torstai 17. joulukuuta 2020

EMMAt esittelyssä: Merenpohjien elinympäristöt - Haapasaaristo

Kirjavien levien peittämiä kallioita veden alla
Ahdinpallero kasvaa avoimella paikalla sammalmaisena mattona. Itäkarien vedenalainen luonto on värikäs! Kuva: Ari Laine / Metsähallitus

Millaisia mielikuvia sinulla Itäisen Suomenlahden ulkosaariston vedenalaisesta luonnosta? Valtaosa suomalaisista ei tunne aluetta, ainakaan pinnan alta. Tänne on kuitenkin valikoitunut useampikin EMMA-alue, eli ekologisesti merkittävä vedenalainen meriluontoalue. Yksi Suomenlahden suurimmista ja monipuolisimmista EMMA-alueista on Haapasaaristo, joka sijaitsee avomerellä, noin 20 kilometriä Kotkan keskustasta kaakkoon. Haapasaari oli oma kuntansa vuoteen 1975 asti, ja edelleenkin saarilla on vakiasutusta sekä lukemattomia mökkiläisiä ja kesävieraita. Muutamille varusmiehille paikka on tuttu siellä aiemmin sijainneen pienen varuskunnan ansiosta, ja lintuharrastajat tuntevat saariston merkittävänä saaristolintujen pesimäalueena. Mutta kuinka moni heistä kaikista on kurkistanut pinnan alle?

Vaaleiden pienten äyriäisten peittämää kivikko/kalliopohjaa
Merirokot eli suodattavat äyriäiset peittävät Eteläkaria ympäröivät vedenalaiset kalliot. Eläinten väliin on mahtunut muutamia syvänpunaisia punalevätupsuja. Kuva: Ari Laine / Metsähallitus

Haapasaaristo on pinnan päällä henkeäsalpaavan kaunis: muutamien isojen metsäisten saarien lisäksi merestä pilkistää lukuisia pieniä luotoja ja kareja. Mutta eipä maisema kalpene veden allakaan, sillä täältä löytyvät oikeastaan kaikki sellaiset vedenalaiset elinympäristöt, joiden on ylipäänsä mahdollista esiintyä itäisen Suomenlahden ulkosaaristossa. Avoimilla kalliorannoilla on monipuolisia rakkohauru- ja rihmaleväyhteisöjä, ja kivikkoisilla sekapohjilla elävien lajien kirjo on suuri. Etenkin harjusaarten kainaloissa ja kallioluotojen ja karien väleissä on myös monimuotoisia sora- ja hiekkapohjia, joita kansoittavat lukuisat putkilokasvit, makrolevät ja niihin kytkeytyvä eliöyhteisö selkärangattomista aina kaloihin ja lintuihin asti. Löytyypä alueelta myös pari enemmän tai vähemmän fladan eli maannousemalahden tunnuspiirteet täyttävää lahteakin suojaisuutta vaativine putkilokasveineen. Haapasaaristo valikoituikin mukaan EMMA-työhön monimuotoisuutensa ja luonnontilaisuutensa vuoksi.

Suurten levien peittämää pohjaa veden alla
Rakkohauru kasvaa runsaana, mutta pienikokoisena Itäisen Suomenlahden avoimilla kivikko- ja kalliopohjilla. Tässä se on saanut päällysvieraakseen punahelmilevän. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus


Saariston ydintä eli asuttuja saaria lukuun ottamatta alue kuuluu Natura2000-ohjelmaan, ja maanpäälliset osat myös Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.
Jos kesäsuunnitelmasi ovat vielä auki, käännä ihmeessä veneesi keula kohti Haapasaaristoa (tai hyppää yhteysalukseen) ja bongaa EMMA!

Maiju Lanki

Merimaisema saarineen ja horisontteineen, saaressa mökkejä ja veneitä
Haapasaaren saaristokylä kukoistaa kesäisin. Yhteysalusliikenteen voit tarkastaa täältä: https://www.haapasaari.net/aikataulut Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus

Ilmakuvasta rajattu kaksi aluetta
Haapasaariston EMMA-alue on laaja, hiukan yli 111 km2. Kartalla näkyy myös Ulko-Tammion EMMA. Kartta: VELMU

Litteän nauhan mallinen mätinauha suuren levän ympärillä
Ahven laskee kauniisti laskostetun mätimattonsa vesikasvillisuuteen. Kala kutee kesäkuussa myös Haapasaariston alueella! Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus

Matalaa ruohikkomaista kasvillisuutta sekapohjalla (kiviä ja hiekkaa)
Sekapohjalla on erikokoisten kivien lisäksi hiekkakasaumia, joihin putkilokasvit kiinnittyvät. Tässä kiviä peittää letti- ja pilviruskolevät, ja hiekalla suikertaa vihreää merihauraa. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus

Vesikasvillisuutta hiekkapohjalla
Ahvenvidat koristavat avointa hiekkapohjaa. Kuva: Ari Laine / Metsähallitus

Paljon pieniä raidallisia kaloja
Mutu sietää huonosti rehevöitymistä, ja siksi laji on viime vuosikymmeninä vähentynyt Itämerellä. Mutta Vanhankylänmaan lahdessa nämä veikeät pikkukalat viihtyvät! Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus

Vesikasvillisuutta
Merisykeröparta on näkinpartaisiin kuuluva alkukantainen levä, joka kasvaa Itämeren aallokkoisilla hiekkapohjilla. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Äyriäinen ryömii levämaton päällä
Kilkki on arktinen jäämerirelikti, ja kuuluu olennaisena osana Itämeren pohjan eliöyhteisöön. Kilkki on peto ja raadonsyöjä, ja toisaalta se itse on tärkeää ravintoa isoillekin kaloille. Kuva:Petra Pohjola / Metsähallitus

Makrokuvassa kalkkikuoresta kurkottaa sulkamainen elin ja viuhtoo vettä
Oletko nähnyt pikkuruisen merirokon huiskuttavan? Koko elämänsä paikoillaan pysyttelevä siimajalkaisäyriäinen siivilöi pieniä eläimiä ja ravintohiukkasia ympäröivästä vedestä. Kuva: Juho Lappalainen / Metsähallitus

Läpinäkyviä pieniä kotilonkuoria tummaa taustaa vasten
Pienenpienet sukkulakotilot ovat tärkeitä osasia meren eliöyhteisössä. Ne laiduntavat leviä, ja ovat itse ravintoa muun muassa pikkukaloille. Kuva: Henna Nakari / Metsähallitus


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti