Lohen vaelluspoikaset vedessä. Kuva: Ville Vähä / LUKE.
|
Tornion Närhiluoto on saari keskellä jokisuistoa. Kapeat uomat mutkittelevat kaislikoiden ja makeanveden kasvustojen välillä ja tarjoavat levähdyspaikan muuttolinnuille ja portin kohti kutualueita lohelle ja meritaimenelle. Kuva: Sjef Heijnen / Metsähallitus.
|
Nyt voidaan ladata superlatiiveja
ja huutomerkkejä! Euroopan pisin valjastamaton joki - Tornionjoki! Euroopan
suurimpiin kuuluva jokisuisto - Tornio-Kemijokisuiston EMMA-alue
(ekologisesti merkittävä merialue) on pinta-alaltaan lähes 130 km2! Kemi-Torniojoki tuo yli neljänneksen koko Perämeren jokien kokonaisvesimäärästä vuodessa, 30 000 miljoonaa m3! Toinen Suomen kahdesta vapaana virtaavasta lohijoesta (toinen on Simojoki),
johon vielä nousee alkuperäinen ja elinvoimainen lohikanta! Vaellussiika
(erittäin uhanalainen EN) lisääntyy Torniojoen alaosassa ja meritaimen
(äärimmäisen uhanalainen CR) nousee sen sivupuroihin kutemaan! Suistoalue on
tärkeä lisääntymisalue kaupallisesti merkittävillä kalalajeille hauelle ja
ahvenelle, sekä vaarantuneelle merikutuiselle siialle! Perämeren
kansallispuiston lisäksi eniten vesikasvilajeja koko valtakunnassa! Yksistään
vesisammallajejakin löytyy nykyisin jo lähes parikymmentä! Uhanalaisia
putkilokasvilajeja on kolme, uhanalaisia näkinpartaisia yksi
(silonäkinparta, jonka Suomen havainnoista puolet löytyy tältä alueelta) ja
alueellisesti uhanalaisia vesiputkilokasvejakin on vielä kaksi lisää! Lisäksi
suistoalueelta löytyy pikkujärvisimpukkaa - suursimpukkapohjat kun ovat käyneet
harvinaisiksi! Ja kaiken kruunaa vielä se, että Tornio-Kemijokisuistosta löytyy
valtakunnallisesti tärkeä lintujen pesimäalue ja tärkeä muutonaikainen
levähdyskosteikko! Ja löytyyhän täältä vielä kaksi hyljelajiakin, halli ja itämerennorppa!
Norppahan tarvitsee jäätä
lisääntyäkseen - siksi Tornio-Kemijokisuiston edusta saattaa ilmastonmuutoksen
kourissa olla tulevaisuudessa ainoa alue, jolla norppa pystyy varmasti lisääntymään!
|
Tornio-Kemijokisuiston EMMA-alue. Kartta VELMU. |
|
Vesipaunikko on uhanalainen mehikasvi ja vesikasvi, joka viihtyy aivan rantavyöhykkeessä, jossa vedenkorkeuden vaihtelut välillä paljastavat sen kuiville, välillä peittävät sen. Paunikko on hyvin huomaamaton ja pieni laji ja se saattaa kasvillisuuskartoituksissa helposti jäädä huomaamatta. Toisaalta hyvällä kasvupaikalla kuten esimerkiksi Torniojoen mutarannoilla sitä saattaa esiintyä tuhansien ja taas tuhansien yksilöiden niittyinä. Lue enemmän vesipaunikosta tästä englanninkielisestä blogista. Kuva: Suvi Saarnio / Metsähallitus.
|
Jos nyt sitten puhutaan muutenkin
kuin huutamalla niin Tornio-Kemijokisuisto on löytänyt tiensä EMMA-kohteeksi
niin monesta eri syystä, että sitä on vaikea laittaa mihinkään yksittäiseen
kategoriaan. Avainsanoiksi on löydetty valjuhkot ”
Kalakannat, monipuolinen
vesikasvillisuus”. Kuulostaa varsin latistavalta sen ymmärryksen valossa, mitä
alueesta todella tiedetään.
|
Auringonlasku jokisuistossa. Kuva: Ville Vähä / LUKE.
|
On uskomatonta, että tälle kahden
jättiläismäisen joen muodostamalle suistoalueelle on pakkautunut tällainen
määrä luontoarvoja, kun ottaa huomioon, miten paljon ihmispaineita samalta
alueelta löytyy (
lue enemmän ihmispaineista englanninkielisistä blogeista täältä). Sekä Kemin Ajoksessa että Tornion Röyttässä on syväsatama,
raskasta teollisuutta ja tuulivoimaloita rakennettuna keinosaarille.
Laivaliikennettä on paljon, kaupallinen kalanpyynti verottaa nousulohia ja
runsaat hyljekannat puolestaan verottavat kalastajien saaliita. Perämeri on ainoa
kolkka Suomessa, jossa itämerennorpan metsästäminen on laillista. Tornionjoesta
löytyy akvaarioista luontoon karannut vieraslaji kanadanvesirutto. Alueella on
aikanaan ollut paljon sahateollisuutta ja tukkeja löytyy pitkin pohjia
edelleen. Englanninkielisessä
blogissa
kerrotaan enemmän Kuusisaaresta, jossa toimi saha aina toiseen
maailmansotaan asti ja
toisessa
blogissa Kemin saariston vedenalaisluonnosta. Kaikesta tästä huolimatta
luonnolle näyttää silti jäävän tilaa.
|
Vedenkorkeuden vaihtelut pohjoisimmassa osassa Itämerta eli Perämeressä saattavat muutaman päivän sisällä olla kaksi, jopa kolme metriä. Vedenkorkeuteen vaikuttavat vallitsevat tuulet ja ilmanpaine. Perämeren pohjukasta vesi ei enää pääse pohjoisemmaksi, jolloin etelätuulilla vesi nousee. Tässä kuvassa Tornion Laivaniemessä vesi on vetäytynyt lähes metrin keskivedenkorkeuden alapuolelle ja jättänyt ahvenvitaniityn kuiville. Kuva: Eveliina Lampinen / Metsähallitus.
|
Tornionjoen lohi on uskomaton
menestystarina. Tornionjoen lohikanta oli 1900-luvun lopulla sukupuuton
partaalla. Kiitos tiukan kalastuksensäätelyn kudulle selviytyi vähitellen
enemmän ja enemmän lohta, mikä on johtanut poikastuotannon voimakkaaseen
kasvuun. Tornionjoen lohikanta elpyi ja Tornionjoki on nykyään Tenojoen ohella Suomen
merkittävin lohijoki ja yksi maailman tärkeimmistä Atlantin lohen
lisääntymisjoista. Kolmannes Itämerellä syönnösvaelluksella olevista noin 1,5
miljoonasta lohesta on syntynyt Tornionjoessa. Luonnonvarakeskus seuraa
vuosittain Tornionjokeen kudulle pyrkivien lohien määrää sekä kutuvaelluksen
ajoittumisesta. Seurantatietoja pääset tarkastelemaan
täällä (linkki:
www.luke.fi/nousulohet). Lohen ohella
Tornionjoki on merkittävä vaellussiika-, nahkiais- ja harjusvesistö. Lisäksi lukuisat
vesistön sivujoet ovat uhanalaisten meritaimenpopulaatioiden
lisääntymisalueita. Lisää vaelluskaloista voi lukea LUKEn blogista
täältä.
|
Vaikka Kemi-Torniojokien suistosta löytyy valtavasti arvokasta meriluontoa, ihmisvaikutukset eivät koskaan ole kaukana. Kemin Ajoksen tehdas siintää horisontissa syväsataman vieressä. Kuva: Suvi Saarnio / Metsähallitus.
|
Uskomaton määrä putkilokasveja,
näkinpartaisia, vesisammalia ja uhanalaisia vesikasveja selittyy ainakin sillä,
että
jokisuisto
ja sen edustan riutat pitävät sisällään niin paljon erilaisia
elinympäristöjä, että jokaiselle lajille löytyy oma ekolokeronsa. Joki on
makeaa vettä, jokisuisto vähäsuolaista murtovettä (n. 1,7 promillea). Joesta
löytyy virtaavaa vettä,
suistosta
kosteikkoja,
hiekkasärkkiä,
riuttoja,
laguuneja ja sekä
pehmeää
että kovaa pohjaa, monilta eri syvyyksiltä. Jokisuistoja rakastavien
vesisammalten tunnettu lajimäärä on viimeisen parin vuoden aikana lähtenyt
huimaan nousuun, kun jokisuiston vedenalaista luontoa on alettu tarkemmin
kartoittaa.
Vesisammalista
voi lukea englanniksi enemmän täältä.
Mitä monimuotoisempi ympäristö,
sitä enemmän lajeja se pystyy ylläpitämään. Ihmispaineista huolimatta
Tornio-Kemijoen suisto on uskomaton luonnon monimuotoisuuden keidas.
Essi Keskinen (Metsähallitus) ja
Meri Kallasvuo (LUKE)
|
Kemin Ajoksen kaakkoispuolelta löytyy Perämerellä harvinaisia kallioita. Tällä alueella peruskallio on yleensä monen metrin moreenikerroksen alla. Ajoksen tuulivoimalat keinosaarillaan näkyvät taustalla. Kuva: Suvi Saarnio / Metsähallitus. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti