 |
| Pinnan alla piilevän matalikon salat paljastuvat, kun tutkimussukeltaja painuu pinnan alle. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus |
Aavaa merta. Lähes silmänkantamattomiin aavaa merta, jollei jylhää
Suursaarta ja hyvin kaukana pohjoisessa horisontissa siintävää rannikkoa
lasketa. Siellä pinnan alla uinuu riutta nimeltä Luodematalat. Tai uinuminen on
ehkä kuitenkin hiukan väärä sana, sillä riutat, nuo avomeren keitaat, ovat
täynnä elämää: rihmalevät huojuvat veden ainaisen liikkeen tahdissa, jotkut selkärangattomat
eläimet vipeltävät levien suojissa ja toiset taas keskittyvät jököttämään valloittamallaan
paikalla ja suodattamaan herkullisia pieneliöitä ympärillä vellovasta vedestä.
Kalat piilottelevat kallion ja kivien suojassa ja napsivat suuhunsa varomattomia
selkärangattomia tai pienempiä kaloja. Silloin tällöin kalojen perässä paikalle
sukeltaa vesilintu, ja saattaapa myös harmaahylje pyörähtää tarkastamassa saalistilannetta.
 |
| Kivinilkka
köllöttelee kivikkopohjalla luottaen suojaväriinsä. Kuva: Petra Pohjola /
Metsähallitus |
Luodematalat on monille tuntematon matalikko itäisen
Suomenlahden avomerellä, melko lähellä nykyään Venäjälle kuuluvaa Suursaarta.
Se sijaitsee Suomen
talousvyöhykkeellä,
eli varsinaisten aluevesiemme ulkopuolella. Pinnan päälle ei nouse pienintäkään
merkkiä riutasta, sillä kivisen kohouman päällä on matalimmillaankin viitisen
metriä vettä. Luodematalat on monella tapaa tunnustettu tärkeäksi: se on suojeltu
Natura2000-alue, sillä se edustaa riutat-luontotyypin Suomen levinneisyysalueen
äärimmäisten reuna-alueiden esiintymiä ja luontotyypin vain syvissä vesissä
esiintyviä vaihettumisvyöhykeitä. Se on myös Itämeren suojelukomissio
HELCOMin tunnustama
MPA-merisuojelualue.
Uusimpana tunnustuksena se määriteltiin ekologisesti merkittäväksi vedenalaiseksi
meriluontoalueeksi (
EMMAksi)
ainutlaatuisuutensa ja luonnontilaisuutensa vuoksi.
 |
| Luodematalilla elävät Laomedea-polyypit ovat autuaan tietämättömiä elinalueensa suojelustatuksesta. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus |
Riutta-sanasta tulee useimmille mieleen trooppisten vesien elämää
kuhisevat koralliriutat. Mutta Itämerelläkin on riuttoja! Täällä pohjolassa ne
ovat ympäröivästä merenpohjasta nousevia kohoumia, jotka koostuvat peruskalliosta
ja hyvin vaihtelevan kokoisista kivistä. Jääkauden jäljiltä moreeni on tavallinen
maalaji myös merenpohjassa, ja niinpä riutoilla saattaa esiintyä kivien lisäksi
myös hiekkaista moreenia. Joskus riutta- ja hiekkasärkkä-luontotyyppien
erottelu onkin vaikeaa, ja nämä luontotyypit voivat esiintyä myös toistensa
yhteydessä. Näin on myös Luodematalilla, josta on helppo löytää kaikenkokoista
murikoita suurista siirtolohkareista pikkukivikkoon ja melko hienojakoiseen hiekkaan.
 |
| Luodematalat koostuvat paikoin vedenalaisesta pirunpellosta, joka on mainio alusta lukuisille suodattajaeläimille. Itämerellä vallitseva vihreä veden väri luo rauhoittavaa tunnelmaa! Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus |
Luodematalien kaltaisten avomerellä sijaitsevien alueiden
biologinen kartoittaminen vaatii hyvää kalustoa ja hyvin vähätuulista säätä. Sukellus
riutan vedenalaiseen maailmaan palkitsee taatusti niin harraste- kuin
ammattisukeltajankin. Näin idässä Itämeren vesi on melko vähäsuolaista, ja
niinpä lajisto on niukkaa, mutta eliöiden yksilömäärät sitäkin suurempia. Luodematalilla
sukeltajan huomio kiinnittyy lukuisiin suodattajaeläimiin, kuten valkoisiin
merirokkoihin, useaa eri lajia edustaviin polyyppeihin, vaaleisiin sienieläimiin,
pitsimäiseen levärupeen ja kiivaasti runsastuneeseen vieraslaji
vaeltajasimpukkaan. Rakkohaurulle tämän riutan ympäristö on liian syvä ja ankara,
mutta muutamat rihmalevät sinnittelevät kiinni kivissä, ja tarjoavat hyvän
alustan ja ruokapöydän pienille liikkuville selkärangattomille, kuten
kotiloille ja katkoille. Kivinilkat, ahvenet ja muut petokalat seurailevat sivusilmällä
ihmisen puuhia, mutta muuten sukeltaja saa täydellisen työskentelyrauhan. Pidä
silmäsi auki myös pinnan päällä, sillä kalansaaliiden ansiosta paikalla päivystää usein myös oikeita
mestarisukeltajia, eli harmaahylkeitä.
Piilossa pinnan alla tämäkin avomeren keidas elää rauhassa
omaa, hidasta elämäänsä.
Maiju Lanki
 |
| Iloinen tutkimussukeltaja lähdössä kartoittamaan Luodematalien eliöstöä. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus |
 |
| Murtovesisieni on sienieläimiin kuuluva suodattaja, joka menestyy riuttaympäristössä. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus |
 |
| Avomeren matalikoilla tehtävä tutkimustyö vaatii hyvää säätä. Tällä kertaa tutkijoita hellittiin! Veneiden taustalla siintää Kotkan majakka. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus |
 |
| Luodematalat on hiukan yli 10 neliökilometrin kokoinen matalikko Itäisen Suomenlahden avomerialueella. Sen ympärillä oleva Natura2000-alue on kooltaan 44,5 neliökilometriä. Kartta: VELMU |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti