EMMAt esittelyssä: Kalantuotantoalueet - Mikkelinsaaret

Furuskäretin suojaisassa pehmeäpohjaisessa lahdessa viihtyy mukulanäkinparta. Suojaisten alueiden näkinpartaisniityt on arvioitu Suomessa uhanalaiseksi luontotyypiksi. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Mikkelinsaaret on ulkosaaristo, jossa on sisäsaaristoa. Se on Kyröjoen vaikutusalueella oleva mereinen kohde, joka merkkaa myös pohjoisinta Merenkurkkua ja rajaa eteläiselle Perämerelle. Mikkelinsaaria on harkittu kansallispuistoksi. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, ja sen sijaan Mikkelinsaarilla on harjoitettu voimakasta metsänhoitoa, mutta saaristo on kuitenkin rauhoitettu periaatepäätöksellä. Mikkelinsaarten uloimmilla riutoilla on ällistyttävän kirkas vesi ja upeita lohkareista ja sorasta muodostuneita harjanteita, sisäsaaristossa on pehmeä mutapohja ja miljoona kolmipiikkiä. Ja upeita fladoja ja erittäin vireä ahventen lisääntymisalue. Mikkelinsaarilta löytyy myös vaarantunut vesipaunikko, uhanalainen vesikasvi. Mikkelinsaarilta löytyy myös hylkeitä ja se on vilkas veneilykohde. Mikkelinsaaret edustaa niin monia meriluonnon eri arvoja, että se olisi kyllä ansainnut kansallispuistostatuksensa.

Mikkelinsaarten pohjoispuolella Helsingkallan riutalla on erittäin kirkas vesi. Tutkimussukeltaja tutkii lampulla kiven pintaa - löytyisikö tästä vielä jotakin uutta levää näytteeksi otettavaksi? Leväpatteriin eli filmipurkeista askarreltuun näytteenottimeen voidaan ottaa näytteitä eri syvyyksiltä. Kuva: Teemu Mustasaari / Metsähallitus

EMMA-rajauksensa (ekologisesti merkittävät vedenalaiset meriluontoalueet) Mikkelinsaaret on saanut kalakantojensa ja monimuotoisuutensa ansiosta. Ahven, Suomen kansalliskala, on tärkeä sekä kaupalliselle kalastukselle että virkistyskalastukselle. Mato-ongella saatu ensimmäinen kala on yleensä ahven. Ahvenet rakastavat Mikkelinsaarten fladoja kutupaikkoinaan, koska fladat (merestä maankohoamisen myötä irti kuroutuvat laguunit) lämpenevät keväällä nopeammin kuin ympäröivät vesialueet ja ovat suojaisia poikasten lastentarhoja. Mikkelinsaarten saaristo on muutenkin tärkeä kalojen kutualue - sen sisäsaariston lämpimät vedet tarjoavat kutualueita muuten viileämmässä ulkosaaristossa. Äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu merikutuinen harjus on kutenut aikanaan Mikkelinsaarten matalilla, puhtailla sora- ja kivikkopohjilla, mutta tällä hetkellä ei tiedetä, esiintyykö meriharjusta lainkaan Mikkelinsaarilla. Häviämisen syitä ei tiedetä, mutta yksi epäilty on rehevöityminen - kuturannat ovat peittyneet irtonaiseen rihmalevään, joka tukahduttaa mätimunat. Jos meriharjuksen kuturantoja aletaan ennallistaa poistamalla levää, Mikkelinsaarten soraikkorannat olisivat potentiaalinen kunnostuskohde.

Helsingkallanin riutta- ja matalikkoalue Mikkelinsaarten pohjoispuolella on välillä kivikkoa, välillä sekapohjaa. Vesi on hyvin kirkasta syvälläkin. Kuva: Teemu Mustasaari / Metsähallitus

Östra Finnhamnista löytyy paljon matalaa kivikkopohjaa. Kuva: Roosa Mikkola / Metsähallitus

Mikkelinsaarten vedenalaista luontoa on kartoitettu mm. kansallisessa vedenalaiskartoitusohjelmassa VELMUssa ja sen vedenalainen kasvillisuus on paljastunut monimuotoiseksi - sieltä löytyy paljon mm. vaarantunutta luontotyyppiä suojaisat näkinpartaisniity (katso video alla). Metsähallituksen meribiologit ovat monen kenttäkauden aikana asuneet lakkautetulla merivartioasemalla ja sukeltaneet, kahlanneet ja videokuvanneet saaristossa. Suomen ympäristökeskuksen SYKEn tekemän Zonation-analyysin ja pitkällisen asiantuntijatyöskentelyn jälkeen Mikkelinsaaret sai EMMA-statuksensa, jota on jo käytetty mm. merialuesuunnittelussa.

Vaikkei Mikkelinsaarista kansallispuistoa tullutkaan, on se totisesti ansainnut EMMA-rajauksensa ja rauhoituksensa.

Essi Keskinen

Tiheää mukulanäkinpartaniittyä Mikkelinsaarilla

Drone-videota Östra Finnhamnista Mikkelinsaarilta.

Ahvenvidat ja ärviät pitävät pehmeäpohjaisesta suojaisesta lahdesta Furuskäretin rannalla. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Merisykeröparta on nimensä mukainen sotkuinen harakanpesä. Se viihtyy usein yksittäisinä yksilöinä muun vesikasvillisuuden joukossa vesikasviniityllä, mutta voi joskus esiintyä saman lajin niittynäkin. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Mikkelinsaarille osuvat pohjoistuulet. Kuva: Pekka Lehtonen / Metsähallitus

Kalvasärviät voivat kasvaa pitkiksi suojaisissa pehmeäpohjaisissa lahdissa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Östra Finnhamnin matalaa kivikkopohjaa. Kuva: Jaakko Haapamäki / Metsähallitus.

Mikkelinsaarten EMMA-rajaus pitää sisällään kalastollisesti arvokkaita sisälahtia. Kuva: VELMU

Mickelsörarna

Mickelsörarna är ett ytterskärgårdsområde, i vilket också finns innerskärgård. Det är ett marint objekt som påverkas av Kyrö älv, och ligger i gränsen mellan havsområdena Kvarken och södra Bottenviken. Man har tidigare övervägt att utse Mickelörarna till nationalpark. Detta förverkligades inte, och istället bedrevs omfattande skogsbruk på området. Skärgården är numera likväl fredat genom principbeslut.  Vid Mickelsörarnas yttre grynnor och rev är vattnet oerhört klart och botten består av praktfulla stenblock och åsar av grus. Innerskärgården finns däremot mera mjuk dybotten där miljontals spiggar finns, och vackra flador som utgör livliga reproduktionsområden för abborre. Vid Mickelsörarna påträffas också den hotade vattenväxten fyrling. Under ytan finns också vrak och det är ett populärt område för båtturism. Mickelsörarna representerar så många olika värden i havsnaturen att området nog skulle ha förtjänat att bli en nationalpark.

Mickelsörarna har fått sin utnämning som EMMA-område (ekologiskt betydelsefulla havsområde) tack vare sina fiskbestånd och sin mångfald. Abborren, som är Finlands nationalfisk, är viktig såväl för yrkesfiske som för fritidsfiske. Den första fisken som nappar när man metar med mask och krok är vanligtvis en abborre. Abborrarna älskar Mickelsörarnas flador som lekområde, eftersom fladorna (laguner som avsnörts som en följd av landhöjningen) värms upp snabbare än omgivande havsområden på våren och är bra och skyddade barnkamrar för fiskyngel. Mickelsörarnas skärgård är också annars viktig som lekområde för fisk – det varma vattnet i dess innerskärgård erbjuder bra lekområden i den annars kallare ytterskärgården. Den akut hotade havslekande harren har i tiderna lekt på Mickelsörarnas grunda och rena grus- och stenbottnar, men man är numera osäker på om den alls finns kvar i området. Orsakerna till att den försvunnit är inte helt klarlagda, men man misstänker åtminstone övergödningen - lekstränderna har täckts av trådalger som kväver rommen. Om man kunde återställa stränderna genom att få bort algerna skulle Mickelsörarnas grusstränder kunna vara potentiella restaureringsobjekt.

Mickelsörarnas havsnatur har karterats bland annat i det nationella undervattenskarteringsprogrammet VELMU och dess undervattenvegetation har visat sig vara mångfaldig. Forststyrelsens marinbiologer har under många fältsäsoner bott i den nerlagda sjöbevakningsstationen och dykt, vadat och filmat skärgårdens natur. Baserat på den Zonation-analys som Finlands miljöcentral gjort samt på diskussioner med sakkunniga, har Mickelsörarna fått sin EMMA-status, vilken bland annat använts i processen för planering av havsområden.

Trots att Mickelsörarna inte blev en nationalpark, förtjänar området verkligen sin EMMA-status och sin fredning.