perjantai 22. elokuuta 2014

Sää (ja mää)


Se on kompleksisten meteorologisten ilmiöiden synnyttämä tila ja kansainvälisesti ehkäpä suosituin small talkin aihe. Merellä työskentelevälle sää on myös yksiselitteisesti tärkein määräävä tekijä. Päivän sää sanelee, voiko vene lähteä rannasta, mitä sen kannella voi tehdä, mihin ilmansuuntaan kannattaa kokka ja nokka suunnata ja minkälaisella varustuksella. Jos säätilanne sitten yllättäen muuttuu, pitää suunnitelman muuttua sen mukaan.


Sääennustus Korpoströmin toimispisteeseemme viikolle 34. Onpahan aikaa tehdä toimistohommia!
Kiusallinen seikka säässä on se, että pitkän aikavälin ennusteiden tekeminen on äärimmäisen vaikeaa. Vaikka lööpit lupaavatkin räntäistä juhannusta tahi intiaanikesää, uskaltaisin epäillä jopa keltaisen lehdistön sammakkomiehen kykyä katsoa kristallipalloon edes viikkoa eteenpäin. Poutapäivää seuraava äkillinen ukkospuuska syntyy lukuisista tekijöistä. Niiden vuorovaikutuksen tuloksen voimme todeta varmasti vain työntämällä päämme ikkunasta ulos.

Kentällä poloisen luontokartoittajan mielialat kulkevat pitkälti säätilojen mukaan: äkillinen ukkoskuuro ennusteessa lukeneen poutapäivän sijaan tarkoittaakin toimistopäivää tai kotisatamaan kaasuttelua talla pohjassa. Todellista hetkessä elämistä!

Vielä tässä vaiheessa keli näytti suhteellisen hyvältä ja ukkosrintama oli ohittamassa sukelluspaikkamme. Kuva Heidi Arponen

Ukkosrintama päättikin vaihtaa suuntaa ja muotoaan ja hivuttautui salakavalasti lähemmäs meitä. Kuva Heidi Arponen.

Tässä vaiheessa sukeltajat oli kutsuttu ylös vedestä, koska ukkosrintaman uhka oli jo todellinen. Kuva Heidi Arponen.

Linjaköysi pitikin lopulta vetää ripeästi ylös, jotta päästäisiin pois myräkän alta. Kuva Heidi Arponen.

Sukelluspuvun riisumiseen ei ollut todellakaan aikaa, mutta eipä kastuttu enempää kotimatkalla, kun ajoimme rintamaa karkuun 14 m/s puhaltavassa sivuaallokossa. Kuva Heidi Arponen

Pauliina Saarman, Saaristomeren meritiimi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti