Arkeologian pohjamudissa

Faster ja Inca valmiina meriarkeologiseen täsmäiskuun Manamansalossa Oulujärvellä.

Syksyllä pidettiin kokous, ennen joulua juotiin Kemin hotellin minibaarista valkoviiniä ja suunniteltiin. Ja nyt se sitten oli ja onnistui. Nimittäin Merimuseon meriarkeologien ja Metsähallituksen kulttuuriperinnön ja meribiologien yhteinen maastoponnistus Oulujärven vedenalaisen kulttuuriperinnön kartoittamiseksi.

Kolmena päivänä viistokaiutettiin entistä rantaviivaa, joka nyt makaa veden alla, kartoitettiin rantojen kulttuuriperintöä perinteisesti kävelemällä ja etsimällä ja sukellettiin mielenkiintoisia kohteita. Samaan aikaan Kanadan Puistopalvelut eli vastaava laitos kuin kansallispuistoista ja suojelualueista huolta pitävä Luontopalvelut Metsähallituksella löysi viistokaikuluotaamalla Franklinin retkikunnan toisen 160 vuotta kadoksissa olleen aluksen. Odotukset olivat siis korkealla, mutta koska Franklin ei koskaan käynyt Oulujärvellä, emme voineet löytää toista retkikunnan kadoksiin jäänyttä alusta. Sen sijaan löysimme jäänteitä liistekatiskasta, paljon uusia rantakohteita ja hienon yhteistyömuodon.

 

Eeva ja Sallamaria merimuseosta ampuvat singolla - ei vaan pitelevät ylpeinä "kalaa", viistokaikuluotaimen luotaavaa osaa

Merimuseon meriarkeologit ja Luontopalveluiden kulttuuriperintötoimijat toimittivat asiantuntijoiden virkaa, minä ja Vaasan kollega Pekka toimitti veneitä, kuljetuspalveluita ja sukellusapua. Kolme päivää suhasimme Oulujärveä edestakaisin sekä Incalla että Fasterilla ja saimme maihinnousuavuksi vielä kumiveneenkin. Tällä kertaa merimuseo toi oman viistokaikuluotaimensa, koska Metsähallituksen vastaava luotain oli käytössä Vaasassa, mutta tulevaisuuden kartoitustapahtumiin ei tarvinne tuoda kuin arkeologinen ja kulttuuriperintöinen asiantuntijuus – materia löytyy meribiologien tiimistä.

 

Ilmat suosi :) Milloin on syyskuun puolivälissä peilityyntä ja T-paitakelit?

Vastaavaa yhteistyötä kokeiltiin jo aikoinaan Hossan vedenalaista kulttuuriperintöä kartoittaessa – meribiologit tekivät työn ja työnjohtona toimi meriarkeologian tutkimussukeltaja. Hyvin toimi ja upeita tuloksia saatiin.

Välillä kannattaa siis kömpiä ulos omasta asiantuntijuusjunasta ja asettautua toiseen junaan matkustajaksi, kunhan veturinkuljettajana edelleen toimii sen junan asiantuntija. Kiva oli katsella maisemia hiukan toisen junan reitillä ja seurata muiden asiantuntijoiden työskentelyä. Aina siitä oppii jotain uutta ja saa taas uutta puhkua omaankin työhön.

Vaikka sitä esimiehen toivomaa kokonaista viikinkialusta ei löytynytkään.

Essi Keskinen

P.S. Aiheesta löytyy lisätietoa

http://yle.fi/uutiset/suomen_sisavesien_aarteet_kartoittamatta__kainuun_meresta_sukelletaan_kulttuuriperintoa/7458538

http://yle.fi/uutiset/sukeltajat_tutkivat_suomen_ensimmaista_kivikautista_asuinaluetta/7465399?ref=leiki-uu

http://areena.yle.fi/tv/2384236

Riikka piiloutuu auringolta nähdäkseen paremmin viistokaikuluotaimen piirtämän kuvan tietokoneruudulta. 

Sukeltaja nousee vedestä kun media on pinnalla vahtimassa.

YLEn ja Kalevan toimittajat kävivät tekemässä kartoituksista juttua.