|
Punanäkinparta muodostaa tärkeän elinympäristön kalanpoikasille ja selkärangattomille. Nuokkojen välisessä lahdessa vesi on melko sameaa, mutta näkinpartaiset sinnittelevät siellä luonnonsataman houkuttelemista potkurivirroista huolimatta. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus |
Oletko kuullut Haminan edustan välisaariston helmestä, Majasaaren ja Nuokkojen saariston alueesta, joka määriteltiin taannoin ekologisesti merkittäväksi vedenalaiseksi meriluontoalueeksi eli EMMAksi? Tämä Haminan kaupungin ylläpitämä suosittu virkistysalue sai EMMA-statuksensa luonnontilaisuutensa vuoksi.
|
Tiesitkö, että vähäsuolaisessa vedessä rakkohaurukasvustot kutistuvat ja muuttuvat kiharaiseksi? Itäisen Suomenlahden välisaariston rakkohaurut ovat jo hyvin kähäriä! Kuvassa haurun päällä kasvaa pilvimäistä punahelmilevää. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus |
Meriluonnon luonnontilaisuus on vaikeasti lähestyttävä asia, sillä kaikkialla vellova merivesi pitää huolen siitä, että meressä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta millainen on hyvässä tilassa oleva meri? Siinä ihminen on erilaisine yhteiskunnallisine toimintoineen merialueilla kyllä läsnä, mutta siten, etteivät meriluontoon kohdistuvat haittavaikutukset, kuten ravinnekuormitus, roskaantuminen tai vedenalainen melu, ole merkittäviä tai palautumattomia. Samalla kohdistetaan huomio meriluonnon monimuotoisuuteen ja pyritään estämään sen hupeneminen. Majasaaren-Nuokkojen alueella tämä toteutuu: kovasta virkistyskäyttöpaineesta huolimatta saaristo on edelleen Nuokkojen lahdessa olevaa laituria lukuun ottamatta rakentamaton, ja vedenalainen luonto on saanut olla melko rauhassa. Alueen rakentamattomuus on poikkeuksellista, sillä lähes kaikkialla muualla Suomenlahden alueella näin lähellä mannerta oleva saaristo on hyvin täynnä ihmisen jälkiä.
|
Pienet merirokot suodattavat siimajaloillaan ympäröivästä vedestä ravintoa. Näiden paikallaan pysyvien äyriäisten elinympäristön tulee olla riittävän avoin ja veden jatkuvassa liikkeessä. Kuva: Juho Lappalainen / Metsähallitus |
Majasaaren alueen vedenalainen lajisto on melko tyypillistä välisaaristolle: aallokolle ja veden virtauksille alttiilla avoimilla, kovapohjaisilla rannoilla kasvaa värikkäitä levälajeja haarukkalevästä rakkohauruun ja ahdinparroista jouhilevään. Suojaisissa lahdissa ja saarten väleissä olevilla hiekkapohjilla menestyvät niin makean kuin suolaisenkin veden putkilokasvit, kuten ärviät, vidat ja haurat sekä muutamat näkinpartaislevät. Kasvillisuuden seassa vaeltelee tai suodattaa lukuisia selkärangattomia eläimiä. Alueen lajistoon ei kuulu mitään täysin poikkeuksellista harvinaisuutta, mutta kokonaisuus on monimuotoinen ja edustava. Tai itse asiassa alueelta on kyllä löydetty superharvinaisuus: vuonna 2013 Harmajan saaren rantavyöhykkeestä otetussa näytteessä havaittiin tuntematon kotilolaji. Pikkuruisia kotiloita löytyi lisää lähialueelta, ja lopulta selvisi, että laji oli tieteelle vielä tuntematon, mutta kuului Murchisonella-sukuun. Kotilot olivat löytäneet paikalle todennäköisesti laivaliikenteen mukana. Mutta se, mistä ne tulivat ja millaisia vaiheita niiden elinkiertoon kuuluu, on vielä tänäkin päivänä mysteeri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti