Kävelyllä Itämeren hyväksi

Save the Baltic Sea vaellusretkikunta pysähtyi Oulussa ottamassa osaa Velmu-kartoituksiin. Kuva: Sara Karvo / Metsähallitus

Velmu (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) kohtasi tänään Save the Baltic Sea -vaellusretken, jonka tarkoitus on nostaa tietoisuuteen mm. Itämeren ongelmia, ratkaisuja niihin ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Matka alkoi Klaipedasta maaliskuussa 2024 ja päättyy ennen vuodenvaihdetta takaisin lähtöpisteeseensä. Tarkoituksena on kävellä koko 6000 km matka yhdeksän kuukauden reissun aikana. Mukana kulkee huoltoauto.

Matkan varrella retkeläiset tapaavat aktivisteja, päättäjiä, Itämeren parissa työskenteleviä ammattilaisia ja muita Itämeren tilan hyväksi työske
nteleviä ihmisiä.

Tänään vuorossa oli Perämeren Velmu-tiimi.

"Näin puetaan pelastautumispuvut, henkselit kannattaa laittaa ristiin..." Kuva: Sara Karvo / Metsähallitus

Sovimme jo hyvissä ajoin kesäkuussa, että retkikunnan pitäisi olla Oulun kohdalla 22-23.8 ja näin todella tapahtui. Tapasimme Dovilén ja Editan Nallikarin rannalla, kävimme läpi muodolliset "Tämä on metsähallitus ja tätä tekee Velmu" -power pointit, katselimme tämänkesäisten Velmu-töiden karttakansiota ja sitten hypättiinkin kädet savessa töihin. Eli pelastautumispuvut päälle ja mereen.

Nallikarin heikkarannan ympäristöön ja Hietasaaren rannoille on vuosien saatossa tehty melko paljon Velmu-kartoituspisteitä, koska tuulisella ilmalla toimistolta on päässyt vaikka polkupyörällä polkemalla paikalle. Nyt linjat haluttiin tehdä Nallikariin, koska siellä retkikunta majoittuu ja pohja on matalaa hiekkaa, joten pelastautumispuvussa pystyy helposti tekemään vesikiikarilinjan, eikä tottumatonkaan pöllytä pohjaa.

Kova hiekka ei paljon pöllyä. Kasvillisuus käsitti lähinnä ahvenvitaa, järviruokoa, vesitähtiä ja luikkia. Kuva: Sara Karvo / Metsähallitus

Minä sain sihteerikseni Editan, Sara ja Erika saivat Dovilén. Linjat vedettiin, minä tein arvion näytepisteeltä ja Edita kirjoitti tiedot ylös. Hän katseli ihmeissään vesikiikarilla veden alle, ihmetteli kasveja ja kalanpoikasia ja uskaltautui lopuksi hiukan kelluskelemaankin. Meri oli tyyni, sade ropisi, oli kovin kaunista ja seesteistä. Edita, joka tavallisessa elämässään työskentelee kehitysvammaisten lasten fysioterapeuttina, sanoi nauttivansa meressä kahlailusta ja rantamaisemista kovasti.

Näin otetaan pohjaeläinnäyte hiekkapohjalta. Kuva: Sara Karvo / Metsähallitus

Ei linjoilta mitään erityistä saati harvinaista löytynyt, mutta viimeinen puuttuva hiekkapohjanäyte saatiin otettua ja demonstroitua Save the Baltic Sea -vaellusryhmälle, millaista työtä Metsähallitus ja Velmu tekevät Itämeren hyväksi. Lopuksi saimme vielä kaksi "Editan lasten" askartelemaa laivapiirrosta lahjaksi ja allekirjoitimme vieraskirjan.

Vieraskirjaan tuli Metsähallituksen ja Velmun terveiset. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kiitokseksi saimme tämän ja toisen vastaavan lasten askarteleman laivan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Huomenna tai ylihuomenna retkikunnan matka jatkuu kohti etelää. Helsingissä porukka tapaa HELCOMin eli Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissoin tai Helsingin komission edustajan. Mainostimme ensi torstain Itämeripäivää, jolloin juhlitaan Itämerta, tutustutaan siihen ja vaikka uidaan siinä. Silloin ympäri Suomen rannikkokaupunkeja löytyy Itämeriaiheisia tapahtumia. Oulussa päivän nimenä on Pelasta Perämeri, Helsingissä Velmu juhlii 20-vuotista taivaltaan Oodissa, Korkeasaaren rannassa pääsee katselemaan sukellusnäytöksiä ja Turussa Itämeripäivää juhlitaan mm. Forum Marinumissa. Koko päivän kaiken ohjleman löytää Itämeripäivän virallisilta sivulta.

Miksi Itämeripäiviä tai tällaisia vaellusretkikuntia tarvitaan? Niitä tarvitaan kasvattamaan tietoisuutta ja nostamaan Itämeri ja sen ongelmat, mutta myös sen pelastamiseksi tehtävä työ, kaikkien tietoon. 

Nähdään 29.8.2024 Itämeripäivässä esimerkiksi Oulussa, Turussa tai Helsingissä!

Essi Keskinen