Lasersotaa, tapaksia ja hulavitkuleita – eli mitä meribiologien virkistyspäivänä tapahtuu

Näen itse suurta hulvattomuutta siinä, että minä (Waltteri), tämän vuoden Perämeren meritiimin nuorin jäsen, kirjoitan blogitekstiä virkistyspäivästä. Kyseinen päivä oli viime viikon keskiviikko, ja vaikka mielelle ja fiilikselle äärettömän nostattava ja hauska, keholle ko. tapahtuma ei välttämättä täysin ”virkistävä” ehkä ollut. Puhumattakaan seuraavan päivän muutosta Kalajoelta Raaheen, noin neljän tunnin yöunilla.

Tarina alkaa siitä, että maanantaina päätimme tarvitsevamme virkistyspäivän tälle viikolle, sillä jotkut tiimin jäsenistä ovat lomilla tulevilla viikoilla, kun taas toisten työsopimus loppuu erittäin pian. Tekemistä Kalajoen alueella oli kuitenkin vielä hurjasti, ja monet sukeltajat kyseenalaisessa kunnossa (flunssa pitää meitä kynsissään). Päätimme tästä huolimatta tehdä tiistaina kaikki loput sukelluslinjat, jotta pääsisimme keskiviikkona pitämään hauskaa ja rentoutumaan ansaitusti kuuden viikon työrupeaman jälkeen. Tiistaina siis nousimme aikaisin ja sukellustiimit lähtivät töihin. Sukellukset saatiinkin tehtyä, jonka jälkeen piti tietysti tehdä kaikki sen jälkeiset hommat, kuten näytteiden seulominen, joten pitkän meripäivän jälkeen töitä riitti Lepäsen saaressa myöhään iltaan asti.

Keskiviikkoaamuna emme heti lähteneet Ouluun vaan teimme vielä pikkuhommia Lepäsessä. Yksi tiimi meni tekemään vielä yhden ekstrasukelluksen, kun taas toiset lähtivät oppimaan vesikasveista Manun johtamana. Keskipäivän jälkeen aloimme tehdä lähtöä Ouluun päin innokkaana virkistyspäivää odottaessa.

Liekehtivä torni

Ensiksi suunnitelmassa oli Megazonen lasersota. Jos et ole ennen kuullut kyseisestä aktiviteetista, on kyseessä mahtava laserpyssyillä tapahtuva taistelu kunniasta, jossa hyödynnetään monia meritiimissä opeteltavia taitoja. Yksinkertaisesti ideana on saada eniten pisteitä tuhoamalla vihollistukikohta, ampumalla vihollisjoukkueen pelaajia ja olemalla tulematta ammutuksi. Ensimmäinen kierros käytiin vanhat vastaan uudet työntekijät. Kuultuani että uusien joukkueessa vain minä ja Elina olimme ennen pelanneet peliä, pelkäsin joukkueemme tulevaisuutta. Pärjäsimme kuitenkin hyvin ja hauskaahan sinne mentiin pitämään (häviäjän hopeareunus, am I right?). Ensimmäisen pelin jälkeen olimme jo aivan hien peitossa ja lyhyen tauon jälkeen oli tarkoitus lähteä toiselle kierrokselle. Onneksi veri oli kehoissamme korvattu tällä hetkellä adrenaliinilla, joten jaksamista riitti. Tällä kertaa joukkueet jaettiin hatusta vetämällä kolmeen joukkueeseen. Omaan joukkueeseeni kuului Johanna, Suvi ja Elina. Muita joukkueita en tietenkään muista, koska jaon jälkeen he muuttuivat päässäni vain liikkuviksi maalitauluiksi.

Pelien jälkeen lähdimme pikaiselle vaatteiden vaihto-  ja suihkupysähdykselle kuka minnekin. Tämän jälkeen keräännyimme Essille mahtavalle tapasillalliselle. Tarjolla oli muun muassa juustoja, lukuisia kasviksia, sieniä, oliiveja, mereneläviä ja lihaa. Juotavaa oli tietysti sitäkin enemmän, kuten esimerkiksi täydellisen kesäinen sangria, kuohuviiniä, viiniä ja olutta. Ilta eteni mukavasti kaikkien nauttiessa herkullisesta ruuasta, juomasta ja tietysti vielä herkullisemmasta seurasta. 

Tapaspöydän antimia

Ruokailun ja juomailun jälkeen lähdimme sitten Oulun yöelämään, jossa muun muassa näimme mahtavan liekehtivän alkoholitornin ja yritimme etsiä menomestaa joka sopisi kaikille ja päästäisi sisälle sekopäisen näköisen meribiologijengin. Tällainen paikka kuitenkin löytyi ja jatkoimme ”virkistymistä” tanssimalla myöhään yöhön asti.

Illan tunnelmia

Aamulla sitten oli lähtö takaisin Lepäseen, jossa tarkoitus oli pakata tavaroita Raaheen muuttoa varten. Kaikilla oli yllättävän hyvä (virkistynyt?) fiilis ja pakkaus tapahtui omasta mielestäni yllättävän nopeasti. Virkistyspäivä oli mahtava ja kaikilla oli hauskaa. Näitä siis lisää!

Lisätään loppuun vielä että keskiviikko oli myös saksalaisen vahvistuksemme Martinin syntymäpäivä! Alles Gute zum Geburtstag!

Waltteri Niemelä