isommille, jotka taas ovat saalista vielä isommille, tai tuottavat happea hengitettäväksi, tai hajottavat kuolleet lehdet uudelleen mullaksi ja ravinteiksi. Kaikella on luonnossa jokin funktio, sen lisäksi, että lajeilla on itseisarvo. Jokaisella on oikeus olla olemassa.



Tällä hetkellä on käynnissä Suomen lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointi. Työryhmät keskustelevat eri lajien yleisyydestä, levinneisyydestä, mahdollisesta taantumisesta, harvinaistumisesta, yleistymisestä. Työryhmissä on nähty todellista myötäelämisen taitoa - tutkija puolustaa tutkimansa eliön oikeuksia henkeen ja vereen saakka, haluaa saada tiukan uhanalaisluokituksen menemään läpi, koska eliö on vaarassa hävitä. Tunteet kuumenevat pienten ötököiden takia, kantoja perustellaan, tilastoja kaivellaan, tieteellisiä julkaisuja etsitään. Yksi on yhtä mieltä, toinen toista. Jonkin tavalliseen silmään mitättömänoloisen, syvällä pohjaliejussa ja ikuisessa pimeydessä elävän lajin oikeuksien puolesta taistellaan.

Luonnolla ei ole ääntä. Me luonnonsuojelun parissa työskentelevät joudumme tekemään parhaamme, että saamme mykälle äänen ja huomaamattomalle oikeudet.

Essi Keskinen

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Valtakunnan laajennus

 
Horisonttini on laajentunut viimeisen vuoden aikana merkittävästi. Aiemmin olin suojelubiologi, toukokuusta lähtien titteliin on voinut lisätä "projektipäällikön". SEAmBOTH-hankkeen myötä olen astunut ulos mukavuusalueeltani eli epämukavuusalueelleni, tai kuten nykyään kuuluu sanoa, olen astunut oppimisalueelleni. Epämukavuusalue on niin negatiivissävytteinen sana. En pysty siis enää välttelemään budjettien ja monimutkaisten Excel-taulukoiden ymmärtämisen yrittämistä luotsatessani kahden maan välistä hanketta kohti maaliviivaa.
 
 
Kolmisen viikkoa sitten valtakuntani laajentui myös fyysisesti. Tammikuussa olin vielä Perämeren aluemeribiologi. Sitten Metsähallitus kävi läpi organisaatiouudistuksen, jonka myllerryksessä minä sain lahjaksi Perämeren lisäksi myös Merenkurkun ja pohjoisen Selkämeren. Vuodesta 2006 lähtien tonttini on ulottunut Torniosta Kokkolaan. Maantietä pitkin mitattuna se on noin 330 km. Nyt sain kertarysäyksellä reilut 220 km lisää rantaviivaa (vain maantietä pitkin mitattuna!) hoidettavakseni. Näin minusta tuli Pohjanlahden aluemeribiologi.
 
 
Seuraan siis Aleksanteri Suuren, Napoleonin, Hitlerin, ja keitä näitä valtakuntansa laajentajia nyt on, jalanjäljissä. Ainoana erona on se, että minä en erityisemmin tavoitellut lisämaata, vaan se ojennettiin minulle hopeatarjottimella.
 
Uusien alueiden mukana seuraavat uudet haasteet. Merenkurkun kytkykauppana tulee tietysti ruotsinkieli, joka ei ummikko-oululaiselta taivu. Virkamiesruotsi on suoritettuna, mutta 20 vuotta sitten, eikä silloin keskusteltu ruotsiksi ekosysteemipalveluista, merialuesuunnittelusta, rehevöitymisestä, ilmastonmuutoksesta saati sitten aluevalvontalaista, ympäristövaikutusten arviointihankkeista tai vedenalaisesta biologisesta monimuotoisuudestas.
 
 
Uutuuttaan loistavia ovat myös sidosryhmät. Perämeren alueen sidosryhmät - Ely-keskukset, luonnonsuojelujärjestöt, veneilyseurat, meripelastusseurat, sukellusseurat, yliopisto sun muut - ovat tulleet tutuiksi ja tiedän, kehen ottaa yhteyttä. Mitäpä minä näistä tietäisin Merenkurkussa, saati sitten kaukaisella pohjoisella Selkämerellä?
 
Merenkurkun myötä sain myös uusia haasteita, joilla päästä jylläämään uudelle oppimisalueelleni: säädösvalmistelun, Maailmanperintötien ja muut kimurantit hankkeet, jotka nostattavat ja kuohuttavat tunteita ja pitävät aluemeribiologin varpaisillaan.
 
 
Äitini, professori, joka on sekä naisasianainen että uraohjus, kyselee minulta aina, onko minulla nyt tarpeeksi mahdollisuuksia edetä urallani. On ollut vaikeaa selittää, että en halua varsinaisesti edetä urallani, jos etenemisellä tarkoitetaan perinteistä ylöspäin kipuamista. Jokainen pykälä ylöspäin tarkoittaa enemmän paperitöitä ja vähemmän töitä maastossa ja minulle oikeiden ja konkreettisten asioiden parissa. Olen sen sijaan sanonut, että haluaisin edetä lateraalisesti, kasvattaa asiantuntemustani ja tietämystäni juuri tällä käytännön tasolla, jolle olen päässyt ja jossa viihdyn.
 
No, nyt sitä sitten edettiin lateraalisesti, 220 km kertaharppauksella.
 
Essi Keskinen