Yhden sukan ja muutaman lääkärikäynnin viikko

Perämeren meritiimin uljas laivasto!

Perämeren meritiimi muutti keskiviikkona Raahesta Krunneille. Nyt on siis koluttu Vaasa, Kokkola, Kalajoki ja Raahe ja edessä ovat Krunnit, Simo ja Perämeren kansallispuisto. Muutot menevät aina vain jouhevammin kun niitä harjoittelee koko tiimin voimin pitkin kesää. Venematka Raahesta Krunneille oli kesän pisin, nelisen tuntia aikamoista aallokkoa vastaan taistellen. Perillä odotti matalalla oleva vesi niin että Busterilla ei päästy aivan rantaan asti vaan venettä piti työntää viimeiset sata metriä.

Sateenkaaren päässä on aina kultaa, tai sitten puupooki.

Viimeiseen kuukauteen ei voi sanoa että ilmat eivät olisi suosineet. Ovathan ne, jopa niin hyvin että töitä on kerrankin voinut tehdä rauhalliseen tahtiin ja aika lailla hauskaa pitäen. Uimassa on käyty, on ehditty tehdä valokuvaussukelluksia ja suunnitella kukkamekkotanssiaisia.

Pommi tulee!!!!

Aurinko on paistanut, tuuli on ollut tyyni, lämpöä on ollut lähes kolmekymmentä astetta. Ihan kaikki ei silti ole mennyt putkeen. Maanantaina tavaroitaan purkaessaan Linda huomasi pakanneensa koko viikoksi mukaan vain yhden sukan. Ei siis yhtä paria vaan yhden sukan. Luultavasti oikean jalan.

Movie-night.

Lääkärilläkin on käyty tänä kesänä enemmän kuin koskaan - itse asiassa enemmän kuin yhteenlasketut aiempien kesien lääkärikäynnit. Sitkeä flunssa on vaivannut Perämeren meritiimiä siihen pisteeseen asti että kun minä vihdoin tervehdyin omastani, olivat kaikki muut sukeltajat sukelluskelvottomia. Kenellä meni räkä poskionteloihin, kenellä otsaan, kenelle tuli korvatulehdus ja kuka yski verta. Kaikilla tietysti korvat niin lukossa ja täynnä limaa että paineentasaus ei onnistu. Näistä händikäpeistä huolimatta kaikki suunniteltu on saatu tehtyä ja siitä iso kiitos upealle tiimille!

Lepotauko.

Joku vapaaehtoistyöntekijöistä sanoi juuri että tätä kesää lukuunottamatta hänellä ei juuri ole ollut kesälomaa vuosikausiin - tätä meidän työtä kun ei aina voi aivan työksi kutsua, varsinkaan näillä keleillä. Huomasin itse saman kun viime viikolla kävin toimistolla. Ajattelin säälien niitä ihmisiä, jotka joutuvat olemaan töissä kesällä kun taas minä saan olla ... töissä? Merelläoloa ei aina voi laskea työnteoksi, varsinkaan näin hienon tiimin kanssa. Jos joka aamu odottaa, mitä tänään pääsee tekemään ja kenen kanssa ja millä veneellä ja minkälaisissa maisemissa, asiat ovat hyvin. Sairastumisista huolimatta.

Viime viikolla jokaisena arki-iltana ukkosti ja satoi kaatamalla. Maian porukka ehti satamaan aina juuri pahimman sateen aikaan.

Nyt alkavat vain tiimin rivit rakoilla kun ensimmäinen vapaaehtoistyöntekijä on jo lähtenyt, toinen lähtee huomisaamuna, kolmas ensi viikolla ja viimeinenkin sitä seuraavalla viikolla. Työharjoittelijoiden kolmen kuukauden pestitkin alkavat olla loppusuoralla, mutta onneksi muutama tiimiläinen sentään jää vielä jäljelle lokakuuhun asti. Itse voisin pysäyttää tai edes hidastaa kesän mielellään tähän kohtaan ja jatkaa heinäkuuta vielä muutaman viikon. Kuka kaipaa lomaa kun voi olla merellä töissä näissä säissä?! Kiitos VELMU (vedenalaiskartoitusohjelma) ja meristrategiadirektiivi että teitte tämän mahdolliseksi!

Avomerellä kellui poiju ja poijun päästä löytyi paino. Miksi tästä tulee väkisinkin mafian hommat mieleen?

Mansikka-halloumi-salaatti.

Lindan kuplat.

Martin lähtee huomenna kotiin Berliiniin. Lahjoimme hänet villasukilla ja salmiakilla. Martin puolestaan toi meille saksalaista olutta ja Underbergiä.

Nopea lounas - ei ehdi ottaa kuivapukua pois. Kaikkien muiden sukeltajien ollessa kipeänä allekirjoittanut sukelsi yksinään kahden päivän aikana kahdeksan levälinjaa Kautsky-näytteiden kera. Sitten väsytti.

Suvi on innostunut :)

Vapaaehtoistyöntekijät Waltteri ja Martin seulovat Ponar-pohjaeläinnäytteitä.

Suvi on taas innostunut :)

Tässä ei olla varastamassa Trafin merimerkkiä vaan katsotaan, onko pinnalla väärässä paikassa kellunut merkki irronnut painostaan. Ei ollut, paino oli edelleen paikoillaan, vaikka merkki oli aivan muualla kuin pitäisi.

Kilkki tekee tuttavuutta sukeltajan kanssa.

Palleroahdinparta.

Essi Keskinen