Tällä
viikolla kelit ovat hellineet Kokkolassa majailevia meribiologeja ja saimme
töitä tehtyä hurjalla vauhdilla. Viikkoon on mahtunut monta hienoa hetkeä,
mutta nyt aion kertoa teille tarinan eräästä sukelluksesta ja sen
sankarillisista tapahtumista.
Tiistaipäivä alkoi kuin aivan tavallinen kenttäpäivä koko
tiimin säntäillessä ympäri taloa ja sen tiluksia keräten merelle tarvitsemiaan
tavaroita. 13 hengen porukkamme jakaantui pienempiin tiimeihin Kokkolan
ympäristöön ja oma tiimini suuntasi Larsmon saaristoon. Vedimme sukelluslinjan
pienestä kalliosaaresta ja keskustelimme kuinka tällaisilla matalilla
sukelluksilla suurin riski on takertua esimerkiksi kalaverkkoon, erityisesti
näkyvyyden ollessa heikko. Kun laskeuduimme alas linjan syvään päähän noin kuuteen
metriin sukellusparini Juskun kanssa, kaikki pinnalta tuleva valo katosi ja
pohjan pystyi näkemään vain lampun avulla naama 15 cm:ä pohjasta. Hitaasti, mutta
varmasti lähdimme etenemään linjalla, minä edellä ja Jusku perässä. Näkyvyys
oli noin puoli metriä ja Jusku nyki räpylääni tasaisin väliajoin, jotta
tietäisin hänen tulevan perässä ja kaiken olevan hyvin.
|
Linjaköysi erottui tummassa vedessä heikosti |
Puolessa välissä linjaa arviointiruudulle osui vielä
pystyssä oleva, mutta selkeästi hylätty kalaverkko. Ohitimme verkon
varovaisesti, ettemme jäisi siihen kiinni ja jatkoimme matkaa entistä hitaammin
lisäyllätysten varalta. Pian sama verkko osui linjalle uudestaan, tällä kertaa
mennen linjaköyden alta mytyssä. Huomasin verkkoon takertuneen ahvenen ja oletin sen
surullisen kohtalon olleen ensin paniikissa sätkiä verkossa ja lopulta luovuttaa ja kuolla hitaasti siihen paikkaan.
Osoitin ahventa Juskulle ja suureksi yllätyksekseni ahven olikin elossa!
Juskulla oli pieni leikkuri mukana, joten hän antoi kameransa minulle ja alkoi
selvittää ahventa irti verkosta. Tehtävä oli hyvin haastava, koska näkyvyys oli
edelleen hyvin huono, Juskulla oli kädessä paksut kuivahanskat, joilla sorminäppäryys
heikentyy huomattavasti ja koska pieni ahven ei kestä kovin kovakouraista
käsittelyä. Jusku kuitenkin selvitti verkon ennätysajassa ja ahven pääsi uimaan
vapauteen!
|
Ensimmäinen kohtaaminen verkon kanssa |
|
Jusku irroittamassa ahventa |
Tuuletimme hetken menestyksekästä pelastusoperaatiota ja
jatkoimme linjalla etenemistä. Huomasimme kummatkin takertuneemme verkkoon, mutta saimme
itsemme irrotettua ilman vakavampaa sotkeutumista. Sukelluksen jälkeen
naarasimme vielä koko verkon ylös veneeseen, jotta se ei aiheuttaisi enempää
turhia kala- tai sukeltajauhreja. Verkosta löytyi muutama iso ahven lisää, jotka eivät olleet
olleet yhtä onnekkaita, kuin pelastamamme kala, vaan olivat vetäneet viimeiset
vedet kiduksiensa läpi takertuneena verkkoon.
|
Jusku nostamassa verkkoa veneeseen |
|
Sukelluksen jälkeen olo oli kaikkensa antanut |
|
Jusku - ahventen sankari |
Tässä oli sankari-Juskun sekä erään onnekkaan kalan tarina. Ahvenelle
toivotan mukavaa loppuelämää ja paljon jälkeläisiä ja teille lukijoille sekä
Juskulle ja muille työkavereille oikein riemukasta juhannusta! Ja koitetaan
pitää huoli niistä kalaverkoista, etteivät kalat jäisi niihin mätänemään! J
Toivottaa Perämeren tiimin luontokartoittaja Linda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti