EMMAt esittelyssä: Merenpohjien eliöyhteisöt - Pohjanpitäjänlahti

Pohjanpitäjänlahdelle ominaista runsasta kasvillisuutta: näkinpartaisniityn seassa kasvaa ahvenvitaa sekä ärviää. Kuva: Olli Mustonen / Metsähallitus

Siinä missä Itämeri murtovesialtaana poikkeaa maailman meristä, on Pohjanpitäjänlahti kuin Itämeri pienoiskoossa: meri meren sisällä. Pohjanpitäjänlahti sijaitsee eteläisessä Suomessa Länsi-Uudenmaalla ja halkoo Raaseporin kaupungin alueen. Se on noin 15 kilometriä pitkä, kapea merenlahti, jonka veden suolapitoisuus muuttuu lahden pohjukasta merelle tultaessa lähes makeasta reiluun puoleen prosenttiin. Pohjanpitäjänlahti on syvimmillään 40 metriä, mutta keskisyvyys on pieni, vain noin 7 metriä. Pohjanpitäjänlahdella on huono vedenvaihtuvuus, jota rajoittaa muuta merialuetta matalampi kynnysvyöhyke Tammisaaren kohdalla. Pohjanpitäjänlahti on murtovesiallas ja voimakkaan ihmistoiminnan vaikutuksen alainen, mistä syystä lahti kärsii samankaltaisista ympäristöongelmista kuin Itämerikin: rehevöitymisestä sekä pohjan happivajeesta. Mutta ainutlaatuisuutensa takia, muun muassa Suomen rannikon ainoaksi vuonoksikin tituleerattu Pohjanpitäjänlahti on valittu ekologisesti merkittäväksi vedenalaiseksi meriluontoalueeksi (EMMA) sen kalakantojen, suursimpukkapohjien sekä makeanveden kasvillisuutensa ansiosta. Nyt sukellammekin katsastamaan tarkemmin Pohjanpitäjänlahden erityisiä eliöyhteisöjä.

Pohjanpitäjänlahti on osa laajempaa Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue -nimistä Natura-aluetta. Pohjanpitäjänlahti on laajuudeltaan vajaa 35 km2 kokoinen merialue ja tärkein kapeiden murtovesilahtien edustaja Uudenmaan Natura 2000-kohteissa. Kartta: VELMU

Tähtimukulapartaa, hapranäkinpartaa, punanäkinpartaa, karvanäkinpartaa, mukulanäkinpartaa, järvisilopartaa, merisykeröpartaa... Huh, tässähän menee jo pää pyörälle! Pohjanpitäjänlahdella tavattu näkinpartaislajisto kertoo paljon alueen monimuotoisuudesta. Näkinpartaiset ovat kookkaita viherleviä, vaikkakin varsimainen rakenne ja lehtimäiset ulokkeet saavat ne usein muistuttamaan kasvia. Näkinpartaiset viihtyvät usein suojaisissa, pehmeäpohjaisissa lahdissa, joissa ne muodostavat tiheitä niittyjä. Näkinpartaisniityt esiintyvät Suomen rannikolla melko harvakseltaan, mutta tarjoavat sitäkin arvokkaampia elinympäristöjä muille lajeille. Osa näkinpartaisista ovat herkkiä veden laadun muutoksille ja siten toimivat erityisinä veden laadun indikaattoreina. Tämä tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että näkinpartaiset ovat uhattuina, jos virtausolosuhteet muuttuvat ja vesi samentuu esimerkiksi mökkirantojen ruoppausten takia.

Tähtimukulaparta on harvinainen ja silmälläpidettävä laji, jota esiintyy läntisellä Suomenlahdella ainoastaan Pohjanpitäjänlahdella. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Pohjanpitäjänlahden kasvilajisto on poikkeuksellisen runsas jokien kuljettaman ravinteikkaan veden ansiosta, ja lahdessa esiintyy kasveja, jotka muualla tunnetaan pelkästään makeanveden kasveina. Pohjanpitäjänlahti on erityinen eteläisen Suomen merialue, sillä siellä esiintyy monipuolinen otanta vesisammalia, jotka yleensä elävät makeammissa vesistöissä, kuten järvissä, joissa, puroissa ja lähteissä. Pohjanpitäjänlahdessa esiintyy ainakin luhtasirppisammalta, isonäkinsammalta, järvinäkinsammalta, saukonsammalta sekä hiljattain nimettyä tursonsammalta. Ensimmäinen kosketukseni vesisammaliin tapahtuikin sukeltaessani Pohjanpitäjänlahdella vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelman VELMUn yhteydessä. Huomaamattomat vesisammalet jäävät pinnan alla monelta näkemättä, mutta aivan kuten rakkohaurukin, vesisammaletkin muodostavat tärkeitä elinympäristöjä monille selkärangattomille pohjaeläimille.

Vesisammal ei paljoa pröystäile ulkomuodollaan, mutta saattaa muodostaa elintärkeän keitaan merenpohjan eliöille. Tämä näkinsammalen ja tursonsammalen peittämä kivi on kuvattu Perämerellä (sen huomaa veden ruskeasta humuspitoisuudesta), mutta samat lajit löytyvät myös Pohjanpitäjänlahdelta.  Kuva: Suvi Saarnio / Metsähallitus

Pohjanpitäjänlahdella esiintyy makean veden suursimpukoita, jotka ovat tuttuja etenkin lapsuuden uintireissuilta. Kun varpailla luuli nostaneensa kiven, niin hupsista, pintaan nousikin jättiläissimpukka! Toisin kuin sinisimpukoiden muodostamat tiheät yhteisöt, jotka aurinkoisena päivänä hyvässä näkyvyydessä ovat varsin kuvauksellisia, jäävät pohjaan kaivautuneet suursimpukat yleensä vähemmälle huomiolle. Pohjanpitäjänlahden alueella esiintyy ainakin Suomen yleisintä makean veden suursimpukkaa eli pikkujärvisimpukkaa sekä erittäin uhanalaista ja rauhoitettua vuollejokisimpukkaa. Suursimpukat ovat elinympäristönsä näkymättämiä uurastajia ja yksi aikuinen simpukka suodattaa vuorokaudessa jopa 40 litraa vettä. Simpukat tunnetaankin puhdistuslaitoksina, jotka poistavat pieniä partikkeleita kirkastaen samalla vettä. Paikallisesti suursimpukoilla saattaa olla hyvinkin suuri vaikutus vesistöön.

Anodonta-suvun makeanveden simpukka osittain kaivautuneena pohjasedimenttiin. Kuva: Juho Lappalainen / Metsähallitus

Pohjanpitäjänlahdesta kirjoittaessa ei voi olla mainitsematta sen erityislaatuisia kalakantoja. Makeaa vettä vähäsuolaiseen Pohjanpitäjänlahteen tuovat Fiskarsinjoki ja Karjaan- eli Mustionjoki, joilla on tärkeä merkitys vaelluskaloille. Fiskarsinjokeen on kotiutettu meritaimenkantaa, joka myös lisääntyy joessa. Karjaanjoki on merkittävä erittäin uhanalaisen vaellussiian alkuperäinen lisääntymisalue sekä ollut merkittävä joki äärimmäisen uhanalaiselle meritaimenelle ja vaarantuneelle lohelle. Valitettavasti vaellusesteet sekä lisääntymisalueiden vähäisyys Karjaanjoessa estävät tällä hetkellä meritaimenen ja lohen luonnonlisääntymisen, mutta onneksi jo kaksi vaellusestettä on avattu kalateiksi. Aika näyttää, minkälainen merkitys Karjaanjoella tulee olemaan vaelluskalalajeille, kun koko joki avataan kalatieksi. Pohjanpitäjänlahti on tärkeä myös useille kaupallisesti tärkeille kaloille, kuten ahvenelle, kuhalle ja hauelle, joiden kudulle ja kalanpoikasille Pohjanpitäjänlahden tiheä vesikasvillisuus tarjoaa turvallisen ympäristön.

Tämä hauenpoikanen on löytänyt itselleen turvalliseen piilopaikan ruovikon seasta. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Ongelmistaan huolimatta Pohjanpitäjänlahti tarjoaa monelle eliöyhteisölle keitaan, jota eliöyhteisöt osaltaan ylläpitävät. Meri meren sisällä, Itämeri pienoiskoossa, Suomen rannikon ainoa vuono... Pohjanpitäjänlahtea voi kuvailla monella tapaa, mutta arvokkaaksi EMMA-alueeksi se ei ole turhaan valikoitunut!

Aija Nieminen