|
Kalajoen eteläpuolelta löytyy Rahjan saaristo, jonka sileäksi kuluneet rantakalliot kertovat jääkauden tarinaa. Kuvat: Martin_Friedrichs_/ Metsähallitus |
Rahjan saaristo on alue, joka on
valikoitunut EMMA-alueeksi
(ekologisesti merkittävä vedenalainen merialue, lue enemmän blogista)
monimuotoisuutensa vuoksi. Rahjaan mahtuu kaikkea. Natura 2000 -luontotyypeistä
alueelta löytyy jokisuisto,
laaja matala
lahti, riuttoja,
fladoja (linkkien
blogit englanniksi), kluuveja, rantaniittyjä ja vaikka minkälaisia
maankohoamisrannan sukkessiovyöhykkeitä, kun noustaan keskivedenkorkeuden
yläpuolelle. Monimuotoisuuden vuoksi veden altakin löytyy monenlaisia merenpohjan
eliöyhteisöjä. Rahjan kasvillisuus on äärimmäisen monimuotoista.
Terrestrisellä eli vesirajan yläpuolella on lukuisia
uhanalaisia kasvilajeja, vesikasveista löytyvät paunikko
ja nelilehtivesikuusi
(linkkien blogit englanniksi), perässään pari alueellisesti uhanalaista
lajia. Linnut sekä pesivät että pysähtyvät muutollaan Rahjassa ja lisäksi kaupallisesti
merkittävät kalalajit harjus ja nahkiainen nousevat alueen läpi Isojokeen ja Siiponjokeen
kutemaan. EMMA-raportti ynnää myös Rahjan erinäiset suojelustatukset: ”Alueen
merkitystä kuvaa lisäksi se, että alue on kokonaisuutena tai osin mukana
monessa eri suojeluohjelmassa: rantojensuojelu-, vesistöjen erityissuojelu-,
koskiensuojelu- ja linnustonsuojeluohjelmassa.” Pelkästään maapuolen arvoja
analysoitaessa Rahja nousee Suomessa sen kymmenen kärkiprosentin joukkoon,
josta löytyy eniten korvaamattomia luontoarvoja.
|
Kotilot ovat löytäneet ärviät suojaisessa fladassa Rahjan saaristossa. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus |
Avainsanoina Rahjan
EMMA-rajauksen kohdalla on kuitenkin käytetty geodiversiteettiä eli geologista
monimuotoisuutta ja monipuolista vesikasvillisuutta.
Lue lisää EMMA-alueiden geodiversiteetistä täältä. Nämä liittyvät tietysti
siinä mielessä yhteen, että monipuolinen geologia mahdollistaa myös monien
erilaisten luontotyyppien ja elinympäristöjen muodostumisen alueelle. Rahja
pitää sisällään mm. suojaisan jokisuiston, josta löytyy
makean
veden ja suojaisten alueiden kasvillisuutta (linkin
blogi englanniksi), laajan ja matalan lahden, jota Rahjan saaristo
suojaa tehokkaasti kovalta merenkäynniltä ja avoimen ulkosaariston, josta
löytyy karuja kivikkoluotoja ja vedenalaisia riuttoja. Vedenalaiselta
luonnoltaan Rahja on aikamoinen vedenjakaja. Esimerkiksi alueellisesti
uhanalainen merinäkinruoho esiintyy Rahjassa aika lailla pohjoisimmilla
levinneisyysalueillaan - se sinnittelee suolaisuusvaatimuksensa äärirajoilla n.
3,5 promillen suolapitoisuudessa. Toisaalta Perämeren nimikkolajit,
vesisammalet (linkin blogi englanniksi), eivät viihdy Rahjassa -
tästä sekä etelään että pohjoiseen siirryttäessä vesisammalia alkaa taas
löytyä, mutta Raahen ja Kokkolan saariston väliin jäävällä pätkällä
vesisammalet eivät viihdy. Liekö kyseessä sitten happamien alunamaiden vaikutus
vai mikä, vesisammalia ei Rahjasta löydy. Myös uhanalainen laji
nelilehtivesikuusi sinnittelee täällä, suhteellisen kaukana muista lajin
esiintymistä.
|
Kiehkuraärviän (Myriophyllum verticillatum) lehdet kurkottelevat pinnan päälle tyynen fladan rantavedessä. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus. |
Mitä erikoista Rahjan saaristossa
sitten on, että se ansaitsee EMMA-statuksensa? Alue nousee esiin juuri
geologisten kohteiden kirjon eli geodiversiteettinsä ansiosta. Rahjan
saaristossa on paljon erilaisia geologisia kohteita suhteellisin pienellä
alueella. Alue on maankohoamisrannikkoa ja sieltä löytyvät maankohoamisalueen
eri vyöhykkeet.
Muutenkin
jääkauden merkit näkyvät Rahjan saaristossa hyvin
(linkistä löytyy erittäin mielenkiintoinen englanninkielinen blogi Itämeren geologisesta historiasta).
Rahjasta löytyy mm. drumliini-nimisiä moreenimuodostumia, jotka näkyvät
kartallakin koillinen-luode -suuntaisina kapeina kalliorantaisina niemekkeinä. Siiponjoki
taas on kasannut joen alapuolelle erityisen komean suistoalueen, koska Rahjan
saaristo on aina suojannut jokisuistoa suuremmilta tuulilta, aalloilta ja veden
sekoittumiselta. Monien saarten ja Rahjan mantereen rannat ovat luonnontilaisia,
vaikka alueelta löytyykin vireää veneily- ja mökkeilykulttuuria.
|
Rahjan saariston EMMA-rajaus. Kartta: VELMU. |
Rahjassa kohtaavat siis
arvokkaana kokonaisuutena geologia ja biologia, eteläisyys ja pohjoisuus,
terrestriset, vedenalaiset ja jopa ilmanalan luontoarvot eli linnut.
Essi Keskinen (MH), Anu Kaskela
(GTK), Aarno Kotilainen (GTK)
|
Kalvasärviä viihtyy hyvin liejupohjaisissa suojaisissa fladoissa ja lahdissa, joita Rahjan sisäsaaristossa riittää. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus. |
|
Uposvesitähdet viihtyvät niin suojaisissa pehmeäpohjaisissa lahdissa kuin ulompana hiekka- ja sorapohjillakin. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus. |
|
Rahjan saaristo on vilkkaassa virkistyskäytössä - sisäsaaristoon pääsee säällä kuin säällä, mutta ulkosaariston luodot ovat säiden ja tuulten armoilla. Kuva Martin Friedrichs / Metsähallitus. |
|
Ahdinpalleroiden irtonaisten pallukoiden peittämät pohjat ovat vielä mysteeri meribiologeillekin. Vuoden 2018 Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa ne päätyivät luokkaan DD - tiedonpuutteen vuoksi arvioimatta jätetyt luontotyypit. Rahjan saariston laajoista pehmeäpohjaisista ja suojaisista sisälahdista löytyy ahdinpalleropohjia. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
|
Pehmeistä pohjista pitävä Vaucheria -levä peittää suojaisia pohjia Rahjan saaristossa. Makean veden vesikasvi rannikkovesikuusi (Hippuris lanceolata) kurkottelee tiiviistä rihmalevänurmikosta. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus. |
|
Rahjan vedenalainen luonto on erikoinen sekoitus mereisempiä ja makeanveden lajeja. Pohjoisemman Perämeren vesisammalia ei enää juuri näy, mutta eteläisemmän Merenkurkun hieman suolaisemmasta pitäviä lajeja on vielä joitakin, kuten kuvassa vasemmalla näkyvä punahelmilevä (Ceramium tenuicorne), jolla kotilo kiipeilee. Kuva: Jussi-Tapio Roininen / Metsähallitus. |
|
Murtovesisientä löytyy lähes joka paikasta veden alta koko Suomen rannikolta. Murtovesisieni on suodattaja, joka imee sisäänsä vettä, josta siivilöi sekä happea että ravinnehiukkasia, ja puskee sitten käytetyn veden ulos. Murtovesisieni tarvitsee kiinteää pintaa kiinnittyäkseen, esimerkiksi kiven, kallion, laiturintolpan tai hätätilassa vaikka suurehkon pikkujärvisimpukan kuoren. Kuva: Jussi-Tapio Roininen / Metsähallitus. |
|
Merinäkinruoho (Najas marina) sinnittelee Kalajoen ja Rahjan alueilla pohjoisimmalla levinneisyysrajallaan. Merinäkinruoho pitää suolaisemmasta vedestä ja kasvaa Rahjassa yksittäin muutaman sentin mittaisina pieninä versoina, kun se etelämpänä voi muodostaa tiheitä niittyjä. Rahjassa piikikäs merinäkinruoho on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus. |
|
Kalvasärviä on yleinen vesikasvi Rahjan saaristossa. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus. |
|
Runkopolyyppien jättämät ruskeat "juuret" kiven pinnalla kertovat tiheästä polyyppiverkostosta. Vähäsuolaisessa murtovedessä Rahjan korkeudella Perämerta esiintyy vain tulokaslajia kaspianpolyyppia (Cordolyphora caspia), joka on kulkeutunut Itämereen Kaspian- ja Mustanmeren alueilta. Kuva: Jalmari Laurila / Metsähallitus. |
|
Katkat ovat pieniä äyriäisiä, joita löytyy joka puolelta Itämerta. Kuva: Jalmari Laurila / Metsähallitus. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti