Itäinen Suomenlahti

Itäisen Suomenlahden kansallispuisto sijaitsee sisäsaariston ulkopuolella. Puiston maisemaa hallitsevat saariryhmät, joissa on melko suuriakin metsäisiä saaria. Myös ulapan takana siintää suuria metsäisiä saaria, mutta ne ovat Suomen rajojen ulkopuolella.

Useimmat Itäisen Suomenlahden kansallispuiston saaret ovat etelärannikolle tyypillisiä jyrkkärantaisia, tyrskyjen pieksemiä metsättömiä kalliokareja. Saarien jyrkkyys johtuu siitä, että kallioperän jääkauden ja meren hioma, punaruskea rapakivigraniitti lohkeaa jyrkän kuutiomaisesti. Lohkareiden raoissa rehottaa tiivis pensaikko. Paikoin meri ja jäät ovat muotoilleet mukulakivistä ja somerikosta rantavalleja, joiden tasanteet kukkivat alkukesästä keltaisina. Tällaisella somerokentällä pesii usein suuri lapintiirayhdyskunta. Itäisen Suomenlahden jäät ovat harmaahylkeiden ja itämeren norpan tärkeää lisääntymisaluetta.

Auringonlasku Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa. Kuva: Metsähallitus/Jussi Sutela.

Itäisen Suomenlahden kasvillisuus
Metsäisten saarten kasvillisuus on yleensä matalaa ja harvaa kalliomännikköä, poronjäkäliä ja kallionrakoihin tarttuneita katajapensaita. Ulko-Tammion ja muiden isoimpien saarten sisäosissa on myös kuin yllättäen eteläisen reheviä lehtoja. Saarista rehevin on Ristisaari, kaunissaarelaisten entinen laidunsaari saarnilehtoineen, kukkaketoineen ja rantaniittyineen.

Kalliosaarille tuo vastapainon kahden kilometrin pituinen Pitkäviiri, merestä kohonnut pitkittäisharju. Sen hiekkarannat ja laajat rantamatalikot ovat vanhastaan olleet aurinkoisten kesäpäiväretkien kohteena.

Tutustu Itäiseen Suomenlahteen verkossa virtuaaliopastusten kautta!