Sinilevää Saaristomerellä

Yhtenä aamuna edellisellä viikolla astuessamme ulko-ovesta ulos kantautui neniimme kammottava haju. Haju voimistui, mitä lähemmäs poljimme venelaituria.

Aamu Örössä alkaa aina virkistävällä pyöräilyllä venelaiturille. Kuva: Metsähallitus / Roosa Mikkola

Rantaan päästyämme selvisi hajun syy; meitä jo pari viikkoa häirinneet sinilevät olivat pakkautuneet lahteen, jossa veneemme ovat. Veden pinta näytti siltä kuin siinä olisi ollut käden paksuisesti vihertävän sinistä muotovaahtoa. Haju oli tunkkainen ja sai monet voimaan pahoin.

Chara-vene ja Juho sinilevälauttojen saartamana.  Kuva: Metsähallitus / Kevin O´Brien

Saaristomeri ylhäältä käsin quadrokopterilla kuvattuna. Kuva: Metsähallitus / Kevin O´Brien

Pakkasimme ripeästi veneet ja suuntasimme merelle. Hajusta pääsimme eroon, mutta sinilevät seurasivat meitä joka paikkaan, jopa pinnan alle. 

Sinilevää eli syanobakteereja elää kaikissa vesistöissä mutta rehevöitymisen myötä ne ovat lisääntyneet voimakkaasti. Kuva: Metsähallitus / Kevin O´Brien

Videoinventointejakin haittasivat runsaat leväkukinnat. Kameraa laskettaessa veteen vesipatsaassa oli nähtävissä sinilevähippuja jopa 5 metrin syvyyteen, ja kun kameraa nostettiin vedestä, olivat kaapelit ja kädet täynnä sinilevää.

Videokuvausta ulapalla Kuva: Metsähallitus / Tiina Asp

Sukellusinventoineissakin sinilevät aiheuttivat omat haasteensa. Jotta maski ei huurustuisi vedessä, sukeltaja sylkäisee maskiinsa, jonka jälkeen se yleensä huuhdellaan merivedellä. Tällä kertaa merivettä ei kelpuutettu huuhteluun. Myrkyllinen sinilevä saattaa aiheuttaa silmäoireita, joita haluttiin välttää. Veteen mennessään sukeltajat varoivat myös, ettei suuhun eikä annostajaan menisi leväistä vettä. 

Sukeltaja pinnalla. Kuva: Metsähallitus / Anu Suonpää

Sinilevät haittasivat näkyvyyttä pinnan alla. Pahimmillaan näkyvyyttä oli pinnan lähellä vain 10–20 cm, jonka vuoksi maski sai olla kiinni pohjassa, jotta kasvillisuudesta sai käsityksen. 

Roosa tekemässä pohjakartoitusta sinilevän ympäröimässä vedessä. Kuva: Metsähallitus / Anu Suonpää

Säät ovat muuttuneet nyt epävakaammiksi ja tuulet ovat hajottaneet levälauttoja sekä työntäneet niitä saarien suojista avomerelle. Tällaiset kesät osoittavat, että Itämeren suojelemiseksi on tehtävä vielä lisää töitä.

Sinilevälautat hajaantumassa. Kuva: Metsähallitus / Anu Suonpää

 

Teksti: Roosa Mikkola ja Anu Suonpää Saaristomeren meritiimistä

Yhden sukan ja muutaman lääkärikäynnin viikko

Perämeren meritiimin uljas laivasto!

Perämeren meritiimi muutti keskiviikkona Raahesta Krunneille. Nyt on siis koluttu Vaasa, Kokkola, Kalajoki ja Raahe ja edessä ovat Krunnit, Simo ja Perämeren kansallispuisto. Muutot menevät aina vain jouhevammin kun niitä harjoittelee koko tiimin voimin pitkin kesää. Venematka Raahesta Krunneille oli kesän pisin, nelisen tuntia aikamoista aallokkoa vastaan taistellen. Perillä odotti matalalla oleva vesi niin että Busterilla ei päästy aivan rantaan asti vaan venettä piti työntää viimeiset sata metriä.

Sateenkaaren päässä on aina kultaa, tai sitten puupooki.

Viimeiseen kuukauteen ei voi sanoa että ilmat eivät olisi suosineet. Ovathan ne, jopa niin hyvin että töitä on kerrankin voinut tehdä rauhalliseen tahtiin ja aika lailla hauskaa pitäen. Uimassa on käyty, on ehditty tehdä valokuvaussukelluksia ja suunnitella kukkamekkotanssiaisia.

Pommi tulee!!!!

Aurinko on paistanut, tuuli on ollut tyyni, lämpöä on ollut lähes kolmekymmentä astetta. Ihan kaikki ei silti ole mennyt putkeen. Maanantaina tavaroitaan purkaessaan Linda huomasi pakanneensa koko viikoksi mukaan vain yhden sukan. Ei siis yhtä paria vaan yhden sukan. Luultavasti oikean jalan.

Movie-night.

Lääkärilläkin on käyty tänä kesänä enemmän kuin koskaan - itse asiassa enemmän kuin yhteenlasketut aiempien kesien lääkärikäynnit. Sitkeä flunssa on vaivannut Perämeren meritiimiä siihen pisteeseen asti että kun minä vihdoin tervehdyin omastani, olivat kaikki muut sukeltajat sukelluskelvottomia. Kenellä meni räkä poskionteloihin, kenellä otsaan, kenelle tuli korvatulehdus ja kuka yski verta. Kaikilla tietysti korvat niin lukossa ja täynnä limaa että paineentasaus ei onnistu. Näistä händikäpeistä huolimatta kaikki suunniteltu on saatu tehtyä ja siitä iso kiitos upealle tiimille!

Lepotauko.

Joku vapaaehtoistyöntekijöistä sanoi juuri että tätä kesää lukuunottamatta hänellä ei juuri ole ollut kesälomaa vuosikausiin - tätä meidän työtä kun ei aina voi aivan työksi kutsua, varsinkaan näillä keleillä. Huomasin itse saman kun viime viikolla kävin toimistolla. Ajattelin säälien niitä ihmisiä, jotka joutuvat olemaan töissä kesällä kun taas minä saan olla ... töissä? Merelläoloa ei aina voi laskea työnteoksi, varsinkaan näin hienon tiimin kanssa. Jos joka aamu odottaa, mitä tänään pääsee tekemään ja kenen kanssa ja millä veneellä ja minkälaisissa maisemissa, asiat ovat hyvin. Sairastumisista huolimatta.

Viime viikolla jokaisena arki-iltana ukkosti ja satoi kaatamalla. Maian porukka ehti satamaan aina juuri pahimman sateen aikaan.

Nyt alkavat vain tiimin rivit rakoilla kun ensimmäinen vapaaehtoistyöntekijä on jo lähtenyt, toinen lähtee huomisaamuna, kolmas ensi viikolla ja viimeinenkin sitä seuraavalla viikolla. Työharjoittelijoiden kolmen kuukauden pestitkin alkavat olla loppusuoralla, mutta onneksi muutama tiimiläinen sentään jää vielä jäljelle lokakuuhun asti. Itse voisin pysäyttää tai edes hidastaa kesän mielellään tähän kohtaan ja jatkaa heinäkuuta vielä muutaman viikon. Kuka kaipaa lomaa kun voi olla merellä töissä näissä säissä?! Kiitos VELMU (vedenalaiskartoitusohjelma) ja meristrategiadirektiivi että teitte tämän mahdolliseksi!

Avomerellä kellui poiju ja poijun päästä löytyi paino. Miksi tästä tulee väkisinkin mafian hommat mieleen?

Mansikka-halloumi-salaatti.

Lindan kuplat.

Martin lähtee huomenna kotiin Berliiniin. Lahjoimme hänet villasukilla ja salmiakilla. Martin puolestaan toi meille saksalaista olutta ja Underbergiä.

Nopea lounas - ei ehdi ottaa kuivapukua pois. Kaikkien muiden sukeltajien ollessa kipeänä allekirjoittanut sukelsi yksinään kahden päivän aikana kahdeksan levälinjaa Kautsky-näytteiden kera. Sitten väsytti.

Suvi on innostunut :)

Vapaaehtoistyöntekijät Waltteri ja Martin seulovat Ponar-pohjaeläinnäytteitä.

Suvi on taas innostunut :)

Tässä ei olla varastamassa Trafin merimerkkiä vaan katsotaan, onko pinnalla väärässä paikassa kellunut merkki irronnut painostaan. Ei ollut, paino oli edelleen paikoillaan, vaikka merkki oli aivan muualla kuin pitäisi.

Kilkki tekee tuttavuutta sukeltajan kanssa.

Palleroahdinparta.

Essi Keskinen

Teemme ruokapalkalla merkittäviä asioita!

Tänä kesänä meritiimiä vahvisti neljä vapaaehtoistyöntekijää Waltteri Niemelä (WN), Martin Friedrichs (MF), Helmi Mentula (HM) ja Jose Marti Martinez. Seuraavassa kolme heistä purkaa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan.

Waltteri Niemelä (WN)

Martin Friendrichs (MF)

Helmi Mentula (HM)

Jose Marti Martinez

Kuka olet ja mikä on taustasi?  Who are you and what is your background?

WN: 22-vuotias meribiologian opiskelija Vantaalta, mutta nykyään asun ja opiskelen Liverpoolissa, Englannissa.

MF: I was 26 years old when I came here, but unfortunately I got older during my stay. I’m a student of Biology at Freie Universität in Berlin, Germany.  (Olin 26-vuotias kun tulin tänne, mutta harmillisesti vanhenin täällä ollessani. Olen biologianopiskelia Freien yliopistosta Berlinistä, Saksasta.)

HM: Olen Oulussa asuva 31 v kasvifysiologian, vihreän kemian ja biotuotannon opiskelija. Olen opiskellut ympäristöteknologiaa ja työskennellyt vanhainkodissa ja muuttanut ympäri Suomea. Veneilyä olen harrastanut pienestä pitäen.

Miksi olet vapaaehtoisena Metsähallituksessa? Why are you volunteering in Metsähallitus?

WN: Halusin opintoihini liittyvää työharjoittelua, noin sanotusti ”sulkia hattuun”. Ulkomaalla opiskelevana en ole kuitenkaan oikeutettu harjoittelijatukeen, joten olen vapaaehtoisena harjoittelijana.

MF: Well, I’m pretty much interested in all kinds of water ecosystems, I like diving and I don’t like very hot summers and in Germany you need a license for driving a boat with an engine that has more than 15 hp. So what would fit better than Finland? In addition I don’t speak any Finnish, I think from this point of view Essi’s young team of Marine Biologists was a very good choice. (No, olen aika kiinnostunut kaikenlaisista vesiekosysteemeistä, pidän sukelluksesta enkä tykkää erityisen kuumista kesistä. Lisäksi Saksassa täytyy olla ajolupa kaikkien yli 15 hv moottoriveneiden ajamiseen. Lisäksi en puhu suomea, joten Essin nuori tiimi meribiologeja oli erityisen hyvä valinta.)

HM: En ole aivan vapaaehtoinen. Tämä on pakollinen harjoittelu, josta saan palkkioksi muutaman opintopisteen. Meritiimin työ liittyy muun muassa kasveihin, vähän kasvifysiologiaankin, ja veneilyyn. Itämeren tila kiinnostaa. Toivon löytäväni joskus keinon hyödyntää sitä, että ravinteita valuu maalta mereen yli oman tarpeen.

Vapaaehtoinenkaan ei aina tajua

Minkälaisia odotuksia sinulla oli harjoittelupaikasta? What expectations did you have of the placement?

WN: Olin lukenut blogia jonkin verran, joten minulla oli aika hyvä kuva työstä. Itselläni kun ei ole niin selvää kuvaa Itämerestä, ja siitä mitä meribiologit Suomessa tekevät, odotin oppivani näistä asioista.

MF: I came with the expectations to Finland to learn as much as possible, to see a lot of beautiful places, to meet enjoyable people and to be a part of a nice team of scientists. (Tulin oppimaan Suomesta niin paljon kuin mahdollista, näkemään kauniita paikkoja, tapaamaan mukavia ihmisiä ja olemaan osa kivaa tutkijatiimiä.)

HM: Toivoin oppivani tunnistamaan kasveja sekä käyttämään kaikenlaisia laitteita, kuten vedenalaiskameroita. Oletin meidän ajelevan veneillä ympäriinsä niin hyvällä kuin huonollakin säällä ja keräävän tietoa.

Vastuullisemmatkin hommat jaetaan tiimiisä jopa vapaaehtoisille

Onko työ vastannut odotuksiasi? Has the work met your expectations?

WN: En kyllä totta puhuen odottanut että olisi näin hauskaa työtä. Muuten kyllä omat odotukseni ovat täyttyneet, olen oppinut Itämerestä ja meribiologin työstä, sekä monesta itselleni täysin uudesta asiasta.

MF: Pretty much. I think it is a good sign when you have to wake up early or work during the night and you don’t have to force yourself to do so. It is a nice and important work for nature conservation in an extraordinary environment. How couldn’t this met the expectations of a biologist? (Aika lailla. Minusta on hyvä merkki kun joutuu heräämään aikaisin tai työskentelemään yöllä ja sinun ei silti tarvitse pakottaa itseäsi tekemään sitä. Tämä on mukavaa ja tärkeää työtä luonnon hyväksi erikoisessa ympäristössä.)

HM: Suunnilleen tällaista odotinkin, sillä Essi oli aika hyvin kertonut sen jo etukäteen. Olemme olleet merellä jopa enemmän, kuin kuvittelin.

Martin pääsi harjoittelemaan sukellusta kuivapuvulla

Mikä on ollut parasta? What has been the best?

WN: Koko yleinen fiilis porukassa ja työssä on ollut ihan mahtavaa. Mahtavia tyyppejä ja (ainakin itselleni) täydellinen työympäristö.

MF: The best thing for me was to feel like a real part of the Team. Of course I couldn’t do so much like other people, but the main reason for that was that I couldn’t read any of the signs on the boxes or in the storage rooms. But I’m very good at lowering the camera ;) (Parasta minulle oli tuntea olevani osa Tiimiä. En tietenkään pystynyt tekemään yhtä paljon kuin muut, mutta se johtui pääosin siitä että en pystynyt lukemaan suomenkielisiä kylttejä laatikoista ja vajasta. Mutta olen tosi hyvä laskemaan kameraa J )

HM: Hyvä juttu on, että saa kokeilla kaikkea, mutta kuitenkin on melko selkeät omat tehtävät. Merimaisemat ovat tietysti hienoja, ja veneellä ajo. Tiimi on mukava ahtaudesta huolimatta. On hienoa hankkia tietoa alueilta, joita kukaan ei ole aiemmin nähnyt.

Vapaaehtoiset pääsevät jopa tekemään töitä ilman palkallisten valvontaa

Mikä on yllättänyt? What has surprised you?

WN: Se, ettei ole tullut tylsää. Kesän alussa tämä tuli vähän mieleen, muttei näin ole kuitenkaan päässyt käymään. Yllätyin myös siitä, miten paljon erilaisia asioita olemme kaikki oppineet, sekä vastuun tasaisesta jakautumisesta, varsinkin vapaaehtoisharjoittelijan näkökulmasta.

MF: I was very surprised about the high number of people with which it is possible to live in one small cabin, without running water or electricity out of an electrical socket. But this was a lot of fun and you learn so much about yourself and the others of course.  (Olin hyvin yllättynyt siitä ihmismäärästä, jonka on mahdollista asua yhdessä pienessä mökissä ilman juoksevaa vettä tai pistokkeesta tulevaa sähköä. Mutta se oli tosi hauskaa ja siinä oppi paljon sekä itsestä että muista.)

HM: Allekirjoitan yllämainitut yllätykset.

Mitä olet oppinut? What have you learned?

WN: Veneen käsittelytaitoja, vedenalaiskameroiden käyttöä ja niihin liittyviä tietokoneohjelmia, Itämeren lajistoa, uusia näytteenotto- ja käsittelytapoja.

MF: I learned how important it is to be well organized in such a big team. I lost my sunglasses, a cap, some kind of shawl and almost my camera. But beside this I learned to identify some common plant and algae species from the Bothnian Bay and from taking random point video sampling or Ponar sampling I get an idea were these algae and plants are growing.  (Opin, kuinka tärkeää on olla hyvin organisoitu näin isossa tiimissä. Hukkasin aurinkolasini, lakkini, huivini ja melkein kamerani. Mutta sen lisäksi olen oppinut tunnistamaan joitakin tavallisia kasveja ja leviä. Lisäksi ottamalla videopisteitä ja Ponar-pohjaeläinnäytteitä olen saanut käsityksen siitä, missä nämä levät ja kasvit kasvavat.)

HM: Kameroiden ja videokameroiden uittoa ja käyttöä (vaikken läheskään täydellisesti), kahluulinjojen tekoa, sukeltajien avustamista, tunnistamaan sukelluslipun, kasvi- ja levälajeja, kasvien prässäystä, varusteiden hoitoa ja vaikka mitä.

Ehkei meitä aina kannata päästä omin avuin töihin...

Minkälaisille ihmisille suosittelisit harjoittelupaikkaa? What kind of people would you recommend the placement?

WN: Jos et pelkää vastuuta, olet sosiaalinen ihminen jota ei haittaa asua tiiviisti monen ihmisen kanssa erilaisissa asuintavoissa, ja tietysti jos sinua kiinnostaa Itämeren luonto, työ sopii sinulle!

MF: I would recommend this place to all kinds of biologists and geologists and for divers this is also an interesting work of course. Especially because of the young team and Essi’s competence to integrate the volunteers into the team I would also recommend this placement to volunteers from foreign countries. In addition for everyone who likes good food it is definitely not the worse choice! (Suosittelisin tätä paikkaa kaikenlaisille biologeille ja geologeille ja tietysti tämä on myös sukeltajille mielenkiintoinen työ. Suosittelisin tätä paikkaa myös kaikille ulkomaisille vapaaehtoisille, koska tiimi oli nuori ja Essi osasi integroida myös vapaaehtoiset tiimin jäseniksi. Ja sen lisäksi tämä ei ole hassumpi paikka kenellekään hyvästä ruuasta pitävälle!)

HM: Työ on epäsäännöllistä, ja sää voi äkkiä pilata kaikki suunnitelmat. Sitä täytyy sietää. Pitää myös osata sopeutua toimimaan osana isoa joukkoa. Olisi paras tykätä merestä ja ulkoilusta, ja kaikenlainen vesilajien tuntemus on hyödyksi.

Waltteri Niemelä

Mikä harjoittelukesä!

Harjoittelukesä alkaa olla puolessa välissä ja on jo korkea aika purkaa vähän tuntoja.

Odotin tältä harjoittelulta aivan valtavasti. Työ kuulosti todella mielenkiintoiselta ja monipuoliselta. Juuri sellaiselta missä todella oppii paljon ja saa tehdä itsekin. Mutta uskokaa tai älkää, olin aivan täysin aliarvioinut oikeastaan kaikki puolet tässä hommassa.

Välillä tuntuu kuin olisi ennemminkin lomalla

Merellä ollaan tietenkin paljon ja erilaiset aineiston ja näytteiden keruutavat ovat tulleet tutuksi Kautskysta Ponariin. Kaiken aineistonkeruun ja tallennuksen lisäksi on kuitenkin aivan valtavasti muitakin hommia.

Minä, Waltteri ja Teemu seulotaan Kautsky-näytteitä

Parasta tässä kesässä ovat tietenkin työkaverit. Kiitos teille J

Ennen kesää ei käynyt mielessäkään, että kesän lopuksi osaisin asentaa trailerin (ja kiinnittäisin huomiota myös sen jarruun), täyttää sukeltajien ilmapulloja, käyttää akkuja ja hauenleukoja tai repiä jesaria yhtä näppärästi kuin nyt, monista muista asioista puhumattakaan. Levien ja vesikasvien tunnistaminen sekä pohjan koostumuksen analysoiminen on loppujen lopuksi aika pieni osa meidän töistä.

Manu opettaa meille putkilokasvien tunnusmerkkejä

Martin miettii, mikä Bellan moottorissa on vikana.

Perämeren meritiimi on huipputiimi, jossa jokainen saa tehdä kaikkea; veneellä ajamisesta näytteiden seulomiseen ja tiskaamiseen. Ja mikä parasta, joka ilta hyvän ruoan jälkeen saa esittää toiveita, mitä ja kenen kanssa haluaisi seuraavana päivänä tehdä.

Maakallan reissu oli yksi mun ja monen muunkin Kalajoen toiveista

Ansiokin lähdössä Maakallaan

Vaikka olen oppinut aivan valtavasti uusia asioita harjoittelun aikana, niin vielä on yksi juttu, joka on luultavasti pakko sisäistää ennen kesän loppua, nimittäin veneestä pissaaminen… Välillä sitä toivoo olevansa poika.

Elina Keskitalo