Sateen pula

Elina ottaa pohjaeläinnäytettä mukavassa säässä...

Botswanan rahayksikkö on Pula. Pula tarkoittaa botswanan kielellä sadetta. Sadekautta odotetaan Botswanassa kuin kuuta nousevaa. Sade kastelee kuivan ja pölisevän maan, saa Kalaharin aavikon vihertämään, ruokkii nälkäiset eläimet ja lapset ja vesi virtaa taas Okawangon suistossa. 

Kun olin vuonna 1998 puoli vuotta vaihdossa Manchesterissä, asuin afrikkalaisten kansoittamassa Kansainvälisessä metodistiasuntolassa. Monet asuntolassa asuvista olivat kotoisin Botswanasta ja tekivät joko maisteriopintojaan tai jatko-opintojaan Manchesterin yliopistossa. Ystävystyin erään botswanalaisen miehen kanssa, joka kertoi tulleensa Englantiin vuotta aiemmin. Kun ensimmäisen kerran ulkona oli satanut vettä, hän oli rynnännyt ulos kadulle tanssimaan ja juhlimaan sateen tuloa. Kahden viikon sateen jälkeen hän ei enää juhlinut.

Pitkän kuivan ja tyynen jakson jälkeen sateet saapuivat myös Perämerelle. Tiistaiaamuna ennen tuulen yltymistä 20 m/s puhaltavaksi myrskyksi Niina ja Elina kävivät nostamassa puuttuvat kolme Ponar- eli pohjaeläinnäytettä rankassa kaatosateessa.

Sitä luulisi, että meribiologit ja sukeltajat eivät paljon sateesta hätkähdä. Periaatteessa kyllä ei, koska suurin osa varusteista on vedenkestäviä ja monet pelastautumispuvuistakin pitävät vielä vettä enemmän ulko- kuin sisäpuolella, mutta kyllä sade kieltämättä vetää mielen hieman apeaksi. Silmälaseilla ei näe mitään, ilman niitä ei näe mitään. Tukka kastuu. Näkyvyys huononee. Veneeseen tulee vettä. Kaikki varusteet ovat läpimärkiä ja aivan kaikki eivät ole täysin vedenkestäviä. Monet ovat vain roiskevesitiiviitä.

Sukeltajilla on loistavat varusteet vedenalaisen työn suorittamiseen. Veden alla sijaitsee meribiologien työpaikka ja siellä ovat tutkimuskohteet. Sukeltajan kuivapuku pitää kuivana ja kaikki vene alle tarkoitetut laitteet pitävät vettä. 

Taivaan ja vedenpinnan väliin jäävä vesi, sade siis, on kuitenkin toinen juttu. Sade on märkää. Sade sumentaa näkökentän aivan toisin kuin veden alla - veden alla voi käyttää maskia tai vesikiikaria, mutta veden päällä näkökenttään jää pisaroita. Veden päällä käytettäväksi tarkoitetut laitteet eivät myöskään välttämättä pidä veden eli sateen alle joutumisesta. Monet, esimerkiksi tietokoneet, eivät kestä vettä lainkaan, ja monet kestävät vain roiskeita. Tiistain sateessa oli kuitenkin niin paljon roiskeita että käytännössä rankimmat sadekuurot vastasivat lähes vedenalaisia oloja, paitsi että näkyvyys oli surkea ja silmät täynnä vettä.

Veden pitää siis pysyä tarkalleen siinä paikassa, johon meribiologi sen haluaa, että työt sujuisivat. Vedenpinnan alle jäävä vesi on hallinnassa, samoin pilvissä oleva, mutta siinä välissä seilaava kosteus ja märkyys on hallitsematonta, hankalaa, ikävää ja epätoivottua. 

Toisaalta esimerkiksi Krunnien saaristo odotti vettä kuin Botswanan aavikot - suuret uhanalaisten nelilehtivesikuusten niityt olivat kuolemaisillaan kuivalla maalla ja yhtä uhanalaiset upossarpiot tekivät ensimmäistä kertaa reippaita taivasta kohti kurkottavia pystyjä lehtiä pinnan päälle kun eivät mahtuneet matalan veden allekaan.

Heinäkuu oli mitä mahtavinta työskentelyilmaa ja sateen hyödyllisyydestä ja veden märkyyteen tottumisesta huolimatta toivon silti kuivien ja tyynien ilmojen jatkumista.

Essi Keskinen

Elina vahtii kiviä. Maanantaina oli mahtava sää!

Maanantaina näytti vielä tältä...